Joulun kertomus on joka vuosi erilainen, koska elämäkin on, sanoo pappi Minna Ruuttunen
Kristus syntyy myös siellä, missä on kuolemaa ja epätoivoa, muistuttaa pappi Minna Ruuttunen. Siksi jouluyötä voisi viettää hautausmaalla.
Ensimmäisen joulun ihmeellä on hieno nimi, inkarnaatio. Kirjaimellisesti suomennettuna se tarkoittaa lihaksi tulemista. Niin käy, kun jumala tai Jumala tulee maailmaan ihmisenä, kristinuskon tapauksessa pienenä vauvana Betlehemin yöhön.
Korson seurakunnan pappi Minna Ruuttunen kertoo seurakunnan nettisivuilla pyrkivänsä aina puhumaan niin, että lapsikin voisi sen ymmärtää. Pyydetäänpä häntä selittämään tarkemmin tätä inkarnaatioasiaa.
Käy ilmi, ettei Ruuttunen mielellään selitä. Hän sanoo, että kirkossa luotetaan liikaakin opilliseen selittämiseen. Parituhatta vuotta on hiottu opinkappaleita, joista inkarnaatio on yksi.
– Opilla on oma paikkansa, mutta ei teologian tarvitse olla aukotonta teoriaa, jota Jumala taivaassakaan ei ymmärrä, hän toteaa.
Selittämisen sijaan Ruuttunen palaisi Raamatun kertomuksiin.
– Ei lapsille selitetä inkarnaatiota vaan kerrotaan kertomuksia. Jouluna kerrotaan siitä, kuinka Jumalan Poika syntyy.
– Lapsia ja yhtä lailla aikuisia kutsutaan mukaan siihen kertomukseen, sinne seimen äärelle. Kertomus nähdään ja kuullaan, sitä kosketetaan tai siitä lauletaan lauluja – kaikki tuo on inkarnaatiota, silloin Sana tulee lihaksi. Kyse ei siis ole pelkästään aivoissa tapahtuvasta älyllisestä pohdinnasta.
– Jumala ei ole kaukana vaan tässä maailmassa, sanoo Korson seurakunnan pappi Minna Ruuttunen. Kuva: Antti Rintala.
Inkarnaatio siis tapahtuu, kun päiväkerholaiset jonottavat hoitamaan seimiasetelman Jeesus-nukkea. Tai kun tutun joululaulun laulaminen saa kyyneleet silmiin.
Raamatun kertomuksissa Jeesus katsoo ja näkee ihmiset, koskettaa heitä ja parantaa – tekee konkreettisia asioita.
– Myös se kaikki on lihaksi tullutta Sanaa. Tänäkin päivänä Sana tulee tässä maailmassa jatkuvasti lihaksi eri tavoin. Voi nähdä Kristuksen ja niitä valtavia ihmeitä, joita maailmassa tapahtuu, Minna Ruuttunen sanoo.
Työssään pappina hän näkee ihmeitä jatkuvasti. Pieni vauva on yksi sellainen.
Vastasyntynyttä katsoessa ei tarvitse kysellä, mikä on elämän merkitys.
– Vastasyntynyttä katsoessa ei tarvitse kysellä, mikä on elämän merkitys. Se on tasan tarkkaan siinä. Voi vain ihmetellä, mistä tämä on tullut. Uuden ihmisen syntymä on ehkä ymmärrettävin esimerkki siitä, kuinka paljon ihmeitä maailmassa tapahtuu.
– Tänä aikana monet miettivät, uskaltavatko he hankkia lapsia tällaiseen maailmaan ja millainen tulevaisuus heillä on. Mutta kun lapsi syntyy, se on ihan valtava ilo ja valo tähän pimeään.
Joulun kertomus kuvineen ja henkilöineen on Ruuttusen mukaan löydettävissä myös jokaisen omasta sisimmästä.
– Usein tuntuu siltä, että oma sydän on se majatalo, joka on liian täynnä ja jonne ei mahdu syntymään mitään uutta. Olen miettinyt myös sitä, mikä minussa on paimen tai lampaat. Mikä on se lauma, jota sisäiset paimeneni vartioivat? Haluanko suojella omassa elämässäni ja itsessäni pelkoja, joista en pysty päästämään irti? Silloin enkeli sanoo, että älä pelkää.
– Inkarnaation perusajatus on se, että Jumala ei ole kaukana. Jumala on tässä maailmassa ja sitoutunut tähän maailmaan. Hän ei ole mikään abstrakti ajatus jossakin, Ruuttunen sanoo.
Papin työssään Minna Ruuttunen on kertonut joulun kertomusta niin leikki-ikäisille kuin jouluaamun iäkkäälle kirkkokansalle. Hän sanoo, että jouluevankeliumi ei tyhjene. Joka joulu se on hieman erilainen, koska elämäkin on.
Ruuttunen haaveilee siitä, että jouluyön messun voisi joskus viettää hautausmaalla. Se muistuttaisi siitä, että Kristus syntyy myös siellä, missä on kuolemaa ja epätoivoa. Tähän koronavuoteen se olisi sopinut erityisen hyvin.
– Pimeys on nyt niin käsinkosketeltavaa. Moni miettii, mitä tästä maailmasta tulee ja onko missään mitään toivoa. Jouluyönä voi sanoa, että katsokaa lasta. Tähän pimeyteen ja kuolemanvarjon maahan syntyy Jumala, maailman valo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Fransiskaanipappi Richard Rohr näkee Jumalan kuvan kaikessa, eikä Jumalaa voi rakastaa rakastamatta hänen luomaansa maailmaa
HengellisyysUskonnon tehtävä on Rohrin mukaan auttaa meitä näkemään maailma ja itsemme yhtenä kokonaisuutena. Sanaton rukous, jossa mieli hiljenee vastaanottavaiseen tilaan, auttaa siinä.
