null Fransiskaanipappi Richard Rohr näkee Jumalan kuvan kaikessa, eikä Jumalaa  voi rakastaa rakastamatta hänen luomaansa maailmaa

Fransiskaanipappi Richard Rohr näkee Jumalan kuvan kaikessa, eikä Jumalaa  voi rakastaa rakastamatta hänen luomaansa maailmaa

Uskonnon tehtävä on Rohrin mukaan auttaa meitä näkemään maailma ja itsemme yhtenä kokonaisuutena. Sanaton rukous, jossa mieli hiljenee vastaanottavaiseen tilaan, auttaa siinä.

“Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi. Olemme niputtaneet Jeesuksen ja Kristuksen niin tiiviisti yhteen, ettemme tajua, että ne edustavat kahta eri todellisuutta”, sanoo lempeän näköinen valkopartainen mies YouTube-videolla ja epäilee, että ajatus saattaa kuulostaa shokeeraavalta.

Mies on amerikkalainen fransiskaanipappi Richard Rohr, tunnettu hengellinen opettaja. Jotain Rohrin suosiosta kertoo se, että hän on päättynyt Oprah Winfreyn haastateltavaksi ja U2:n Bonokin kuuluu hänen tuttavapiiriinsä. 78-vuotias Rohr asuu Uudessa Meksikossa perustamassaan The Center of Action and Contemplation -nimisessä keskuksessa, jonka työnäyssä yhdistyvät toiminta vähäosaisten parissa ja hiljainen rukouselämä.

Rohrin mukaan Kristus on esimerkiksi hänen edesmennyt labradorinnoutajansa Venus.

Rohr on kirjoittanut yli kolmekymmentä kirjaa, joista hän itse pitää pääteoksenaan vuonna 2019 ilmestynyttä kirjaa The Universal Christ. Se on julkaistu tänä vuonna suomeksi nimellä Universaali Kristus (Basam Books) ­Päivi Huuhtanen-­Someron ja Sanna Bäckvallin kääntämänä.

Katsotaan vielä hetki videota, jolla Richard Rohr puhuu kirjansa teemoista. Rohr, vaikka katolinen pappi onkin, on tunnettu siitä, ettei hän arastele kritisoida kirkkoa ja vallalla olevaa kristinuskon tulkintaa. Videolla hän arvioi, että yksi syy kristinuskon tämänhetkiseen umpikujaan on se, että olemme kaksituhatta vuotta keskittyneet Jeesukseen ja päätyneet ylitunteelliseen, henkilökohtaiseen uskontoon, jossa jokainen huolehtii omasta pelastuksestaan. Nyt olisi aika kääntää huomio Kristukseen.

Kuka tai mikä tämä Kristus sitten on? Rohrin mukaan Kristus on esimerkiksi hänen edesmennyt labradorinnoutajansa Venus, jolle Universaali Kristus -kirja on omistettu. Väite voi tuntua hassulta tai loukkaavaltakin, mutta se käy ymmärrettävämmäksi, kun Rohr määrittelee Kristus-mysteerin olevan Jumalan läsnäoloa kaikessa. Jeesus oli kyllä Kristus, mutta Kristus ei ole vain Jeesus. Kristus on ollut ennen Jeesusta ja on edelleen. Kristus on jokaisessa lähimmäisessä, koko luomakunnassa.

Jumalan huolenpitoa ja läheisyyttä voi kokea kukkapenkkiä kitkiessään, kissaa silittäessään tai ystävän kanssa jutellessaan.

”Kun ymmärrämme, että koko fyysinen maailma ympärillämme on Jumalan kätkeytymisen ja ilmestyksen paikka, tästä maailmasta tulee koti, turvallinen, lumottu ja armollinen”, Rohr kirjoittaa. Uskonnon tehtävä on Rohrin mukaan auttaa meitä tunnistamaan Jumalan kuva kaikessa, näkemään maailma ja itsemme yhtenä kokonaisuutena.

Maailmassa, jossa Jumala on läsnä, ei ole eroa luonnollisen ja yliluonnollisen tai pyhän ja maallisen välillä. Jumalan huolenpitoa ja läheisyyttä voi kokea kukkapenkkiä kitkiessään, kissaa silittäessään tai ystävän kanssa jutellessaan. Tällainen näkemys Jumalasta vaatii myös kunnioittamaan ja vaalimaan jokaista ihmistä ja tätä maapalloa: Jumalaa ei voi rakastaa rakastamatta maailmaa, jonka hän on luonut.

Jumala tuli maailmaan jo ennen Jeesusta

Parituhatta vuotta sitten Betlehemin kaupungissa syntyi poikalapsi, jonka kristityt uskovat olleen sekä ihminen että Jumala. Puhutaan inkarnaatiosta, sanatarkasti suomennettuna lihaksi tulemisesta. Richard Rohrin mielestä Neitsyt Marian kohtu ja Betlehemin seimi eivät ole Jumalan ainoa tai ensimmäinen reitti ihmisten maailmaan, vaan inkarnaatio on paljon laajempi tapahtuma.

Betlehemin tapahtumista kertovan tutun jouluevankeliumin lisäksi meillä on toinenkin. Joulupäivänä kirkoissa luetaan Johanneksen evankeliumin alkua: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.” Juuri Johanneksen evankeliumi on Rohrin kosmisen Kristus- ja inkarnaatiokäsityksen pohjana.

Tämä saattaa särähtää korvaan niille, jotka ovat tottuneet kuulemaan, että jokainen ihminen on jo syntyessään perisynnin turmelema.

Rohrin mukaan inkarnaatio alkoi jo luomisesta, tapahtui Jeesuksen syntymässä ja jatkuu edelleen meissä. Jumala on siis toiminut luomassaan maailmassa alusta asti, kauan ennen kuin ihminen oli sitä havaitsemassa.

Rohrin mielestä olisi hullua ajatella, että Jumala olisi luonut koko maailmankaikkeuden yli 13 miljardia vuotta sitten, mutta halunnut osallistua sen elämään vasta, kun ihmislaji kehittyi maapallolle, joka on mitättömän pieni hippunen äärettömässä universumissa. Tai että Jumala olisi valinnut inkarnaation vaikutuspiiriin ihmisistäkin vain ne, jotka ovat eläneet samaan aikaan ja samoilla seuduilla kuin Jeesus tai sattuneet myöhemmin lukemaan tai kuulemaan hänestä.

Pelastus ei ole vain harvoille ja valituille

Kristinuskossa Richard Rohr näkee kaksi päälinjaa. On se, jossa keskitytään syntiinlankeemukseen ja lunastukseen, ja sitten toinen, jossa keskiössä on luominen. Väistämättä niiden käsitys niin Jumalasta kuin ihmisestäkin on keskenään hyvin erilainen.

Jos Jumala on läsnä kaikessa luomassaan, kaikki – myös ihminen – on pohjimmiltaan hyvää. Tämä saattaa särähtää korvaan niille, jotka ovat tottuneet kuulemaan, että jokainen ihminen on jo syntyessään perisynnin turmelema. Rohr haluaa kuitenkin muistuttaa, että Raamattu ei puhu perisynnistä mitään, vaan se on myöhempi teologinen kehitelmä. Sen sijaan Raamatun alkulehdillä, luomiskertomuksessa, Jumala katsoo kaikkea tekemäänsä ja useampaan kertaan toteaa sen olevan hyvää.

Patriarkaalisen kirkon hierarkkisen Isä Jumalan sijasta Rohr korostaa Jumalan Kolminaisuutta, liikettä ja jatkuvaa vuorovaikutusta.
– Sanna Bäckvall

Perisyntiopin lisäksi Rohr kyseenalaistaa myös lännen kirkoissa yleisen tulkinnan sovitusopista: sen, että Jeesus tuli maailmaan sovittaakseen ristinkuolemallaan ihmisten synnit ja että ihminen pelastuu uskomalla tähän sovitustyöhön. Rohrin mielestä se on ihmisten kehittelemä ratkaisu ihmisten itse keksimään ongelmaan.

Jumala ei ole niin pieni ja pihi. Pelastus ei ole vain harvoille ja valituille tarkoitettu yksityinen evakuointisuunnitelma, vaan sen piiriin kuuluu kaikki. Jeesus kulki saman tien, joka meillekin on luvassa: läpi tavallisen inhimillisen olemassaolon, koettelemusten ja kuoleman kautta sellaiseen läsnäoloon, jota aika ja tila eivät rajoita.

Richard Rohr puhuttelee ja tavoittaa kirkosta etääntyneitä, jotka kokevat konservatiiviset uskontulkinnat mahdottomiksi, ja myös hengellisiä etsijöitä, joille hän on onnistunut tekemään kristinuskosta kiinnostavan vaihtoehdon. (Kuvakaappaus Richard Rohrin The One and the Many -haastatteluvideosta Youtubesta)

Richard Rohr puhuttelee ja tavoittaa kirkosta etääntyneitä, jotka kokevat konservatiiviset uskontulkinnat mahdottomiksi, ja myös hengellisiä etsijöitä, joille hän on onnistunut tekemään kristinuskosta kiinnostavan vaihtoehdon. (Kuvakaappaus Richard Rohrin The One and the Many -haastatteluvideosta Youtubesta)

Jumala vie kaikkea kohti parempaa

Universaalin Kristuksen toinen suomentaja, Sanna Bäckvall, on sekä Suomen että Ruotsin kirkon pappi. Hänelle Richard Rohrin ajattelussa mullistavaa on tämän jumalakuva.

– Patriarkaalisen kirkon hierarkkisen Isä Jumalan sijasta Rohr korostaa Jumalan Kolminaisuutta, liikettä ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Ei ole niin väliä sillä, millä nimellä kutsut Jumalaa, vaan sillä, että liityt Jumalaan. Tässä Rohr jatkaa mystikkojen ja idän kirkon perinnettä, Bäckvall sanoo.

Hän pitää Rohrin näkyä jatkuvasta luovasta liikkeestä toivoa antavana niin ihmisen kuin koko luomakunnankin kannalta.

– Jumala luo koko ajan itseään kaikessa ja vie koko ajan kaikkea kohti parempaa. Elämää seuraa kuolema ja kuolemaa uudenmuotoinen elämä. Tämä ylösnousemus on jatkuvaa.

Richard Rohr on toistuvasti korostanut kontemplatiivisen eli hiljaisen, sanattoman rukouksen merkitystä. Sen avulla hiljennetään mieli, jolla on taipumus tehdä erotteluja ja vastakkainasetteluja.

– Rohr opettaa, että hiljaisuuden tilassa tulee olla niin kauan, että mieli tulee iloiseksi, ei-vertailevaksi, ei-kilpailevaksi ja myötätuntoiseksi kaikkea kohtaan. Meidän mielellemme on hirveän vaikeaa asettua sellaiseen vastaanottavaan tilaan, jossa emme arvioi tilannetta vaan olemme auki, Sanna Bäckvall sanoo.

Jumala käyttää luomistyössään meidän puutteitamme, virheitämme ja epätäydellisyyttämme.
– Sanna Bäckvall

– Se on ensimmäinen askel. Toinen askel on se, että ihminen kytkeytyy Jumalaan kaikessa, niin ilossa kuin kärsimyksessäkin. Silloin kyse ei enää ole pienen ihmisen yksittäisistä kokemuksista, vaan ihminen liittyy Jumalan kärsimykseen ja iloon. Näin Rohr palauttaa ihmisen, joka on kuvitellut olevansa luomakunnan herra, kehälle, jonka keskellä on Jumala.

Siinä missä dualistinen, erotteluihin kiinnittynyt mieli näkee muut ihmiset ja luomakunnan omalle egolleen alisteisina, kontemplatiivinen mieli on Bäckvallin mukaan herkistynyt toisten ja myös luonnon kärsimykselle.

– Pyhyyden kokemus syvenee, kun mieli hiljenee.

Bäckvall toteaa, että kärsimyskin saa uuden merkityksen, kun se kytkeytyy suurempaan kuvaan, eikä ole vain ihmisen omaa, jotakin, mitä hänen pitäisi yksin kantaa.

– Jumala käyttää luomistyössään meidän puutteitamme, virheitämme ja epätäydellisyyttämme. Kaikkein heikoimmallakin hetkellä voimme toivoa, että tästä seuraa vielä jonakin päivänä jotain hyvää. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: