Taivaan tähden: Kadonnut ja löytynyt minä
Yksityiskohta Rembrandtin teoksesta Tuhlaajapojan paluu.

Yksityiskohta Rembrandtin teoksesta Tuhlaajapojan paluu.

Taivaan tähden: Kadonnut ja löytynyt minä

Rembrandtin viimeinen ja ehkä kuuluisin maalaus on Tuhlaajapojan paluu. Taulun tärkeimmät henkilöt ovat kotiin palaava tuhlariveli, hapan vanhempi veli ja syliinsä sulkeva isä. Kolme roolia siis. Kysymys kuuluu, keneen heistä samastut?

Luultavasti suurin osa meistä pitää itseään tuhlaajapoikana. Jokainen on tyrinyt. Jokainen kaipaa päästä kotiin. Jokainen meistä haluaisi nähdä itsensä hyväksyvässä, välittävässä syleilyssä.

Mutta myös vanhempi veli tuntuu tutulta. Suurin osa on kuitenkin elänyt aika porvarillista elämää, jättänyt suuret kapinoinnit ja tyytynyt osaansa ahertajana ja vastuunsa tuntevana. Ja jättänyt ehkä huomiotta piilevän katkeruutensa elämättömästä elämästä.

Harvardin yliopiston professori, katolinen pappi Henri Nouwen vietti Pietarissa yhden kokonaisen päivän Eremitaasissa tämän taulun edessä. Hän mietti omaa rooliaan. Palattuaan kotiinsa kipuilu oman tehtävän kanssa jatkui. Hän tunnisti tuhlaajapojan itsessään, mutta vielä enemmän vanhemman veljen.

Käänteentekeväksi muodostuivat kuitenkin hyvän ystävän sanat: "Oletpa nuorempi poika tai vanhempi, sinun on tajuttava, että kutsumuksesi on tulla isäksi. Me emme tarvitse sinua hyväksi ystäväksi emmekä edes lempeäksi veljeksi. Sinun on oltava isä, joka toivottaa lapset takaisin kotiin tekemättä heille yhtään kysymystä tai odottamatta heiltä yhtään mitään, kun he palaavat."

Prosessin seurauksena Nouwen jätti Harvardin ja muutti Torontoon kehitysvammaisten Arkki-yhteisön papiksi. Hän oli lopulta löytänyt omimman kutsumuksensa ja paikkansa.

2.7.

Kadonnut ja jälleen löytynyt

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi