Kaisa-Leena Juvonen kertoo, että hänellä on ollut lapsesta lähtien vahva tunne oikeudenmukaisuudesta.
Kaisa-Leena Juvonen teki kymmenen vuotta kenttätyötä, johon ei mahtunut juuri muuta elämää – nyt hän johtaa Lääkärit ilman rajoja -järjestöä Suomessa
Ihmisten reilu kohtelu on ollut Kaisa-Leena Juvoselle tärkeää lapsesta asti. Vuodet maailman kriisialueilla näyttivät hänelle konkreettisesti, mitä avun saaminen merkitsee. ”Olen onnellinen siitä, että saan tehdä näin merkityksellistä työtä.”
Kaisa-Leena Juvonen aloitti vuosi sitten Lääkärit ilman rajoja -järjestön Suomen toiminnanjohtajana. Leveästi hymyillen hän kertoo, että vuosi on kulunut nopeasti.
– Olen onnellinen siitä, että saan tehdä näin merkityksellistä työtä. Maailmassa on tapahtunut nyt niin valtavasti, ja on tärkeää, että kaikki ihmiset saavat sairaanhoitoa etniseen ja uskonnolliseen taustaan katsomatta. Apua on tarvittu esimerkiksi Gazassa ja Sudanissa.
Vantaan Hiekkaharjussa kasvaneella Juvosella oli jo lapsena vahva tunne oikeudenmukaisuudesta.
– Olin napakka tyttö enkä sietänyt epäreiluutta. Päiväkodissa halusin leikkiä samoja leikkejä kuin pojat, ja leikkipuistossa jaoin lapsille keinuvuoroja, hän kertoo.
– Vietin aikaa ulkoleikeissä ja liikunnan parissa. Kasvoin tytöstä aikuiseksi läheisellä jäähallilla, jossa harrastin muodostelmaluistelua.
Ylioppilaaksi Juvonen pääsi vuonna 1995. Hän piti pari välivuotta, kunnes Ruotsin Uppsalassa opiskellut naapurin tyttö houkutteli hänet sinne ruotsin kieltä oppimaan.
– Tätini ovat naimisissa ulkomaalaisten kanssa. Tiesin jo nuorena, että lähtisin itsekin vielä joskus ulkomaille.
Vapaaehtoistyö Intiassa antoi sysäyksen
Koulun uskontotunneilla Kaisa-Leena Juvosta kiehtoivat maailman uskonnot. Hänen oli siten luontevaa hakea yliopistoon opiskelemaan uskontotiedettä.
Juvonen opiskeli Uppsalassa, josta hän lähti pariksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön pieneen ja syrjäiseen intialaiskylään.
– Se kokemus vaikutti minuun niin vahvasti, että hain opiskelemaan humanitaarisen avun maisteriohjelmaan. Uskontotieteen opinnoista on kuitenkin ollut myöhemmin hyötyä maailmalla, kun minulla on ollut ymmärrystä eri uskonnoista ja kulttuureista, hän sanoo.
On tärkeää, että kaikki ihmiset saavat sairaanhoitoa etniseen ja uskonnolliseen taustaan katsomatta.
Juvosen valmistuttua hän ei heti löytänyt Suomesta alan töitä. Hän reissasi Aasiassa ja toimi siellä vapaaehtoistöissä.
Ensimmäisen oman alansa vakituisen työpaikan Juvonen sai humanitaarisen avun koordinaattorina Kirkon Ulkomaanavussa.
– 2010-luvun alussa jouduin koviin paikkoihin Liberian pakolaiskriisissä ja Pakistanin tulvakatastrofissa. Kirkon Ulkomaanapu kehitti tuolloin kunnianhimoisesti omaa avustustyötään.
Juvosen työ oli monimuotoista: hän oli välillä kentällä pystyttämässä leirejä ja kouluttamassa paikallisia, välillä neuvottelemassa valtion virkamiesten kanssa. Kirkon Ulkomaan avun jälkeen Juvonen työskenteli samantyyppisissä humanitaarisen avun tehtävissä Plan Internationalilla ja Unicefilla.
Kaisa-Leena Juvonen joutui aikoinaan maailmalla koviin paikkoihin luonnonkatastrofien ja pakolaiskriisien keskellä.
Hädän kohtaaminen veti sanattomaksi
Kaisa-Leena Juvonen kokee tehneensä mielenkiintoista ja antoisaa työtä satojen tuhansien ihmisten parissa. Hän joutui kuitenkin kohtaamaan niin suurta hätää ja kärsimystä, että niiden aiheuttamille tuntemuksille on vaikea löytää sanoja.
– Esimerkiksi Bangladeshissa kohtasin Myanmarista konfliktin keskeltä saapuneen pakolaisnaisen, jolla oli nälkäkuoleman partaalla oleva lapsi helmoissaan. En voi koskaan unohtaa sitä näkyä.
Toisaalta inhimillisen kärsimyksen todistaminen muistutti siitä, minkä takia olin tekemässä sitä työtä.
Juvosta auttoi näissä tilanteissa se, että hän pystyi puhumaan kokemastaan työkavereidensa kanssa.
– Toisaalta kaiken tuon inhimillisen kärsimyksen todistaminen muistutti siitä, minkä takia olin tekemässä sitä työtä.
Kenttätöissä kului kymmenen vuotta, eikä Juvosen elämään mahtunut juuri muuta kuin työ. Vapaa-aikana hän yritti levätä ja tavata perhettä ja ystäviä, mutta seuraava työkeikka saattoi tulla hyvinkin nopeasti.
– Päätin pitää mietintätauon, sillä en halunnut enää jatkaa reissaamista ja niin totaalisesti kaiken ajan vievää työtä.
Juvonen saikin pian uuden työn suomalaisen Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön toiminnanjohtajana. Tuossa työssä hän oli viisi vuotta ennen nykyistä tehtäväänsä.
Järjestö pystyy reagoimaan nopeasti
Nyt Kaisa-Leena Juvonen johtaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön työtä Suomessa, tekee yhteistyötä järjestön muiden pohjoismaisten toiminnanjohtajien kanssa sekä kertoo humanitaarisista kriiseistä päättäjille ja suurelle yleisölle.
Yli 70 maassa toimivan järjestön Suomen toimistolla on noin 30 työntekijää ja 70 puhelin- ja katuvarainhankkijaa.
– Yhtenä tehtävänä on varmistaa, että osaston saamat keräysvarat menevät oikeaan paikkaan. Puolueeton ja neutraali järjestö ei vastaanota Suomessa julkista rahoitusta, vaan tuki tulee yksityisiltä lahjoittajilta, yrityksiltä, säätiöiltä ja testamenteista. Esimerkiksi lääke- ja puolustusteollisuudelta emme ota vastaan lahjoituksia, Juvonen sanoo.
Kriisin tai katastrofin iskiessä järjestö pystyy reagoimaan tarvittaessa nopeasti. Suomesta auttamistyöhön osallistui viime vuonna 17 henkilöä, joihin kuului lääkäreiden lisäksi sairaanhoitajia, logistikkoja, arkkitehteja ja it-osaajia.
– Avusta suurin osa tulee yleensä paikallisilta toimijoilta, kuten nyt Kongon terveyskriisissä. Usein järjestöä kuitenkin tarvitaan tukemaan ihmishenkien pelastamisessa. Samalla sen tehtävänä on toimia hädän todistajana.
Henkilökunta saattaa joutua aseellisissa konflikteissa itsekin hengenvaaraan. Vaikka valtiot tietävät sairaanhoitoklinikoiden sijainnit, isketään terveydenhuollon laitoksiin silti.
– Olemme menettäneet viime vuosina kollegoita esimerkiksi Gazassa ja Sudanissa. Se on suuri menetys, Juvonen sanoo.
Kesälomalla Kaisa-Leena Juvonen vietti aikaa mökillään, jossa hän rentoutui lukemisen, marjastamisen ja saunomisen parissa.
Kesällä mökkielämää luonnon keskellä
Työ ei enää vaadi Vantaalla asuvalta Kaisa-Leena Juvoselta matkustamista kriisialueille, joten hänellä on aikaa myös perhe-elämälle, puolisolle ja kolmelle bonuspojalle.
– Asumme eri osoitteissa, mutta vietämme silti paljon aikaa yhdessä. Kutsunkin omaa asuntoani varastoksi, Juvonen sanoo.
– Työ on intensiivistä, ja tarvitsen omaa palautumis- ja rauhoittumisaikaa.
Kesällä Juvonen on viettänyt aikaa mökillään Keski-Suomessa. Siellä hän on saunonut, lukenut kirjoja, kalastanut, marjastanut ja tavannut ulkomaisia ystäviään.
– Se on ollut minulle tärkeä paikka lapsesta lähtien. Kun saavun mökkipihaan, saavat männyn ja suopursun tuoksut minut lähes itkemään.
Kuka?
Kaisa-Leena Juvonen, 50, toimii Lääkärit ilman rajoja -järjestön Suomen toiminnanjohtajana. Hän on koulutukseltaan humanitaarisen avun maisteri.
Mitä?
Juvonen on työskennellyt aiemmin humanitaarisissa tehtävissä muun muassa Ukrainassa, Sudanissa, Bangladeshissa ja Irakissa.
Motto
Jokainen voi auttaa jollain tavalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Tunnustan kolehtikapinan – lahjoitan Mobilepaylla salaa Gazan saarron uhreille
PuheenvuorotKolehti ei enää aina päädy kirkon osoittamaan tarkoitukseen. Lääkärit ilman rajoja voittaa liki minkä tahansa Kirkkohallituksen määräämän kohteen, Auli Viitala kirjoittaa.
