null ”Juuri näin elämäni kuuluu mennä” –  Saara Pihlaja auttaa ihmisiä pahimmissa paikoissa, joista luemme uutisissa

Saara Pihlaja korostaa, ettei ole ”sädekehäinen auttaja” vaan ammattilainen, joka kamppailee ajoittain kyynisyyden kanssa.

Saara Pihlaja korostaa, ettei ole ”sädekehäinen auttaja” vaan ammattilainen, joka kamppailee ajoittain kyynisyyden kanssa.

”Juuri näin elämäni kuuluu mennä” –  Saara Pihlaja auttaa ihmisiä pahimmissa paikoissa, joista luemme uutisissa

Saara Pihlaja kohtaa päivätyössään alaikäisiin liittyvää ihmiskauppaa, pakkoavioliittoja ja kunniaväkivaltaa. Välillä hän ottaa palkatonta vapaata ja lähtee Punaisen Ristin avustustyöntekijäksi maailman vaarallisimpiin maihin.

Kolme kansainvälisen Punaisen Ristin avustustyöntekijää kuoli ja kolme loukkaantui kranaatti-iskussa Adenin lentokentällä Jemenissä viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä.

Yksi haavoittuneista oli Saara Pihlajan ystävä. Pihlaja työskenteli loppuvuodesta Punaisen Ristin avustustyöntekijänä Jemenin koronahoitokeskuksessa, josta palasi Helsinkiin edellisellä kuljetuksella.

– Minulla kävi ihmeellinen tuuri. Ei ole ensimmäinen kerta, kun pääsen alta pois juuri ennen kuin jotain odottamatonta järkyttävää tapahtuu.

Suomen ulkoministeriön turvallisuusluokituksessa Jemen on maa, josta on poistuttava välittömästi.

– Punainen Risti kysyi minua Jemeniin keväästä asti. Ensin vastasin, että rajani kulkee siinä, mutta onneksi takin saa aina kääntää.

Jemenissä on menossa aseellinen konflikti sekä humanitaarinen kriisi, joka koskee 80 prosenttia väestöstä eli noin 24:ää miljoonaa ihmistä. Koronapandemia pahentaa tilannetta.

Jemeniläisessä koronasairaalassa Saara Pihlaja työskenteli kuutisen viikkoa. Hän on fysioterapeutti ja kansainvälisen terveystieteen maisteri. Jemenissä hän koulutti paikallisia työntekijöitä antamaan koronapotilaille hengitysfysioterapiaa, joka tukee keuhkojen ja pallean toimintaa, sekä hoiti potilaita.

Pihlaja näki Jemenistä vain lentokentän, Punaisen Ristin sairaalan ja majapaikan. Lyhyt työmatka kuljettiin autolla.

Punaisen Ristin majoituksen ikkunat oli turvallisuussyistä peitetty. Paras paikka talossa oli suojainen kattoterassi, jossa sai riisua nilkkoihin ulottuvan abayan ja kohottaa paljaat kasvot aurinkoon.

– Paikalliset kertoivat maansa kauneudesta. He olivat äärimmäisen ihania ja vieraanvaraisia. Sain läksiäislahjaksi korun.

Fysioterapeutti Saara Pihlaja opetti 10-vuotiasta Hawaa kävelemään ilman kainalosauvoja vuonna 2019 Syyriassa. Oikealla on norjalainen kirurgi Johan Bondi, joka teki leikkauksen reiteen ammutulle tytölle Punaisen Ristin sotakirurgisessa sairaalassa. Kuva: Saara Pihlajan kotialbumi

Fysioterapeutti Saara Pihlaja opetti 10-vuotiasta Hawaa kävelemään ilman kainalosauvoja vuonna 2019 Syyriassa. Oikealla on norjalainen kirurgi Johan Bondi, joka teki leikkauksen reiteen ammutulle tytölle Punaisen Ristin sotakirurgisessa sairaalassa. Kuva: Saara Pihlajan kotialbumi

”Olen parhaimmillani kriisitilanteissa”

”Wasn’t life supposed to be more than this?” Saara Pihlaja kuunteli The Arkin biisiä It Takes A Fool To Remain Sane vuonna 2019, kun häntä kuljetettiin Syyriassa töihin Punaisen Ristin sotakirurgiseen sairaalaan.

– Ajattelin, että juuri näin elämäni kuuluu mennä. Tunnen itseni kokonaisimmaksi ja olen parhaimmillani kriisitilanteissa, joissa tuen ihmisiä. En näe itselleni muuta vaihtoehtoa, koska pystyn siihen.

Äidin vanhemmilla oli kristillinen arvomaailma. Isovanhempien luona kävi ystäviä ympäri maailmaa, mikä herätti kiinnostukseni eri kulttuureihin.

Pihlaja hakeutui avustustyöntekijäksi vuonna 2017 kolmesta syystä. Ensinnäkin hän halusi hyödyntää molempia koulutuksiaan. Toiseksi hän halusi elää niin, että Base Camp eli tukikohta sijaitsisi läheisten tuntumassa Helsingissä, mutta koko elämä ei rajoittuisi Suomeen. Jo edesmenneet isovanhemmat antoivat kolmannen syyn.

– Äidin vanhemmilla oli kristillinen arvomaailma. Isovanhempien luona kävi ystäviä ympäri maailmaa, mikä herätti kiinnostukseni eri kulttuureihin. Myös heikomman puolella oleminen ja armollisuus tulee heiltä.

Pihlaja kertoo, että häntä on kannustettu näkemään maailmaa ja menemään nuorena paljon.

– Isoäiti luotti, että pysyn turvassa, jos niin on tarkoitettu. Hän sanoi, että tee työtä siellä missä tarvitaan, mutta älä laita itseäsi ehdoin tahdoin luodin eteen. 

Saara Pihlaja tuntee arkea monen kansainvälisen konfliktiuutisen takana.

Saara Pihlaja tuntee arkea monen kansainvälisen konfliktiuutisen takana.

Lapsuudenperhe ja muut läheiset ”eivät hypi riemusta”, kun Pihlaja lähtee kodistaan konfliktialueille. He kuitenkin hyväksyvät hänen elämäntapansa.

– Jos läheiset pyytäisivät, että älä lähde, en menisi. En ole tyhmänrohkea, sinisilmäinen enkä naiivi. Olen käynyt turvallisuuskoulutukset, otan tilanteista selvää etukäteen, arvioin riskit ja tiedän, miten Punainen Risti suojelee minua.

Kukkien hoito rauhoittaa kansanmurhan kohtaamisen jälkeen

Kynttilät palavat ja enkelikello pyörii patinoituneella puupöydällä. Saara Pihlaja tarjoaa leipomaansa taatelikakkua, teetä savikannusta sekä pensasmustikoita, granaattiomenaa ja persimoninlohkoja pikkukulhoista. Orkidea kukkii ikkunan edessä, ja joka puolella on viherkasveja, kuivakukka-asetelmia ja vanhaa puuta.

– Leipominen, sisustaminen ja kasvien hoito ovat rakkaita harrastuksia, Pihlaja sanoo.

Takana on neljä ulkomaankomennusta: vuonna 2017 Irak, jossa kukistettiin Isistä, 2018 Bangladesh, jonne rohingya-vähemmistö pakeni kansanmurhaa Myanmarista, 2019 Syyria ja 2020 Jemenin koronahoitokeskus.

”Jemenin koronasairaalan jälkeen en aivan ymmärrä Suomessa vahvaa rokotekriittisyyttä”, Saara Pihlaja sanoo. Hän pukeutui abayaan Jemenissä joulukuussa 2020. Kuva: Suomen Punainen Risti

”Jemenin koronasairaalan jälkeen en aivan ymmärrä Suomessa vahvaa rokotekriittisyyttä”, Saara Pihlaja sanoo. Hän pukeutui abayaan Jemenissä joulukuussa 2020. Kuva: Suomen Punainen Risti

– Olen etuoikeutettu, kun näen uutisten takaa maailman, johon harvalla länsimaisella ihmisellä on pääsy. Se antaa perspektiiviä omaan elämään. Osaan arvostaa perusasioita.

Ennen jokaista lähtöä Pihlaja allekirjoittaa lomakkeen, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä, että saattaa menehtyä työtehtävässään. Hän ottaa komennuksia varten palkatonta vapaata päivätyöstään Rikosuhripäivystyksessä.

– Komennuksilla tulee aina päivä, jolloin kaikki väsyttää. Konfliktimaissa näkyy aseita joka puolella, ja niillä ammuskellaan myös iloon, suruun ja juhlaan. Kuormittaa, kun en aina tiedä, onko menossa happy shooting vai uhkatilanne.

– Pelkään komennuksilla eniten sitä, että läheisilleni sattuu jotain Suomessa, enkä pääse paikalle. Vaadin heiltä poissa ollessani erityistä varovaisuutta. Se on heistä vähän rasittavaa, Pihlaja sanoo hymyillen.

Alaikäiset joutuvat Suomessakin pakkoavioliittoihin ja pakkotyöhön

Rikosuhripäivystyksen kodikas toimisto sijaitsee Pasilassa. Saara Pihlaja kuuluu kolmen hengen tiimiin, joka tukee ihmiskaupan uhreja koko Suomessa. Asiakkaita on nyt noin 480, ja joka vuosi tulee satakunta lisää.

– Toivon, että työntekijöitä rekrytoitaisiin enemmän.

Pihlaja vastaa erityisasiantuntijana varsinkin alaikäisiin liittyvästä ihmiskaupasta, pakkoavioliitoista ja kunniaväkivallasta. Vastaan tulee harvoin ihmiskaupan lapsiuhreja, mutta kylläkin sellaisia, jotka joutuivat mukaan alaikäisenä ja päätyivät avun piiriin aikuisina.

– Mielestäni minulla ei ole oikeutta sanoa, että elämäntarinasi on niin hirveä, etten pysty kuuntelemaan sitä ja tukemaan sinua. Alaikäiset joutuvat Suomessakin pakkoavioliittoihin ja pakkotyöhön. Heitä pakotetaan rikolliseen toimintaan ja riistetään seksuaalisesti.

Työni on hyvin intensiivistä sekä Suomessa että ulkomailla. Näen harvoin onnellisia loppuja.

Jos Pihlajan asiakas kertoo tilanteestaan viranomaiselle, hän kulkee tämän mukana poliisikuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä. Lisäksi Pihlaja kouluttaa viranomaisia tunnistamaan ja kohtaamaan ihmiskaupan uhreja sekä pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteisiin, jotta uhrien asema kohenisi.

Rikosuhripäivystyksen asiakkaina olevat ihmiskaupan uhrit edustavat 45:tä kansallisuutta. Mukana on myös kantasuomalaisia.

Kun Pihlaja aloitti työuraansa vaikeassa asemassa olevien ihmisten parissa, heidän tragediansa tunkivat toisinaan uniin. Nykyään hän osaa pitää välttämättömän ammatillisen raon.

– Raskaimmilta tuntuvat tilanteet, joissa järjestelmä pettää. Oikeus ei toteudu eikä ihmiskaupan uhri saa apua, jota tarvitsee.

– Työni on hyvin intensiivistä sekä Suomessa että ulkomailla. Näen harvoin onnellisia loppuja. Voisin upota liian syvälle kumpaan vain työhön, mutta kun niitä on kaksi, pysyn balanssissa.

Jokaiselle ei riitä lempeyttä ja ymmärrystä

Keveys ja ilo. Niitä Saara Pihlaja haluaa elämäänsä lisää. Oivallus syntyi psykiatrin kanssa keskustellessa.

– Koen olevani onnellinen, mutta on vaikea keksiä, mistä saisin lisää iloa ja energiaa. Olen vähentänyt elämästäni tavoitteellista ja suorittavaa toimintaa, jotta spontaaniudelle vapautuu tilaa.

Joskus Pihlaja leikittelee ajatuksella alanvaihdosta. Jos ryhtyisi vaikka floristiksi tai arkkitehdiksi? Hän ei kuitenkaan osaa kuvitella työtä, joka motivoisi yhtä paljon kuin nykyiset motivoivat.

Kun Saara Pihlaja palaa konfliktialueelta Helsinkiin, hän on yhtä aikaa väsynyt, energinen, onnellinen ja surullinen. ”Lentokoneet ovat niin nopeita, että sielu ei ennätä mukaan.”

Kun Saara Pihlaja palaa konfliktialueelta Helsinkiin, hän on yhtä aikaa väsynyt, energinen, onnellinen ja surullinen. ”Lentokoneet ovat niin nopeita, että sielu ei ennätä mukaan.”

Pihlaja korostaa, ettei ole ”sädekehäinen auttaja” vaan ammattilainen, joka kamppailee ajoittain kyynisyyden kanssa.

– Minulta ei riitä rakkautta, lempeyttä ja ymmärrystä kaikille, mutta ehkä ei tarvitsekaan.

Punainen Risti auttaa kaikkia, joten Pihlajan kuntoutettaviksi saattaa tulla konfliktialueella sekä taistelijoita että heidän uhrejaan.

Pihlaja on pohtinut paljon hyvyyttä ja pahuutta. Hän pitää niiden rajaa häilyvänä.

– Suomalaisena on helppo sanoa, että en koskaan tappaisi. Kun ihminen elää humanitaarisen katastrofin keskellä, ei kulu montakaan päivää, kun hän on valmis tekemään itsensä ja perheensä hengissä säilymisen eteen asioita, joita ei olisi koskaan uskonut tekevänsä.

– Asioilla on hirveän monta puolta.

Kuka?

Saara Pihlaja on kolmikymppinen kansainvälisen terveystieteen maisteri ja fysioterapeutti, joka asuu Helsingissä.

Mitä?

Pihlaja työskentelee Rikosuhripäivystyksessä ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntijana. Hän ottaa toisinaan palkatonta vapaata ja lähtee Punaisen Ristin avustustyöntekijäksi konfliktialueelle.

Motto

Kenenkään ei pidä joutua selviytymään yksin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi