null Karvaisia kiduttajia ja kiusan aiheuttajia – keskiajalla demonit ahkeroivat helvetissä ja väijyivät kirkossakin

Hengellisyys

Karvaisia kiduttajia ja kiusan aiheuttajia – keskiajalla demonit ahkeroivat helvetissä ja väijyivät kirkossakin

Miikka Tammisen kirja Keskiajan demonit on pahoihin henkiin liittyvien uskomusten ja opetusten aarrearkku. Kokosimme sen pohjalta demonologian pikakurssin.

Keskiajalla demoneilta ei ollut suojassa kukaan. Ne väijyivät ihmisiä yhtä lailla kirkoissa kuin käymälöissäkin, kertoo keskiajan kulttuurihistorian dosentti Miikka Tamminen kirjassaan Keskiajan demonit (Gaudeamus 2026). Niiden juoniin lankesivat myös hurskaimmista hurskaat: papit, munkit ja nunnat.

Tarinat, jotka saattavat hymyilyttää nykylukijaa, olivat tuolloin monille täyttä totta – siitäkin huolimatta, että oppineet kirkonmiehet kuittasivat ne taikauskoksi ja harhaluuloiksi ja yrittivät kitkeä niitä. Demoneista löytyi selitys esimerkiksi monenlaisiin vastoinkäymisiin sekä fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin ja vaivoihin.

Keskiajan teologit puolestaan käyttivät demoneja välineinä ajatuskokeissa, joissa he pohtivat esimerkiksi luomista, maailmanloppua, pahan ongelmaa ja vapaata tahtoa.

Mistä demonit ovat peräisin?

Demonien alkuperä on taivaassa. Ne, niin kuin itse paholainenkin, olivat alun perin enkeleitä. Kun ne paholaista seuraten nousivat kapinaan, Jumala päätti karkottaa koko porukan. Taivaassa käytiin kiivas taistelu, jossa arkkienkeli Mikaelin joukot lopulta voittivat paholaisen ja tämän apurit. Pahikset syöstiin alas Jumalan läheisyydestä. Paholainen joutui pohjattomaan kuiluun, ja demoneiksi muuttuneet enkelit alempaan ilmaan, maan päälle ja maan alle.

Jotkut kyllä uskoivat demonien olevan kuolleiden ihmisten sieluja, eli ihmiset, jotka olivat harrastaneet pahoja tekoja eläessään, tekivät niitä myös kuolemansa jälkeen. Toiset puolestaan ajattelivat demonien syntyneen Jumalan poikien ja ihmisten tyttärien välisistä suhteista.

Paljonko demoneja on?

Arviot vaihtelivat, mutta joka tapauksessa demoneja uskottiin olevan hirveän paljon – yhtä paljon kuin hiekanjyviä meressä tai kärpäsiä ilmassa. 1400-luvulla fransiskaaniveli Alfonso de la Espina päätyi laskelmissaan yli 133 miljoonaan demoniin.

Miltä demonit näyttävät?

Demonit olivat karvaisia, likaisia ja haisevia. Niillä oli lepakonsiivet, sarvet, häntä ja sorkat tai kynnet. Niillä saattoi olla myös useampia kasvoja eri puolilla ruumista. Aina demonit eivät olleet ihmissilmin havaittavissa, ja ne myös pystyivät muuttamaan muotoaan. Ne saattoivat ottaa esimerkiksi pyhiinvaeltajan tai munkin hahmon johtaakseen ihmisiä harhaan. Paholainen itse pystyi esiintymään jopa Neitsyt Mariana tai Kristuksena.

Mikä on demonien toimenkuva?

Osa demoneista työskenteli helvetissä paholaisen palveluksessa ihmissieluja kiduttamassa. Osa puolestaan toimi maan päällä elävien joukossa. Ne aiheuttivat monenlaista harmia ja niin psyykkistä kuin fyysistäkin tuskaa.

Demonien tihutöillä selitettiin esimerkiksi keskenmenoja tai lasten kuolemaa. Jos taas lapsi oli sairaalloinen, itkuinen tai kitukasvuinen, oli syytä epäillä, että demoni oli vaihtanut oikean vauvan tilalle oman jälkeläisensä.

Demonien piikkiin voitiin laittaa myös epätoivo ja epäusko, kaikenlaiset himot, unettomuus, alakulo tai laiskuus. 300- ja 400-lukujen kristityt erämaaisät ja -äidit tulivat hyvinkin tutuiksi erilaisten demonien kanssa. Heitä vaani esimerkiksi keskipäivän demoni, joka aiheutti hengellistä velttoutta ja välinpitämättömyyttä. Euagrios Pontoslaisen mukaan se ”saartoi koko ihmissielun ja kuristi mielen”.

Miksi demonit ovat ajankohtaisia nyt marraskuussa?

Sunnuntaina 22.11. on tuomiosunnuntai. Demonit mainitaan päivän evankeliumissa (Matt. 25:31–46). Siinä kerrotaan, kuinka Kristus kaikkeuden kuninkaana julistaa viimeisen tuomion: ”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.’ ”  

Toimittajan vastuuvapaus

Jos tässä jutussa on väärää tietoa tai muuta moitittavaa, niin älkää syyttäkö toimittajaa. Syyttäkää Titivillusta. Se on keskiaikainen painovirhepaholainen eli demoni, joka häiritsi kirjurien töitä niin, että käsikirjoituksiin tuli virheitä.   

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Kuinka selviytyisit keskiajalla? Testaa tietovisalla

Hyvä elämä Hengellisyys

Mikä avuksi ripuliin, keneltä turvaa matkalle? Kenet kirkotetaan ja mitä pitää varoa mätäkuussa? Testaa tietosi ja taitosi tietovisassa, joka pohjautuu Ilari Aallon ja Elina Helkalan tietokirjaan Vuosi keskiajan Suomessa (Atena 2023).





Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.