Anna Iyen hoitaa Desmondia kotona. Alisa ja Oliver käyvät koulua.
Kaste toi vakuuden
Anna Iyen tietää, että hänen lapsistaan pidetään huolta.
Anna Iyen, 33, on kastettu vauvana, mutta myöhemmin hänen vanhempansa erosivat kirkosta ja sen myötä myös hän. Kirkkoon kuuluminen ei tuntunut aikuisenakaan oleelliselta, niinpä Anna ei vienyt kahta ensimmäistä lastaan vauvoina kastettaviksi.
– Olen aina etsinyt minulle sopivaa uskontoa ja pohtinut uskoon liittyviä asioita. Tutustuin jo lukioikäisenä eri uskontoihin, kristinuskon lisäksi muun muassa islamiin ja hindulaisuuteen.
Lasten ollessa alle kouluikäisiä Anna kävi heidän kanssaan Rekolan seurakunnan äiti–lapsi-kerhossa. Kirkolta hän löysi myös silloiseen elämäntilanteeseensa sopivan henkireiän, yksinhuoltajien illat.
Pari vuotta sitten syksyllä Anna Iyen huomasi Vantaan Lauri –lehdessä ilmoituksen Kastepäivästä. Tuonne minä haluan lapseni viedä, Anna ajatteli. Jostain syystä lasten kaste alkoi tuntua hänestä tärkeältä, vaikka mitään poikkeavaa ei elämässä ollut tapahtunut.
– Elin yksin lasten kanssa ja mieleeni tuli, että entäs jos minulle sattuu jotakin. Kuka sitten huolehtii lapsista? Halusin itselleni vakuuden, että Taivaan Isä huolehtii heistä.
Anna soitti papille ja halusi varata kasteajan lapsilleen, mutta ei se niin vaan onnistunutkaan.
– En ollut käynyt rippikoulua, joten lapsiani ei voitu kastaa. Pappi kertoi aikuisrippikoulusta ja minä lupauduin menemään sinne.
Kastepäivä oli tulossa niin nopeasti, että Anna ei olisi ehtinyt käydä rippikoulua ennen sitä.
– Lasteni kastamisesta kaikki lähti, mutta halusin mennä aikuisrippikouluun myös oppiakseni lisää ja päästäkseni lähemmäs kristinuskoa. Ryhmässä sai vapaasti keskustella ja kyseenalaistaa asioita.
Kaksivuorotyön ja kiireen keskellä koitti Anna Iyenin konfirmaatiopäivä. Samalla kastettiin seitsemänvuotias Oliver ja viisivuotias Alisa.
– Hetki oli liikuttava ja minua jännitti, kun oli se oma konfirmointikin. En järjestänyt juhlia, mutta päivä oli minulle tärkeä. Toinen kummeista tuli käymään meillä kotona.
Ystävistä jotkut ovat kritisoineet Annan valintaa viedä lapset kastettaviksi. Heidän mielestään lapsi saa itse päättää uskonnollisen vakaumuksensa, kun kasvaa niin isoksi, että tietää itse, mitä tahtoo. Niin Annakin ennen ajatteli.
– Mutta en minä pakottanut lapsiani menemään kastettaviksi. Sanoin heille, että haluaisin sitä ja kerroin, mitä kasteessa tapahtuu.
Lapsilla ei ollut mitään sitä vastaan. Tyttären kertoman mukaan päähän valeltu vesi tuntui kylmältä ja hänellä oli uudet, pinkit korkokengät.
– En usko, että kaste ainakaan haittaa ketään. Siinähän Jumala lupaa huolehtia lapsesta. Jos kristinusko ei myöhemmin ole lapsilleni se oma juttu, he saavat tietenkin etsiä omia polkujaan – ja ehkä löytää taas jossain vaiheessa takaisin. Elämä kuljettaa.
Enää Annan ei tarvitse olla lasten kanssa tosiaankaan yksin. Pitkä yksinhuoltajuus päättyi, kun hän tapasi nigerialaisen miehen ja avioitui. Kolme kuukautta sitten syntyi poika. Hän sai kastejuhlassa nimekseen Desmond.
Kastepäivä su 29.9. Vantaan kirkoissa. Lisätietoja: http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kastepäivänä juhlaväki saa tulla valmiiseen pöytään
Ajankohtaista HengellisyysSeurakunta tarjoaa ristiäisille kauniit puitteet ja kakkukahvit.