Emil Antonin mukaan Suomessa suhtaudutaan maltillisesti pyhimyksiin. Kuva: Hans v. Schantz
Katolilaiset päättivät 50 vuotta sitten, mitä ajatella maailmasta
Vatikaanin II kirkolliskokouksessa katolinen kirkko teki kauaskantoisia päätöksiä. Siksi paavi voi tubettaa, pappi rukoilla suomeksi ja katoliset lapset käydä luterilaista kerhoa.
Tämä juhlavuosi ei Suomessa ole juuri näkynyt: 8.12. tulee kuluneeksi 50 vuotta Vatikaanin II kirkolliskokouksen päättymisestä. Neljä vuotta kestänyt kokous oli käänteentekevä katolisen kirkon historiassa, mutta miksi luterilaisten pitäisi tietää siitä mitään?
Annetaan Emil Antonille mahdollisuus kertoa. Anton on vantaalainen teologian tohtoriopiskelija, joka on kirjoittanut aiheesta kansantajuisen kirjan.
– Vaikka me katolilaiset olemme Suomessa pieni vähemmistö, sellaiset 0,25 prosenttia väestöstä, meitä on maailmassa noin 1,25 miljardia. Se, mitä Vatikaanin II kirkolliskokouksessa päätettiin, määrittelee sitä, mitä tämä porukka ajattelee sekä maailmasta että muista kirkoista ja uskonnoista, Anton sanoo.
– Emil Anton
Hän arvioi, että monen suomalaisen käsitys katolisesta kirkosta on jämähtänyt kauas historiaan. Muistetaan ristiretket, inkvisitio ja anekauppa. Lutherin ja reformaation jälkeisestä kirkosta ei paljon tiedetä.
– Vatikaanin II kirkolliskokous teki todella ison päivityksen siihen, mitä katolinen kirkko on ja mitä se tekee ja opettaa. Sen myötä kirkko alkoi käydä vuoropuhelua muun maailman kanssa ja reagoida siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Jos haluaa ymmärtää katolista kirkkoa tänään, sitä ei voi ohittaa, Anton sanoo.
Paavissa näkyy ilo
Nykyisessä paavi Franciscuksessa henkilöityy Antonin mukaan se muutos, joka sai alkunsa 50 vuotta sitten.
– Sekä kirkolliskokouksen teksteissä että paavissa on sama positiivinen perusvire, joka korostaa evankeliumin iloa eikä jatkuvasti toistele kieltoja ja tuomioita.
– Franciscus on näyttänyt, että kirkko voi olla samaan aikaan tässä ajassa ja oma itsensä. Hän on tuonut kristinuskon omaan aikaamme ja tekee yllätyksellisiä ja inspiroivia vetoja: soittaa vaikka yllätyspuheluita tai lähettää videotervehdyksen YouTubessa.
Paavi onkin hyvin suosittu sekä katolilaisten että ei-katolilaisten keskuudessa. Esimerkiksi hänen ilmastonmuutosta käsitellyt kiertokirjeensä otettiin innostuneesti vastaan myös kirkon ulkopuolella. Katolisen kirkon konservatiivit puolestaan ovat arvostelleet häntä maailman mielistelystä.
– Minun mielestäni paavissa on sellaista iloa, joka valaisee maailman ja vetoaa ihmisiin, Anton miettii.
Suomessa ei suukotella patsaita
Vatikaanin II kirkolliskokouksen konkreettisia seurauksia nähdäkseen voi poiketa katoliseen messuun. Aiemmin messun kieli oli latina ja pappi toimitti messun yksin alttarilla selin seurakuntaan. Kirkolliskokous mahdollisti messun viettämisen kansankielellä – eli teki 1960-luvulla sen, mitä Martti Luther vaati jo 1500-luvulla. Luterilaisesta kuulostaa tutulta sekin, että katolisessa kirkossa on alettu rohkaista ihmisiä itse lukemaan Raamattua.
Suomessa katoliseen messuun poikkeaminen paljastaisi myös sen, että siellä veisataan tuttuja virsiä.
– Kun messua uudistettiin Vatikaani II:n jälkeen, meillä Suomen katolilaisilla ei ollut omia kansankielisiä lauluja. Siksi käytettiin hyväksi rikasta luterilaista virsiperinnettä, myös Lutherin itsensä kirjoittamia virsiä. Joitakin tekstejä on viilattu, mutta kyllä niihin on jäänyt myös luterilaista teologiaa, Anton kertoo.
– Emil Anton
Katolisella kirkolla on Suomessa muitakin paikallisia erityispiirteitä. Anton on huomannut, että kansanhurskaus, esimerkiksi pyhimyskultti, on täällä paljon maltillisempaa kuin monissa katolisissa maissa.
– Suomalaiset katolilaiset eivät suukottele ja koskettele pyhimysten patsaita samalla lailla kuin joissakin maissa tehdään. Ja vaikka Pyhän Henrikin katedraalissa on piispa Henrikin pyhäinjäännös ja sitä arvostetaan, eivät ihmiset jonota sitä katsomaan.
– Italiassa kysyttiin, ketä ihmiset rukoilisivat hätätilanteessa. Jeesus tuli kuulemma kuudennelle sijalle eri pyhimysten jälkeen. Jos suomalaisilta katolilaisilta kysyttäisiin samaa, tulos olisi toisenlainen. Meillä usko on aika Kolminaisuus-keskeistä ja pyhimykset ovat enemmän jossain reunamilla, Anton kertoo.
| Neitsyt Maria on katolilaisille kuin äiti tai sisar, kertoo Dorota Kyntäjä. Kuva: Hans v. Schantz |
Messussa joka sunnuntai
Leinelässä perheensä kanssa asuva Dorota Kyntäjä on kotoisin Puolasta. Siellä joidenkin arvioiden mukaan jopa 90 prosenttia väestöstä on katolilaisia.
– Puolassa kirkko on osa puolalaista kulttuuria, ja joskus joidenkin puolalaisten tapojen luullaan olevan katolilaisia. Suomessa kirkkoon kuuluu ihmisiä monesta eri maasta, Kyntäjä kertoo.
Kyntäjillä on neljä lasta ja viidettä odotetaan. Koko perhe kuuluu katoliseen kirkkoon. Dorota Kyntäjä arvelee, ettei perheen uskonto juuri näy päällepäin.
– Dorota Kyntäjä
– Olemme niin kuin muutkin. Kotona vietämme iltaisin lyhyen rukoushetken lasten kanssa ja sunnuntaisin käymme kirkossa. Lisäksi kuulumme kansainväliseen Schönstatt-liikkeeseen ja rukoilemme joskus yhdessä muiden liikkeen jäsenten kanssa.
Perheen lapset käyvät luterilaisen seurakunnan päiväkerhossa ja Dorota lasten kanssa perhekerhossa.
– Olen kokenut, että olemme tervetulleita ja tuntuu siltä, että meillä on jotakin yhteistä. Olen tosi kiitollinen siitä.
Joka toinen sunnuntai Kyntäjät suuntaavat luterilaiseen Tapanilan kirkkoon, jossa vietetään katolista messua. Joka toinen sunnuntai on lähdettävä kauemmas Pyhän Henrikin tai Pyhän Marian kirkkoon.
Maria on tärkeä
Joulun, pääsiäisen ja muiden luterilaisille tuttujen kirkkovuoden juhlien lisäksi katolisella kirkolla on myös omia juhlapäiviä. Siinä missä luterilaisilla on vain Marian ilmestyspäivä, katolilaisilla on monta Maria-juhlaa. Tärkein niistä on 15.8. vietettävä Marian taivaaseenottamisen päivä. Myös Joosefilla on oma päivänsä.
Marian keskeisyys näkyy siinäkin, että kirkoissa on paljon Marian kuvia ja patsaita. Jotkut niistä, kuten Czestochowan Musta madonna Puolassa, ovat pyhiinvaelluskohteita.
– Kun rukoilemme Mariaa, pyydämme, että hän rukoilisi Jumalaa meidän puolestamme. Maria ei siis itse ole Jumala vaan niin kuin äiti tai sisar ja esikuva siinä, että hän osasi elää lähellä Jumalaa. Äitinä minua auttaa se, että voin aina pyytää myös Mariaa olemaan lapsilleni äitinä, Dorota Kyntäjä kertoo.
Usko auttoi Kyntäjiä erityisesti silloin, kun heidän poikansa vammautui sairastettuaan muutaman päivän ikäisenä aivokalvontulehduksen.
– Minua lohduttaa se, ettei lapsi ole vain meidän omamme vaan myös Jumalan, ja sitten joskus taivaassa hän on taas terve. Vaikka tämäkin elämä on tärkeä, se ei ole kaikki.
Vantaalaiset vailla kirkkoa
Katolisella kirkolla on Suomessa noin 14 000 jäsentä, joista hieman alle puolet on suomalaistaustaisia.
– Muut ovat esimerkiksi Euroopan katolisista maista, Etelä-Amerikasta, Vietnamista, Burmasta ja joistakin Afrikan maista, luettelee Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti.
Hänen mukaansa katolisen kirkon jäsenmäärä Suomessa kasvaa noin 300–600 hengellä vuodessa. Esimerkiksi viime vuonna kasteita oli 235, lisäksi kirkkoon rekisteröityi 250 muualta muuttanutta ja liittyi noin 60 uutta jäsentä.
Pääkaupunkiseudulla on kaksi katolista seurakuntaa ja kaksi kirkkoa. Molemmat ovat Helsingissä: Pyhän Henrikin katedraali Ullanlinnassa ja Pyhän Marian kirkko Meilahdessa. Kirkot ovat käyneet kasvaneille seurakunnille ahtaaksi.
Nyt katolisia messuja on tilanahtauden vuoksi alettu järjestää luterilaisessa Tapanilan kirkossa joka toinen sunnuntai. Sinne ovat löytäneet varsinkin Itä-Vantaalla asuvat katolilaiset.
Tervaportti arvioi, että Itä-Vantaalla on jo noin 1000 katolilaista. Hänen mukaansa toivo oman katolisen kirkon saamisesta Vantaalle elää koko ajan, mutta nykyisellään kirkolla ei ole varaa ostaa tai rakennuttaa tiloja.
– Tilanne muuttuisi, jos mekin saisimme kerätä jäsenmaksua verotuksen yhteydessä.
Kymmenisen vuotta sitten Vantaan Jokiniemeen suunniteltiin katolisen kirkon rakentamista. Tervaportti muistelee hankkeen kaatuneen siihen, etteivät sitä tukeneet kansainväliset tahot saaneet tarvittavaa rahoitusta kokoon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Legenda kertoo, että Joosef kasvoi Marian sulhasesta esimerkilliseksi isäksi
HengellisyysTaiteessa Joosefin tunnistaa kukkivasta kepistä.
