Keskiajan Suomessa katolisen kirkon pappien naimapuuhiin suhtauduttiin leväperäisesti
Kansallisarkistossa säilytettävä Fragmenta membranea -arkisto koostuu pergamenttikatkelmista, jotka ovat peräisin yli 1 400 keskiaikaisesta kirjasta.

Kansallisarkistossa säilytettävä Fragmenta membranea -arkisto koostuu pergamenttikatkelmista, jotka ovat peräisin yli 1 400 keskiaikaisesta kirjasta.

Keskiajan Suomessa katolisen kirkon pappien naimapuuhiin suhtauduttiin leväperäisesti

Unesco lisäsi Maailman muisti -rekisteriinsä aineistoa, joka muistuttaa, että Ruotsi-Suomi oli keskiajalla harras katolilainen maa. Reformaatio juurtui tänne pysyvästi vasta 30-vuotisen sodan jälkeen, sanoo historioitsija.

Myöhäiskeskiajalla 1400-luvun lopulla Suomi oli harras katolinen maa. Silti joidenkin käytäntöjen juurtuminen Pohjolan perukoille oli suurten ponnisteluiden takana. Yksi tällainen innovaatio oli pappien selibaatti, joka muualla Euroopassa oli jo vakiintunut käytäntö.

– Vielä 1000-luvulla varsinkin alemman papiston avioliitto oli joka puolella Eurooppaa yleisesti tunnettu käytäntö, eikä nykymuotoista roomalaiskatolisen papiston selibaattia vielä ollut, sanoo filosofian tohtori, historioitsija Jaakko Tahkokallio.

– Selibaatti oli olemassa teoreettisena ihanteena, mutta sitä ei edellytetty kuin ylemmältä papistolta ja piispoilta. Varhaiskeskiajalla pappien avioliitto muistutti ortodoksikirkon käytäntöä, hän sanoo.

Katolisen kirkon kuitenkin täytyi vartioida, ettei sen omaisuudelle synny laillisia perijöitä, joten 1100-luvulta lähtien alettiin ajaa pappien selibaattia.

– Suomessa selibaattikäytäntöön tuli tiukennuksia luultavasti vasta 1400-luvulla.

Suomi Unescon rekisteriin

Pappien naimakielto ja kansan syvä sitoutuminen katoliseen uskoon ovat ajankohtainen uutinen siksi, että YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco lisäsi Maailman muisti -rekisterin kansalliseen, suomalaiseen sarjaan kuusi suomalaista kohdetta, jotka julkistettiin maanantaina 18. huhtikuuta.

Yksi kohteista on Kansalliskirjastossa säilytettävä Fragmenta membranea -kirjakokoelma.

9 319 pergamenttilehdestä koostuvassa kokoelmassa on materiaalia noin 1 400 keskiaikaisesta kirjasta. Kokoelma on aarreaitta sille, jota keskiajan suomalainen tai mannerruotsalainen elämänmeno kiinnostaa.

– Enin osa kokoelman teksteistä on peräisin katolisen ajan liturgisista kirjoista. Kolmasosa teksteistä on kuitenkin hyvinkin vaativaa teologista, filosofista ja juridista kirjallisuutta, jota ylempi papisto oli tuonut Pariisista ja Saksasta, Jaakko Tahkokallio kuvailee.

– Juridisilla teksteillä eli niin sanotulla kanonisella oikeudella oli keskiajalla suuri merkitys, koska siinä säädettiin monipuolisesti avioliitosta. Avioliitto oli tärkeä omaisuuden perimisjärjestyksen kannalta. Lisäksi kanoninen laki sääteli tarkoin pappiskelposuutta, hän sanoo.

Valtakunnasta tuli luterilainen, koska kuningas määräsi niin. Luterilaisuuden juurtuminen oli hidasta kehitystä.

Käsinkirjoitetut pergamenttilehdet olivat hyvin kestävää materiaalia. 1500-luvulla kruununvoudit eli sen ajan kihlakuntien ylimmät poliisiviranomaiset tekivät pergamenteista tilikirjojen kansia. Pergamenttien kierrätyskäyttö johtui upouudesta teknisestä edistyksestä, kirjapainosta.

– On vaikea sanoa, missä määrin kyse oli asenteellisuudesta katolista kirjallisuutta kohtaan, Tahkokallio sanoo.

– Kirjapainon vuoksi pergamentit tuhoutuivat myös katolisissa maissa, Tahkokallio sanoo.

– Lisäksi katolisen kirkon Trenton kirkolliskokouksessa 1545–1563 uudistettiin messu, jolloin vanhat katoliset messusävelmistöt tulivat tarpeettomiksi.

Reformaatio tuli yllättäen ja pyytämättä

Tahkokallion mukaan suomalaisilla saattaa olla Lalli-kuvastonkin vuoksi virheellinen käsitys, että katolisella keskiajalla Suomessa oltaisiin oltu jonkinlaisia puolipakanoita. Tämä ei aivan pidä paikkaansa.

– Todellisuudessa Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa oltiin hartaita ja konservatiivisia. Katolisia pyhimyspatsaita palvottiin vielä pitkään reformaation jälkeenkin, Tahkokallio sanoo.

– Saksassa reformaatio oli osittain kansanliike, mutta Ruotsi–Suomessa oli päinvastoin. Valtakunnasta tuli luterilainen, koska kuningas määräsi niin. Luterilaisuuden juurtuminen oli hidasta kehitystä.

Tahkokallion mukaan katolista uskoa tunnustaneen Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1587–1632) vuoksi vielä 1500-luvun lopulla oli olemassa mahdollisuus, että Ruotsi lipeäisi reformaatiosta ja palaisi Rooman kirkon yhteyteen. Reformaatioon suhtauduttiin varauksellisesti. Papisto suhtautui kahtalaisesti.

– Osa papistosta oli iäkästä, ja heille reformaatio ei ollut tärkeä tai innostava asia. Nuoremman polven papit taas olivat saaneet uudenaikaisen koulutuksen, ja he saattoivat olla hyvinkin innovatiivisia, Tahkokallio sanoo.

Tilanne vakiintui vasta 1600-luvun jälkipuoliskolla.

– 30-vuotisessa sodassa oli uskonsodan piirteistä, ja se vahvisti luterilaisten ja katolisten vastakkainasettelua. Tuolloin myös luterilaisuudessa kirkon ja kruunun suhde alkaa selkiytyä. Kirkosta tuli tietyssä mielessä kruunun propagandatoimisto.

– Esimerkiksi Sakari Topeliuksen antikatolisen tuotannon juuret ovat tuon ajan asenteissa, Tahkokallio sanoo.

Unescon muita tänä vuonna Maailman muisti -rekisteriin lisättyjä suomalaisia kohteita ovat Kansalliskirjastossa säilytettävät Monrepos'n kartanon kirjasto ja Zacharias Topeliuksen arkisto, Helsingin kaupunginarkiston XV Olympia Helsinki 1952 -arkisto, Ahvenanmaan merenkulkumuseon Rederiebolaget Gustaf Eriksons Arkiv sekä Åbo Akademin Finska Hushållningssällskapets arkiv.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: