Ketola: Toteutin unelmani ja aloitin italian opiskelun – kieltä opiskellessa oppii paljon muutakin
Katolisesta kirkosta ja paaviudesta kiinnostuneelle italia on tärkeä kieli, mutta on taidosta muutakin hyötyä.
Aloitin tänä syksynä italian kielen alkeiskurssin. Miksi? Kesälomalla mietin, millaisia unelmia minulla on. Yksi niistä oli uuden kielen oppiminen. Olen itse asiassa käynyt opiskeluaikana jo kerran yliopistossa italian alkeiskurssin, mutta siellä opittu on päässyt vuosien varrella pitkälti unohtumaan. Aikaakin siitä on jo yli 30 vuotta. Olen aina pitänyt kielten opiskelusta ja kokenut pääseväni nopeasti kärryille. Kieltä opiskellessa oppii sitä paitsi niin paljon muutakin kuin vain sanoja, fraaseja ja kielioppia: kulttuuria, maantiedettä ja tapoja. Yksi esimerkki: kun tapaa italialaisen ensimmäistä kertaa, hänelle ei pidä vielä antaa poskisuudelmia. Pussaamisen sijasta ensitapaamisella riittää kättely.
Kurssin on järjestänyt Italian kulttuuri-instituutti Helsingissä, ja opettajamme on Melania, joka on kotoisin Palermosta. Hän on erinomainen opettaja, joka osaa olla sekä kärsivällinen että tiukka. Meitä oppilaita on kymmenkunta. On johtajaa, journalistia, projektimanageria, myyjää, hammaslääkäriä –ihmisiä, jotka ovat jo työelämässä. Toiset ovat mukana ilmeisesti silkasta kulttuurisesta innostuksesta, toiset taas ehkä ajatellen enemmän kielen mahdollista hyödyllisyyttä omalle työlleen ja tulevaisuudelleen.
Vatikaanin arkistossa, jossa itsekin olen vähän istunut, tutkijan on melko turha odottaa, että löytäisi englanniksi kirjoitettuja asiakirjoja.
Kaltaiselleni katolisesta kirkosta ja paaviudesta kiinnostuneelle kirkkohistorioitsijalle sekä Italia maana että italia kielenä ovat tärkeitä. Toki italiankielisiä arkistodokumentteja ja kirjallisuutta voi lukea sanakirjankin avulla, mutta osaamalla kieltä oikeasti tutkimuksen tekeminen muuttuu huomattavasti nopeammaksi. Vatikaanin arkistossa, jossa itsekin olen vähän istunut, tutkijan on melko turha odottaa, että löytäisi englanniksi kirjoitettuja asiakirjoja.
Itselleni tärkeitä ovat myös italialaiset elokuvat. Netflixin parhaita puolia on mielestäni se, että sieltä löytyy paljon vanhoja italialaisia elokuvia. Ei välttämättä suurten mestarien kuten Michelangelo Antonionin, Federico Fellinin tai Luchino Viscontin teoksia mutta yllin kyllin muuta kiinnostavaa kuitenkin. Olen ottanut nyt syksyllä tavaksi katsoa italialaisia elokuvia italiaksi tekstitettyinä. Paljon menee silloin dialogista ohi, mutta aina opin koko joukon uusia sanoja. Molto bene! Oikein hyvä!
Kirjoittaja on juuriltaan eteläpohjalainen, mutta lehvästöltään helsinkiläinen kirkkohistorian dosentti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Inkerin viisikko syö eväitä Venäjällä
PuheenvuorotMoskovasta kantautuva uskonnollinen arvopropaganda on tehonnut myös muualla maailmassa, kirjoittaa Mikko Ketola.
