Kirkossa pienetkin organisaatiomuutokset vievät aikaa
Katri Korolainen johtaa kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokuntaa.

Katri Korolainen johtaa kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokuntaa.

Kirkossa pienetkin organisaatiomuutokset vievät aikaa

Kirkko ja kaupunki seurasi kirkolliskokouksen keskustelua kirkon tulevaisuudesta. Jäsenet ja rahat vähenevät, mutta rakenteet muuttuvat pieni askel kerrallaan.

Kirkon rakenneuudistuksen kaatuminen kirkolliskokouksessa kaksi vuotta sitten määrävähemmistön äänillä jätti kirkon ylimpään päätöksentekoelimeen trauman. Tuo trauma näkyi kirkolliskokouksessa, kun se käsitteli kirkon tulevaisuusvaliokunnan mietintöä. Se sisälsi ehdotuksia kirkon organisaation uudistamiseksi.

Valiokunnan työ pohjautui laajaan tulevaisuuskomitean mietintöön, josta oli poimittu asioita, joita valiokunta ehdottaa toteutettaviksi. Mietintöä sekä kiitettiin että moitittiin. Kiitokset liittyivät siihen, että valiokunta oli poiminut esityksiinsä asioita, joilla on läpimenon mahdollisuuksia. Moitteet liittyivät siihen, että muutokset ovat liian pieniä.

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen korostaa, että rakenteiden uudistaminen kirkossa ei ole yksinkertaista - tähän asti päästiin tällä kertaa. Kirkolliskokouksessa on suuri yksimielisyys siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei siitä, mitä pitäisi tehdä. Asioita, joista jo valiokunnassa oltiin vahvasti eri mieltä, ei kannata tuoda kirkolliskokouksen käsittelyyn.

Esimerkiksi henkilöseurakunnista, joihin jäsen voisi halutessaan vapaasti liittyä alueeseen perustuvan seurakunnan sijasta, oltiin valiokunnassa eri kannoilla. Siksi valiokunta päätyi henkilöseurakuntien sijaan esittämään vain sitä, että seurakunnan sisällä toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen asemaa parannettaisiin. Kirkolliskokouksessa henkilöseurakunnista käytiin pitkä keskustelu, mutta kahden äänestyksen jälkeen valiokunnan esitys jäi ennalleen.

Jos ei varsinaista kriisitietoisuutta, niin huoli tulevasta kirkolliskokouksessa on.

Kirkollisveronmaksajien määrä vähenee

Kirkolliskokouksessa nousi vahvasti esiin huoli kirkon taloudesta. Vaikka tilanne vielä nyt on hyvä, jäsenmäärän väheneminen ja muuttoliike johtavat siihen, että talous heikkenee yleisesti ja seurakunnat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen lateli pöytään lukuja, joihin nykyinen jäsenmäärän lasku jatkuessaan johtaa.

Vuonna 2030 kirkon jäsenmäärä laskee Tähtisen mukaan alle 50 prosentin. Kaikki jäsenet - kirkkoon kuuluu myös alaikäisiä - eivät maksa kirkollisveroa. Kaupunkiseuduilla muuttoliike nopeuttaa jäsenmäärän laskua, joten vuonna 2040 tilanne voi esimerkiksi Vantaalla olla se, että vain 18 prosenttia kuntalaisista maksaa kirkollisveroa. Tähtinen kysyi, mitkä ovat niitä rakenteellisia ratkaisuja, joilla pystytään vastaamaan rajuun muutokseen. Sellaiseen, joka ei vielä näy, mutta on kaikkien ennusmerkkien mukaan tulossa.

Jos ei varsinaista kriisitietoisuutta, niin huoli tulevasta kirkolliskokouksessa on. Käytännössä kuitenkin pienetkin muutokset johtavat isoihin periaatteellisiin keskusteluihin. Joitakin rakenteellisia uudistuksia kuitenkin tehtiin, myös sellaisia, joilla on vaikutusta talouteen. Nekin kuitenkin vaativat vielä selvitystyötä ja kirkkohallituksen konkreettisen esityksen kirkolliskokoukselle.

Suurin taloudellinen merkitys on kirkolliskokouksen hyväksymällä kahdella ponnella. Ensimmäinen niistä antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella selvitys Kirkon kehittämispalveluista. Mallissa organisoitaisiin kirkon keskushallinnon toiminta ja rakenteet uusiksi, ja siinä otettaisiin huomioon niin hiippakunnat kuin kirkkoa lähellä olevat järjestöt.

Toisessa ponnessa halutaan pienentää seurakuntien kokonaiskirkon toimintaa varten maksamaa keskusrahastomaksua. Tämä pienentäisi Kirkkohallituksen käytettävissä olevaa rahamäärää kuudella miljoonalla eurolla. Tämä summa vastaa puolta Kirkkohallituksen työntekijöiden palkkakustannuksista. Käytännössä summaa ei otettaisi kokonaan henkilöstömenoista eikä vain Kirkkohallitukselta, mutta sopeutumiseen pitää varata aikaa, korosti Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia halutaan yleisesti lisätä, mutta nuorille ei kuitenkaan tule kiintiöitä kirkon luottamuselimiin.

Mistä muusta päätettiin? Kirkolliskokous haluaa Kirkkohallituksen karsivan kirkon hallintoa ja byrokratiaa. Hiippakuntavaltuustoista luovuttaisiin ja hallinnon ylemmille tasoille meneviä alistusasioita karsittaisiin. Työntekijöitä pitäisi voida nykyistä helpommin palkata yli seurakuntarajojen. Virkasuhteista haluttaisiin siirtyä joustavampiin työsopimussuhteisiin, mikä herättää vastustusta kirkon alan ammattiliitoissa. Seurakuntalaisten oma-aloitteiseen toimintaan liittyviä esteitä halutaan purkaa, kehittää johtamistyötä ja niin edelleen.

Periaatteellisesti iso merkitys voi olla ponnella, jonka mukaan Kirkkohallituksen pitäisi tehdä esitys siitä, että seurakuntalainen voisi halutessaan säilyttää aiemman seurakuntansa jäsenyyden muuttaessaan seurakuntayhtymän sisällä. Nyt jäsenyys on sidoksissa kotiosoitteeseen. Kirkolliskokous muutti tässä valiokunnan esitystä, joka olisi antanut tuon vain luottamushenkilöille. Valiokunnan näkökulmana oli se, että tämä helpottaisi esimerkiksi nuorten saamista luottamushenkilöiksi. Nyt heidän pitää jättää luottamustehtävänsä, jos he muuttavat.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia halutaan yleisesti lisätä, mutta nuorille ei kuitenkaan tule kiintiöitä kirkon luottamuselimiin. Kirkolliskokouksen toimintaa hidastavaa määräenemmistövaatimusta ei poisteta. Määräenemmistö on 3/4 edustajista kirkon uskoa ja oppia koskevissa asioissa ja kirkossa aika monet asiat liittyvät tai saadaan liittymään niihin.

Mitä jos tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja saisi päättää?

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen olisi valmis nopeampiinkin muutoksiin, mutta kirkossa asiat etenevät hitaasti. Mitä hän tekisi, jos saisi vapaat kädet uudistaa kirkon hallintoa ja toimintatapaa?

Korolaisen mukaan hän tekisi organisaation, joka olisi seurakuntalähtöinen, vahvasti viestinnällinen ja kirkon sanomassa kiinni. Hän ottaisi kirkon jäsenten osaamisen käyttöön nykyistä paremmin. Asioita vietäisiin pysyvän organisoinnin sijasta eteenpäin määräaikaisilla projekteilla ja valtakunnallista toimintaa voitaisiin niissä johtaa milloin mistäkin päin Suomea.

Jos esimerkiksi jossain palaisi kirkko ja se olisi iso asia mediassa, kokonaiskirkon viestintä olisi kentällä tukemassa paikallisseurakuntaa.

Korolainen purkaisi seurakuntayhtymät, suurentaisi seurakuntia ja kehittäisi hiippakunnista tukipalvelujen keskuksen seurakuntayhtymien sijaan. Isoissa seurakunnissa toiminta organisoituisi erilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen kautta, esimerkiksi Vantaan Pyhän Laurin kirkon messu olisi yhteisö ja Ilolan seurakuntatalon perhekerhon ympärille voisi syntyä yhteisö.

Keskushallinto olisi nykyistä keveämpi ja joustavampi. Hiippakuntien ja piispojen määrä kasvaisi hieman ja arkkipiispan rooli korostuisi. Edunvalvontatehtävät yhteiskunnan suuntaan voisivat olla määräaikaisia, niin ne monessa muussakin organisaatiossa ovat. Näin siis Korolainen tekisi, jos saisi kääntää kirkkolaivan kurssia nopeasti. Nyt kurssi muuttuu vähän kerrallaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi