Kirkolliskokouksessa käytettiin kymmeniä puheenvuoroja siitä, voidaanko kirkon avioliittokäsitystä laajentaa ja myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat parit vihkiä.
Aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta etenee kirkolliskokouksessa
Kirkolliskokous päätti lähettää aloitteen kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta valiokuntakierrokselle. Toinen asia on, miten aloitteen käy, sillä mielipiteet ovat tiukasti jakautuneet.
Uusi avioliittolaki toi kirkolliskokouksen asialistalle jälleen kerran suhtautumisen samaa sukupuolta oleviin pareihin. Tällä kertaa Turussa keskusteltiin edustaja-aloitteesta, jossa ehdotettiin, että kirkolliskokous päättäisi ryhtyä valmistelemaan tarvittavia muutoksia, jotta kirkon avioliittokäsitystä voitaisiin laajentaa myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi.
Aloitteessa ehdotettiin myös omantunnonvapautta niin, että perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvattaisiin mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. Aloitteen tekijät pitävät tärkeänä muun muassa sitä, ettei avioliittokysymyksestä tule kirkon ykseyttä jakavaa tekijää. Aloitteen oli allekirjoittanut 22 kirkolliskokousedustajaa.
Turussa koolla ollut kirkolliskokous aloitti asian käsittelyn tiistaina, jatkoi sitä torstaina ja sai keskustelun päätökseen perjantaina. Välissä käsiteltiin toki muitakin asioita, mutta tähän asiaan käytettiin useita kymmeniä puheenvuoroja. Moni puhuja käytti puheen maksimimitan kymmenen minuuttia ja osa lipsui sen ylikin.
Vaikka osa edustajista katsoi, että avioliittokeskustelua on nykyisessä kirkolliskokouksessa turha jatkaa, aloitteen lähettämistä valiokuntakierrokselle ei kuitenkaan vastustettu. Sen sijaan äänestettiin siitä, käsitelläänkö asiaa vain perustevaliokunnassa vai tarvitaanko myös yleisvaliokunnan näkemys. Äänin 61–33 päätettiin, että asiaa käsitellään molemmissa valiokunnissa. Tätä näkemystä puolusti muun muassa Helsingin piispa Irja Askola ja vastusti puolestaan Mikkelin piispa Seppo Häkkinen.
Perustevaliokunta valmistelee kirkon uskoa ja oppia, kirkon työn perusteita, kirkon ja valtion suhteita sekä kirkon suhteita muihin kirkkoihin ja uskontokuntiin koskevat asiat. Sen puheenjohtaja on Tampereen piispa Matti Repo. Yleisvaliokunta valmistelee kirkon yhteistä toimintaa ja kehittämistä koskevat asiat sekä asiat, jotka eivät kuulu muiden valiokuntien valmisteltaviin. Puheenjohtajana toimii toimittaja Johanna Korhonen Vantaalta.
Pitäisi asettua ihmisen puolelle
Kiteytetysti voi sanoa, että perustevaliokunnan näkökulma asiaan on opillinen, yleisvaliokunta pohtii aihetta arkisen elämän näkökulmasta. Tätä puolta asioiden käsittelyyn toivoi professori Jaana Hallamaa omassa puheenvuorossaan kirkolliskokouksen keskustelussa.
Hallamaa kritisoi sitä, että monissa puheenvuoroissa unohtui, että perhe, parisuhde ja avioliitto ovat ihmisille keskeisiä asioita. Perustevaliokunnan hän toivoi pohtivan hyväksymisen ja ei-hyväksymisen käsitettä. Hallamaan kommentin taustana oli se, että joissakin puheenvuoroissa väitettiin, että ihmiseen voitaisiin suhtautua tasa-arvoisesti, vaikka hänen elämäänsä keskeisesti kuuluvaa seksuaalisuuden ilmaisemista pidettäisiin syntinä ja häneltä evättäisiin siunaus. Tämä ei ole hyväksymistä, vaan sanahelinää.
Kirkolliskokouskeskustelussa näkyi samoja jakolinjoja kuin aiemminkin eli toiset korostavat Raamatun arvovaltaa, luomiskertomusta ja kirkon perinnettä ja toiset pitävät Raamatussa keskeisimpänä Jumalan rakkautta, lähimmäisenrakkautta ja kultaisen säännön etiikkaa. Ensin mainitut pitävät opista poikkeamista uhkana, joka voi hajottaa kirkon. Jälkimmäiset katsovat, että Raamatun sanomaa on peilattava sekä omaan aikaansa että nykytietämykseen ja muistettava, että puhutaan oikeista ihmisistä, ei vain käsitteistä ja periaatteista.
Aloite on perusteltu. Se vastaa elävää elämää. - kirkolliskokousedustaja Jaakko Weuro
– Onko meillä rohkeutta ajatella niin, että silloin, kun emme pääse raamatuntulkinnassamme ja ymmärryksessämme yksimielisyyteen, asettuisimme aina Jumalan kuvaksi luodun ihmisen puolelle, kysyi Rauduskylän kristillisen opiston rehtori ja pappi Jukka Hautala aloitteen esittelypuheenvuorossa tiistaina.
Keskustelussa sanottiin yhtä ja toista sellaista, joka sitä suorana lähetyksenä Youtubesta seuranneiden korvissa varmasti kuulosti yhtä kummalliselta kuin jotkin eduskunnassa uutta avioliittolakia säädettäessä käytetyt puheenvuorot. Uusi tie -lehden päätoimittaja Leif Nummelan puheenvuoro, jossa hän pohti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien perheiden lasten elämää, koettiin salissa epäkunniottavaksi ja keskeytettiin. Nummela itse ei ymmärtänyt keskeytyksen syytä, vaan toivoi puhemiesneuvoston pohtivan myöhemmin, rajoitettiinko hänen ilmaisuvapauttaan.
Pastori Ville Auvinen käytti puheenvuoron, jossa hän korosti sitä, ettei asia ole hänelle ja monelle muulle avioliittokäsityksen laajentamista vastustavalle helppo. Sydämessään ja tunteissaan hän toivoisi, että voisi hyväksyä samaa sukupuolta olevien suhteet, mutta hän ei voi eikä uskalla tehdä vastoin sitä, mitä katsoo Jumalan sanassaan sanovan.
Perheneuvoja, pastori Markku Orsila kertoi, että hän ei ole aina hyväksynyt homoseksuaaleja pareja, mutta on kokenut asiassa mielenmuutoksen ja haluaa nyt rukoilla siunausta heille. Hän toivoi, että asiasta löytyisi kirkon sovinto tai ratkaisu, jossa otetaan riittävästi huomioon vähemmistön näkökannat.
Aloite vastaa elävää elämää
Osa kirkolliskokouksen konservatiivisesti asiaan suhtautuvista epäili sitä, miten aloitteessa esitetystä omantunnonvapaudesta pidettäisiin todellisuudessa kiinni. Ruotsissa ja Norjassa omantunnonvapaus on, mutta Ruotsissa on jo käyty keskustelua sen poistamisesta.
Käyty keskustelu osoitti, että asia on kirkon sisällä edelleen vaikea. Kirkolliskokouksen enemmistö lienee valmis siihen, että kirkko vihkii kaikki parit, mutta kun asiaan tarvitaan kolmen neljäsosan määräenemmistö, muutos on vaikea. Nyt tehdyllä aloitteella etsitään ratkaisua pattitilanteeseen, mutta sekään ei kaikille käy, koska asia koetaan periaatteelliseksi.
Asiassa voi käydä niin, että ratkaisu siirtyy kirkolliskokouksen sijasta hallinto-oikeuksiin. Uudistusmielisen Tulkaa kaikki -liikkeen kirkolliskokousedustajat muistuttivat omassa yhteispuheenvuorossaan siitä, että kirkon sisällä on paljon niitä, joiden mielestä eduskunnan ratkaisu merkitsi asian ratkaisua myös kirkon sisällä.
– Aloite on perusteltu. Se vastaa elävää elämää. Kuten viime syksyn istunnossa totesimme, lainsäädäntö ei aseta tämän vuoden maaliskuun alun jälkeen esteitä samaa sukupuolta olevien kirkolliselle vihkimiselle. Aivan lainsäädännöstä riippumatta elävää elämää kirkossa myös on, että saamme nyt ja jatkossa iloita kaikista kirkon jäsenistä, jotka elävät parisuhteessa ja haluavat solmia avioliiton voimassa olevan lainsäädännön mukaan tai saada siunauksen solmimalleen avioliitolle, totesi edustaja Jaakko Weuro.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkolliskokouksessa ei päätetä asioista ainoastaan istuntosalissa – kirkkohallituksen Kari Latvus esittelee vähemmän tunnetut vallan sopukat
AjankohtaistaKirkolliskokous on luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Uudet edustajat kokoontuvat parhaillaan ensimmäistä kertaa.
