Sairaalapappi tukee potilaita, omaisia ja henkilökuntaa
Hoitaja voi tarjota potilaalle mahdollisuutta keskustella sairaalapapin kanssa.
Kun ihminen sairastuu vakavasti, tuttu arki rikkoutuu. Huoli selviytymisestä kaihertaa ja nostaa tunteet pintaan. Miksi minä sairastuin, miksi juuri tähän tautiin? Tähänkö kaikki päättyy? Olenko elänyt väärin, rangaistaanko minua? Entä jos saan lisäaikaa, mihin sen käytän? Onko kaikki elämässä sattumaa vai johtaako tätä joku jostain?
Nämä kysymykset pyörivät potilaiden mielissä myös syöpätautien klinikalla Meilahden sairaalassa. Klinikan päiväosastolla neljä taistellaan rinta- ja eturauhassyöpää vastaan. Arkipäivisin noin 40 potilasta käy saamassa siellä solunsalpaajalääkitystä.
Kun sairauden synnyttämä ahdistus tarttuu potilaaseen lujalla otteella, voi hoitaja tarjota potilaalle mahdollisuutta keskustella sairaalapapin kanssa. Sairaalan psykososiaalisen tuen yksikköön tarvitaan lääkärin lähete, eikä se sen vuoksi ehdi vastaamaan potilaiden äkillisiin tarpeisiin. Sen sijaan sairaalassa työskentelevä pappi saadaan osastolle usein nopeasti.
– Sairaalapapin apu on meille arvokasta, sillä hoitajien aika ei riitä pidempiin keskusteluihin, vaikka halua olisi. Potilaita hoidetaan neljän hengen huoneissa, ja joskus asiat ovat sellaisia, että potilas haluaa puhua niistä rauhallisemmassa tilassa, apulaisosastonhoitaja Ulla Nyman kertoo.
Sairaalapapit ovat uskonnollisten asioiden asiantuntijoita, mutta potilas valitsee, mistä haluaa papin kanssa puhua.
- Sairaalapappi Jussi Ollila
Puheenaiheina potilasta mietityttävät asiat
Helsingin sairaaloissa ja hoitoyksiköissä työskentelee 22 sairaalapappia, jotka ovat saaneet erityiskoulutuksen henkisen ja hengellisen tuen antamiseen. He ovat potilaita, omaisia ja henkilökuntaa varten.
– Sairaalapapit ovat uskonnollisten asioiden asiantuntijoita, mutta potilas on aina se, joka valitsee, mistä haluaa papin kanssa puhua, toteaa johtava sairaalapastori Jussi Ollilla.
Osa potilaista haluaa puhua uskosta ja Jumalasta tai uskomisen vaikeudesta kärsimyksen keskellä ja poissaolevan Jumalan kokemuksesta. Osa toivoo esirukousta tai ehtoollista, mutta pappi on myös niitä varten, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta tai jotka eivät kuulu kirkkoon. Silloin puheenaiheena voi olla mikä vain potilasta mietityttävä asia.
– Potilaat kertovat saavansa apua keskusteluista. Sairaalapapin tukea pitäisikin muistaa tarjota useammin, sanoo sairaanhoitaja Johanna van Kalken.
Sairaalapapin yhteystiedot löytyvät hoitoyksiköistä. Potilaat ja omaiset voivat ottaa pappiin yhteyttä myös suoraan ja sopia tapaamisesta.
Osalla papeista on työnohjaajakoulutus
Helsingin sairaalapapeista noin puolella on työnohjaajakoulutus. Tätä osaamista he voivat käyttää kouluttaessaan henkilökuntaa hoitotyössä jaksamisessa.
– Sairaalapappimme Ulla Ullgren istuu lisäksi välillä kahvilla kanssamme ja kuuntelee murheitamme. Hän tietää, että teemme työssämme parhaamme ja miten suuri tappio meille on pitkään hoidetun tai nuoren potilaan kuolema. Silloin Ulla muistuttaa armollisuudesta myös meitä itseämme kohtaan, Nyman kertoo.
Ollila rohkaisee henkilökuntaa ottamaan puheeksi uskonnollisia asioita, kun potilaalla on siihen tarve.
– Suomessa ollaan turhan arkoja puhumaan hengellisistä asioista ja ne ulkoistetaan suottakin vain papeille.
Jos pappia kuitenkin toivotaan paikalle, häneen kannattaa Ollilan mukaan ottaa yhteyttä riittävän varhaisessa vaiheessa hoitoa.
– Sairaalapappi liitetään liian usein kuolemiseen. Ei pappi ole vain kuolevia, vaan eläviä varten.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sairaalapappi kohtaa ammatikseen kuolemaa, mutta: ”Tässä työssä myös nauretaan paljon”
HengellisyysVantaalla on ollut sairaalapappeja 40 vuoden ajan. – Koskaan ei ole samanlaista päivää, sanoo sairaalapappi Irmeli Enckell.