Kolumni: Älä vain myy kaikkea, mitä sinulla on!
Kun rahasta on kyse, kirkko tarjoaa itsepetosta armon sijaan, kirjoittaa Auli Viitala.
Viime pyhänä joka kirkossa seurattiin samaa jännitysnäytelmää: miten saarnavuorossa oleva pappi onnistuu kumoamaan Jeesuksen sanat: “Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille.” Viikon evankeliumi (Mark. 10: 17–27) on poikkeuksellisen selkeäsanainen, joten oli oikeasti vaikea tehtävä selittää se niin, ettei yhteiskuntamme pyhin arvo, yksityisomistus, vaarannu.
Jos jostain vallitsee kirkossa yksimielisyys, niin siitä, että kirkkokansasta ei vallankumous saa lähteä liikkeelle. Omistamisesta ja muusta rahan vallasta ei missään tapauksessa siis puhuta, ja kun Raamattuun on harmillisesti otettu mukaan mokoma tasajaon idea, on papin kunniatehtävä kääntää ajatukset muualle.
Olin vain yhdessä messussa, mutta uskallan veikata, mikä oli yleinen viesti: Jeesus ei tarkoittanut, että meidän pitäisi luopua omaisuudestamme ja auttaa köyhiä. Hän puhui vertauksin ja tarkoitti luopumista henkisistä esteistä eli ajattelumalleista, jotka vievät kauemmas Jumalasta.
Köyhät tietävät, että raha on elämässä tosi tärkeää.
Jeesuksen väkevä vaatimus omaisuuden jakamisesta uudelleen muuttuu siis kirkossamme selfhelpiksi, jossa ikävän rahasta luopumisen sijaan harjoitetaan ajattelun taitoa. Parhaiten onnistuneet oppivat ajattelemaan, että raha ei oikeasti merkitse heille mitään. Niin hyväksi kristityksi voi tulla vain, jos on riittävästi rahaa, sillä köyhät tietävät, että raha on elämässä tosi tärkeää. Suomessa melkein kaikki ovat upporikkaita maailman mittakaavassa, joten meille on mieluisa viesti, ettei tarvitse oikeasti luopua mistään vaan ainoastaan harjoitella pyhää huolettomuutta – mikä onkin helppoa vatsa täynnä ja oman katon alla.
Itse olen surkea kristitty molemmilla mittareilla. En anna koko omaisuuttani köyhille mutta en myöskään aio opetella uskomaan, ettei rahalla ole merkitystä. Toivoin, että voisimme kirkossa olla yhdessä surkeita ja yhtä surullisia siitä kuin evankeliumin rikas mies. Kenties jotain toivoa saisimme siitä, että sentään katsomme Totuutta silmästä silmään.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kiinalaisen työläisen asia on meidän asiamme
PuheenvuorotSuomalaiset työläiset saivat lopulta paremmat oikeudet, mutta sata vuotta myöhemmin hankimme maailman toiselta puolelta kehnosti kohdeltujen tekemiä tavaroita, kirjoittaa Auli Viitala.