Kolumni: Dibleyn kirkkoherra oli ristiriitainen ja koominen ja siksi niin rakastettu hahmo
Moninaisuuden näkyminen televisiosarjoissa typistyy toisinaan laiskaksi laskelmoinniksi, kirjoittaa Ella Luoma.
Kun Englannin anglikaanikirkko avasi papin viran naisille vuonna 1994, BBC tuotti televisioon komediasarjan, jonka tarkoitus oli auttaa ihmisiä käsittelemään muutosta kirkossa. Dibleyn kirkkoherra kertoo nuoresta Geraldinesta, joka päätyy pienen kylän kirkkoherraksi vastustuksesta huolimatta. Sarja ei ole kaikilta osin kestänyt aikaa, mutta onnistuu tarttumaan moniin kirkon polttaviin kysymyksiin. Geraldinea näyttelee koomikko Dawn French, jota on kiittäminen kirkkoherran ihastuttavasta hahmosta.
Aluksi sarjan huumori perustui kyläläisten ennakkoluuloihin ja muutosvastarintaan, johon Geraldine vastasi kerta toisensa jälkeen lempeydellä. Hän jaksoi kuunnella loputtomasti hymyillen ja osoitti, kuinka naispapeissa ei ole mitään pelättävää. Samalla hän osoitti, ettei pyhimysmäisessä hahmossa ollut mitään mielenkiintoista tai samaistuttavaa. Tämän ymmärtäen Dawn French alkoi viedä hahmoa määrätietoisesti suuntaan, jossa kirkkoherralla oli monia puutteita: hän oli laiska, pinnallinen, kärsimätön ja kertoi omituisia vitsejä. Usein hän myös joutui selvittelemään kyläyhteisön ristiriitoja varsin luovalla tavalla ja ajautui kiusallisiin tilanteisiin. Samalla Geraldine oli erittäin omistautunut seurakunnalleen, jonka luottamuksen ansaitsi yritysten ja erehdysten kautta. Kun kirkkoherrasta tehtiin kokonainen ihminen, hänestä tuli mielenkiintoinen ja samaistuttava.
Tokenismi tarkoittaa muodon vuoksi tapahtuvaa, symbolista yksittäisten vähemmistöryhmien edustajien palkkaamista.
On tärkeää, että populaarikulttuurissa näkyy vähemmistöjen edustajia ja moninaisuutta. Toisinaan tämä kuitenkin typistyy siihen, että tuotantoyhtiössä rastitetaan ruutu kaavakkeeseen: sarjassa on nainen, mustaihoinen tai homoseksuaali. Ja tämä riittää, ei tarvita luonnetta, päämääriä, ristiriitoja tai puutteita. Ilmiötä kutsutaan tokenismiksi. Se tarkoittaa muodon vuoksi tapahtuvaa, symbolista yksittäisten vähemmistöryhmien edustajien palkkaamista tai näiden nostamista näkyvään asemaan tuotantoyhtiön monimuotoisuuden tai tasa-arvon korostamiseksi. Joskus tokenismi johtuu osaamattomuudesta, mutta useammin se on laskelmoitua tai laiskaa.
Dawn French pakeni tokenismia tekemällä Geraldinesta oman hahmonsa. Hän ei ollut vain naispappi, vaan persoonallinen kirkkoherra. Sarja päättyi vuonna 2007, mutta siinä ehtivät vierailla muun muassa Sting ja Johnny Depp. Geraldine teki lyhyen paluun koronavuosina, jolloin Dibleyn kirkkoherra valoi katsojilleen toivoa ja lohtua etäyhteyksien päästä, yhtä persoonallisena kuin aina ennenkin.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Tähtien sodassa Voima selitettiin biologiaksi, mutta jouluelokuvissa joulupukki säilyy onneksi ikuisena mysteerinä
PuheenvuorotPopulaarikulttuurissa on nykyään vain vähän mysteeriä, mutta jouluelokuvat painostavat katsojaansa palaamaan lapsuuden uskoon, kirjoittaa Ella Luoma.
