Kolumni: Kulttuurisessa omimisessa on kyse historiasta, vallasta ja rahasta
Katariina Sourin saamelaisaiheista maalausta on arvosteltu auttamattoman vanhanaikaisesta kuvastosta. Myös vieraan kulttuurin kunnioittava käsittely voi olla satuttavaa, kirjoittaa Ella Luoma.
Lux Helsinki -valotaidetapahtumassa esitettävästä Katariina Sourin teoksesta on syntynyt keskustelua. Kyse on saamelaisaiheisesta maalauksesta, jota on kritisoitu auttamattoman vanhanaikaisesta kuvastosta sekä kulttuurisesta omimisesta. Souri ei ole saamelainen eikä kriitikkojen mukaan tunne saamelaisuutta. On helppo ymmärtää, miksi etenkin saamelaiset kritisoivat Sourin teosta ja sille annettua huomiota.
Kulttuurisessa omimisessa on kyse siitä, että otetaan vieraasta kulttuurista elementtejä kuten vaatteita, hiustyylejä tai musiikkia, ja tehdään niillä rahaa. Kaupallisuus, historia ja valtasuhteet erottavat kulttuurisen omimisen kulttuurivaihdosta, joka on omaa kulttuuria rikastavaa. Kun presidentti Kekkonen vieraili 1960-luvulla Minnesotan Cloquetissa ja sai kunnian pitää alkuperäiskansan heimopäähinettä, kyse oli kulttuurivaihdosta. Sen sijaan pilailupuodeissa myytävät intiaanipäähineet, joiden tarkoitus on rikastuttaa pilailupuodin osakkeenomistajia, ovat kulttuurista omimista. Niistä on kunnioitus kaukana.
Myös vieraan kulttuurin kunnioittava käsittely voi olla satuttavaa. On aivan eri asia lahjoittaa rakkaalle luottoystävälle hattu kuin joutua antamaan oma hattunsa pois kiusaajalle, joka on ensin potkinut mahaan ja sylkenyt päälle. Kiusaaja vie hatun ja päätyy se päässään Voguen kanteen. Ja vaikka hän pitää hattua kuinka kunnioittavasti tahansa, niin kyllähän se kirpaisee. Jälkimmäinen kuvaa suomalaisten suhdetta saamelaisuuteen.
Kaupallisuus, historia ja valtasuhteet erottavat kulttuurisen omimisen kulttuurivaihdosta, joka on omaa kulttuuria rikastavaa.
Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka asema on vaikea. Saamelaiskulttuuria on yritetty systemaattisesti hävittää: saamelaisia lapsia on kielletty puhumasta äidinkieltään ja heidän vanhempiaan on kielletty harjoittamasta elinkeinoaan tai pukeutumasta saamenpukuihin. Suomen valtio ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) 169-sopimusta, joka takaisi alkuperäiskansalle samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaväestölle.
Tätä taustaa vasten tuntuu kohtuuttomalta, että joku ei-saamelainen saa tilaa esittää saamelaisuutta, kaiken lisäksi rinnastamalla olemassaolostaan kamppailevan kulttuurin tonttuihin ja muihin maagisiin olentoihin.
Keskustelu kulttuurisesta omimisesta on monimuotoisempi kuin pieni kolumni. Nyrkkisääntönä voisi kuitenkin pitää sitä, että aina kun päättää käyttää jonkun vieraan kulttuurin tunnusmerkkejä, olisi hyvä tutustua siihen historiaan, johon samalla kiinnittyy. Intiassa on tavallista tehdä Bollywood-versioita amerikkalaisista kulttuurituotteista, kuten Michael Jacksonin Thriller, mutta se herättää vähemmän tunteita. Intian ja Yhdysvaltojen historiaan ei kuulu vaihetta, jossa intialaiset olisivat valloittaneet amerikkalaisten maat ja pyrkineet systemaattisesti hävittämään amerikkalaisen kulttuurin. Amerikkalaisuus ei ole myöskään sorrettu vähemmistökulttuuri.
Suomalaisten ja saamelaisten välit eivät ole ikävä kyllä yhtä mutkattomat. Sillä, jolla on valta, on aina suurin vastuu. Tässä tapauksessa valtakulttuurilla.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Tähtien sodassa Voima selitettiin biologiaksi, mutta jouluelokuvissa joulupukki säilyy onneksi ikuisena mysteerinä
PuheenvuorotPopulaarikulttuurissa on nykyään vain vähän mysteeriä, mutta jouluelokuvat painostavat katsojaansa palaamaan lapsuuden uskoon, kirjoittaa Ella Luoma.
