Kolumni: Käänteinen joulukalenteri vaihtaa jokapäiväisen suklaan tai meikin antamisen iloon – näin se toimii
Joulukalenterin alkuperäinen ajatus oli opettaa malttia, mutta nykyisin se kannustaa hinkumaan uutta joka päivä. Onneksi on olemassa vastaliike, ajattelee Hilkka Olkinuora.
Pesujauhe. Kahvipaketti. Kirja. Hillopurkki. Riisipussi. Hyvin kylvetetty pehmonalle.
Mikä lista tämä on? Eivätpä nämä ainakaan kuulosta yllätyksiltä joulukalenterin luukun takana. Mutta kalenteri niistä tulee, käänteinen kalenteri. Se on muotia maailmalla, ja hyvä idea mietittäväksi meillekin.
Joulukalenterin alkuperäinen ajatus oli rauhoittaa lapset joulun odotukseen luukkujen takana odottavin kuvin. Mutta perinteet ovat kulloisenkin kulttuurinsa peili.
Nykyinen idea on säväyttää saamisen lyhyellä nautinnolla, kuten ajan henkeen sopii. Lapsille sullotaan pullea kartonkineliö täyteen enemmän tai vähemmän halpaa suklaata. Aikuisten kalenterien tavarataivas on rajaton, meikeistä seksileluihin. Krääsän määrä sen kun lisääntyy.
Joulu tekee meidät lapsiksi jälleen. Siksikö myös aikuiset hinkuvat jokapäiväistä palkintoa jaksaakseen jouluun asti?
Jonnet eivät tätä varmaankaan muista tai tiedä.
Käänteisen kalenterin voi toteuttaa monella tapaa. Alkuperäiskalenterin tapaan sen voi suunnata lapsille. He voivat esimerkiksi olla jokaisena adventin päivänä mukana ostamassa ja lahjoittamassa yhden asian, jota jokin hyväntekeväisyystaho tarvitsee: ruokapankki, löytöeläinkoti, joululahjakeräys.
Käänteinen kalenteri voi olla myös uupuneen emännän apu. Kuten iki-ihana ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoo: Esine päivässä eteenpäin jollekin tai jonnekin, missä se ei ole taakka vaan tarvis. Kaikki somaan laatikkoon ja välipäivinä perille.
Kalenteri voi toki olla myös lupauksia auttamisesta tai yhteisestä tekemisestä. Googlaa ”reverse advent calendar” lisäideoita varten.
Lapsille käänteinen kalenteri opettaa antamisen iloa ja sosiaalista vastuuta, kertovat sitä kokeilleet. Ja meille kaikille tekee hyvää kääntää saamisen himo päälaelleen, antamisen iloksi.
Alkuperäisen joulukalenterin tavoin myös käänteinen versio opettaa malttia. Miksi ihmeessä me kaikki-mulle-heti-ihmiset emme muka voi odottaa lahjoja kuusen alle asti, vaan haluamme makustella niitä jo pitkin matkaa?
Käänteinen kalenteri on itse asiassa hyvin teologinen keksintö. Jonnet eivät tätä varmaankaan muista tai tiedä, mutta kirkko viettää yhä sinnikkäästi ennen joulua niin sanottua pientä paastoa, tuhatvuotista perinnettä.
Pienen paaston ajatuksena ovat rauhoittuminen, turhasta luopuminen ja keskittyminen. Se kääntää omimisen odotukseksi, kahmimisen kiitollisuudeksi. Se on aitoa adventtia. Kannattaa kokeilla.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Ostamisen pakkoa vastaan ihminen on liian yksin
PuheenvuorotKun uudenvuoden lupaukset ostolakosta eivät taaskaan pitäneet, kevyt katumus ei auta vaan on mentävä syvemmälle, muistuttaa Hilkka Olkinuora.
