Antti Nylén puhuu mieluummin odotuksesta kuin toivosta.
Kirjailija Antti Nylén samastuu niihin, jotka muistavat ripustaa joulutähden ikkunaan ehkä vasta kolmantena adventtina –”Kristus lähestyy meitä, halusimme tai emme”
Seurakuntien joulukalenterin tekstit tehnyt Antti Nylén halusi kirjoittaa toivoa vastaan: “Toivo-sanasta on tullut tänä katastrofien aikakautena rasittava hokema.”
1. Antti Nylén, olet kirjoittanut tekstit pääkaupunkiseudun seurakuntien tämänvuotiseen joulukalenteriin. Sinut tunnetaan esseistinä. Millaista oli tiivistää sanottava noin kuuteenkymmeneen merkkiin kerrallaan?
– Tämä on minulle ihan poikkeuksellinen tekstityyppi. Inhoan aforismeja kirjallisuuden lajina. Ainoat hyvät aforismit ovat kryptisiä ja mystisiä niin kuin Mirkka Rekolan ja Gunnar Björlingin. Jos aforismissa on tarkoitus olla jokin ajatus, jonka voi heti omaksua, niin ollaan menossa metsään ja latteuksia kohti.
– Koska kalenteria ei tarvinnut suunnata lapsille, päätin, että luotan ihmisten kykyyn tulkita ja ottaa vastaan tekstejä, joissa on joitakin teologisia pointteja.
2. Millaisia ne pointit ovat?
– Minulla oli oikeastaan yksi ajatus: kirjoitin toivoa vastaan. Toivo-sanasta on tullut tänä katastrofien aikakautena rasittava hokema. Siitä, että toivoa on niin kauhean tärkeä pitää yllä ja aina on toivoa ja toivo sitä ja toivo tätä, on tullut ihmeellinen pelastusrengas, joka ei oikeasti pelasta ketään. Nykyisin toivo tuntuu tarkoittavan sitä, että pitää olla hartaalla ja hyvällä mielellä, vaikka asiat ovat päin helvettiä. Siinä on fuskaamisen tuntu.
– Toivo on kuitenkin vanha kristillinen hyve. Jäin miettimään, millä sanalla samasta asiasta voitaisiin puhua sen sijaan, että hoettaisiin sitä toivoa. Se sana voisi olla odotus, ja odotushan liittyy myös jouluun.
– Odottaja tietää, että se, mitä hän odottaa, tulee tapahtumaan. Toivoja vain toivoo parasta ja toiveensa toteutumista. Mutta se, joka odottaa kärsivällisesti, voi istua rauhassa, koska hän tietää, että asiat menevät niin kuin pitää. Tämmöinen tietty varmuus ja vakaus on se kristillinen asenne, jonka yritin saada esiin. Kristus lähestyy meitä, halusimme tai emme. Meidän täytyy vain olla kärsivällisiä ja hyväksyä odotus, välimatka.
3. Mitä adventti ja joulun odotus merkitsee sinulle?
– Adventin alkaminen merkitsee kirkkovuoden alkamista, uuden aloittamista ja valmistautumista pääsiäiseen. Joulu on aika turha, sellainen valmisteluvaihe.
– Joulun teologia liittyy luomiseen, luomakunnan läheisyyteen ja ihmisen eläimyyteen. Ja Jeesus-lapseen, kuinka hän on avuton organismi, samojen ehtojen alainen rääpäle kuin kissanpentu tai joku torakka.
4. Miten adventtiaika näkyy kotonasi?
– Meillä on seimi. Koska lapset eivät asu enää kotona, voi olla, että se muistetaan kaivaa esille vasta joskus toisena adventtina.
– Samastun niihin ihmisiin, jotka havahtuvat vasta viime metreillä siihen, että joulu on tulossa, ja muistavat ehkä kolmantena adventtina laittaa joulutähden ikkunaan. Sitten se unohdetaan siihen maaliskuuhun asti, jolloin se on jo ihan haalistunut. Säntillinen ihminenhän ottaisi koristeet pois loppiaisena tai viimeistään kynttilänpäivänä. Mutta säntilliset ihmiset eivät edusta suurta enemmistöä. Enemmistö ihmisistä on raskautettuja ja laiskoja.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Jos pyhä on jotakin sellaista, mihin ei saa kajota ja mitä pitää kunnioittaa jollain tavalla tuntemattomana tai hämmentävänä, niin silloin vain Jumala on pyhä. Jumala on ainoa, josta ei voi päästä lopullisesti selvyyteen, jota ei voi hallita ja jolle me emme mahda mitään.
Seurakuntien joulukalenteri postitetaan marraskuun lopulla Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten seurakuntien jäsenille eli yhteensä noin 370 000 kotiin. Kalenterin on kuvittanut Ilja Karsikas.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mielipide: Joulukalenteri ei ilahduttanut
Puheenvuorot
Hyvää pyhää: Vapahtajan odotus alkaa adventista
Hengellisyys
Kirkon joulukalenteri saapuu koteihin marraskuun lopussa – ”Joulua ei tarvitse toivoa eikä pelätä”, sanoo kalenterin tekstit kirjoittanut Antti Nylén
Hyvä elämä Hengellisyys Ajankohtaista
