Kolumni: Keksiä ja k4ns@nmurh44 – eli kuinka sensuurista tulee arkipäiväistä
Sananvapauden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vaikeistakin aiheista voidaan keskustella, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Viime viikkoina Metan somealustat ja X ovat kuohuttaneet. Uutisotsikoihin ovat nousseet Elon Muskin natsitervehdys, Instagramissa mahdollisesti tapahtunut poliittisten termien ja esimerkiksi aborttia koskevien hashtagin piilottaminen ja Metan ilmoitus siitä, ettei se enää tee faktantarkistusta vaan sallii avoimesti väärän tiedon levittämisen. Etenkin millenniaalit ja Z-sukupolvi tuntuvat etsivän uusia alustoja tehdäkseen pesäeroa Metaan, ja toisaalta samaan aikaan Instagramiin jäävä väki perustelee päätöstään eri tavoin.
Yritysten omistamien somealustojen valikoivassa sensuurissa ei kuitenkaan ole mitään uutta, vaikka mittakaava onkin nyt erilainen. Käyttäjät ovat jo vuosien ajan kehitelleet erilaisia kiertoreittejä käydäkseen ajankohtaista keskustelua esimerkiksi seksiin liittyvästä suostumuksesta, Israelin ja Palestiinan välisestä sodasta ja rasismista. Koska sovellusten algoritmit painavat tiettyjä avainsanoja piiloon – sellaisia kuten Palestiina, seksi tai natsi –, käyttäjät ovat kehittäneet kiertoreittejä.
TikTokissa ja Instagramissa käyttäjät korvaavat esimerkiksi seksin keksillä, Palestiinan P4lestiin4ll@ ja natsin nassella. Kukaan ei keskitetysti opeta aktivisteja käyttämään tällaista kieltä, mutta käyttäjät oppivat toisiltaan, ja näin sensuurin väistäminen onnistuu – ainakin hetken ajan. Tätä voisi pitää modernina vastineena aiemmin kädestä käteen kiertäneille pamfleteille tai koodiviesteille, joilla entisaikaan levitettiin tietoa silloin, kun jostakin ei saanut julkisesti puhua tai kirjoittaa.
Sensuuri ei kuitenkaan ole arkea. Sensuuriin tai sen kiertämiseen ei pidä tottua.
Sananvapauden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että vaikeistakin aiheista voidaan keskustella. Vaikka abortista, rasismista tai Palestiinasta puhuminen onkin räjähdysherkkää ja ruokkii usein myös vihapuhetta, sensuuri tai tiedonlevityksen estäminen ei ole mikään todellinen ratkaisu. Onkin traagista, että kiertoreittejä etsittäessä käy toisinaan niin, että tiedon löytäminen vaikeutuu sensuuria välttelevän kielenkäytön vuoksi.
Instagramista tai TikTokista muille alustoille siirtyvät nuoret käyttäjät tuovat sensuurin kielen mukanaan, vaikka sitä ei välttämättä muilla alustoilla enää tarvittaisi. He ovat niin tottuneet sensuuriin, että ”koodikielen” käyttäminen tapahtuu luonnostaan. Sensuurista on tullut osa arjen kieltä.
Sensuuri ei kuitenkaan ole arkea. Sensuuriin tai sen kiertämiseen ei pidä tottua. Siitä pitää puhua kovaan ääneen siellä, missä se on mahdollista. Ihan tavallisin, arkisin sanoin.
Siten, että kaikki ymmärtävät.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kun huijasin itselleni silmälasit, kärsimystä koitui vain vähän, mutta petetyistä vaalilupauksista kärsii paljon isompi joukko
PuheenvuorotAivan kuten näköä ei korjata silmälaseilla, joissa on väärät vahvuudet ja joita käytetään pelkästään esteettisistä syistä, ei ongelmiakaan korjata pelkillä puheilla ja tyhjillä lupauksilla, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
