Kolumni: Kun huijasin itselleni silmälasit, kärsimystä koitui vain vähän, mutta petetyistä vaalilupauksista kärsii paljon isompi joukko
Aivan kuten näköä ei korjata silmälaseilla, joissa on väärät vahvuudet ja joita käytetään pelkästään esteettisistä syistä, ei ongelmiakaan korjata pelkillä puheilla ja tyhjillä lupauksilla, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Kuudennella luokalla olin vilpittömästi sitä mieltä, että silmälasit ovat suunnilleen coolein mahdollinen asia. Valitettavasti – siis silloisen Vehkan mielestä – minulla oli sangen erinomainen näkö, eivätkä vanhempani olisi suostuneet ostamaan minulle laseja pelkästään siksi, että satuin sellaisista pitämään.
Keksin kuitenkin mielestäni oivallisen ratkaisun. Teeskentelin kouluterveydenhoitajalle, että näköni oli heikentynyt, ja onnistuin siinä sen verran vakuuttavasti, että pääsin optikolle. Siellä toistin nerokkaan huijaukseni, ja kappas vaan, sain silmälasit.
Siihen suunnitelmani nerokkuus sitten päättyikin. Laseissa ei tietenkään ollut kovin suuria vahvuuksia, mutta jotain kuitenkin, joten en voinut käyttää niitä ilman päänsärkyä. Muutaman viikon jälkeen luovuinkin huijauksesta, mutta laseja ei voinut palauttaa, eivätkä vanhempani tietenkään olleet tempauksesta kovin innoissaan.
Miten sitten äänestätkin, tee se harkiten.
Ajattelen silmälasihuijaustani toisinaan edelleen, erityisesti vaalien alla. Kun ongelmiin etsitään ratkaisuja, usein sanotaan toista ja tehdään kuitenkin päinvastaista – toisin sanoen valehdellaan. Halu voi olla todellinen: minäkin ihan oikeasti halusin ne silmälasit. Valehtelu ei kuitenkaan muuta lopputulosta.
Poliitikot saattavat olla huolissaan esimerkiksi lapsiperheiden toimeentulosta tai nuorten lukutaidosta – ainakin puheen tasolla. Vakuutukset ja vaalilupaukset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin konkreettinen toiminta. Tämä lienee kaikille selvää, mutta siinä missä silmälasihuijauksesta kärsivät lähinnä minä ja vanhempieni lompakko, petetyistä vaalilupauksista kärsii paljon isompi joukko.
Aivan kuten näköä ei korjata silmälaseilla, joissa on väärät vahvuudet ja joita käytetään pelkästään esteettisistä syistä, ei ongelmiakaan korjata pelkillä puheilla ja tyhjillä lupauksilla. On jokaisen äänestäjän velvollisuus ottaa selvää siitä, millaiselle puolueelle ja politiikalle hän äänensä antaa. Vaikka kuntavaaleissa tekisi mieli äänestää ehdokasta, kannattaa muistaa, että ääni on aina ennen kaikkea ääni puolueelle. Puolueiden vaaliohjelmaa ja aiempien kausien toimintaa tarkastelemalla pääsee paljon pidemmälle kuin pelkkiä puheita kuuntelemalla tai vaalikoneita täyttämällä.
Miten sitten äänestätkin, tee se harkiten.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Sinulla on oikeus, mutta onko se oikein?
PuheenvuorotSynti ei muutu oikeudenmukaisuudeksi sillä perusteella, että joku muu tekee mielestäsi enemmän syntiä tai jotakin vielä tuomittavampaa, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.