Kolumni: Kuka puolustaisi meitä työelämän lainsuojattomia?
Työelämän muuttuessa Heikki Nenonen kokee luisuvansa monien muiden tavoin koko vanhan kiistelyn ulkopuolelle.
Siirryttyäni pitkähkön virkahenkilötyön jälkeen yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi eli freelanceriksi olen katsellut työelämää uusin silmin. Näkymä on todella muuttunut – ja minä myös.
Vaikka suhtaudun hallituksen harjoittamaan köyhien kiusaamiseen kriittisesti, on sanottava, että myös ay-liikkeen lakot tuntuvat vierailta. Lakkokiistely lähinnä syvensi ymmärrystäni siitä, että työelämä muuttuu juuri hurjasti ja minä monien mukana luisun koko vanhan kiistelyn ulkopuolelle.
Se kuuluisa markkinoiden ’näkymätön käsi’ ei tule puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.
Minusta on hienoa, että Suomessa voi sairastaa palkallisesti, käyttää työterveyshuoltoa, viettää pitkän ja palkallisen kesäloman, nojata työehtosopimukseen, kouluttautua työnantajan piikkiin sekä olla vapailla tuon tuosta. Hyvää duunia, työväenliike!
Arvostan näitä etuja erityisesti nyt, kun ne eivät kosketa minua. Huomaan myös, että meitä on jo aika paljon, mutta samaan aikaan moni palkansaaja elää kuplassa, jossa mainitut edut ovat itsestään selvä työelämän minimitaso. Niiden yksityiskohtiin liittyvä kitinä hymyilyttää.
Työmarkkinoiden murroksessa yhä suurempi osa työssäkäyvistä päätyy työelämän suojarakenteiden ulkopuolelle ja aloittaa lainsuojattomana, siis yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Osa pakotettuna, minä ja moni muu omasta halusta. Myös yrittäjyyden käsite on muuttumassa tavalla, jota työmarkkinoilla ja lainsäädännössä ei vielä kunnolla tunnisteta.
Jos haluamme tulevaisuudessa olla hyvinvointivaltio, jossa esimerkiksi puolet työtä tekevistä koostuu uusyrittäjistä sekalaisessa toiminimi-, pätkätyö-, apuraha- ja projektiviidakossa, on jonkun puolustettava tätä kasvavaa joukkoa. Aiemmin työväenliike ja ammattiliitot taistelivat omilleen lain suojan, mutta nykyään ne puolustavat lähinnä jo suojassa olevia jäseniään toisia hyvinvoivia vastaan.
Kuka puolustaisi oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa uudessa työmarkkinatilanteessa, jossa työnantaja–työntekijä-jako korvautuu työn tarjoaja–työn tilaaja-jaolla? Se kuuluisa markkinoiden ”näkymätön käsi” ei tule sitä tekemään, se lienee tullut selväksi.
Huolistani huolimatta rohkaisen sinua kokeilemaan yritystoimintaa. Se on opettavaista hommaa! Ja jos satut palaamaan palkkatyöhön, osaat taas arvostaa lomarahaa ja lauantain vapaata.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Hallituksen harjoittama varallisuusrasismi on syntiä
PuheenvuorotHeikki Nenonesta on moraalitonta ajatella, että köyhä reipastuu rankaisemalla ja rikas kannustamalla.
