null Kolumni: Nyt on meidän vuoromme ottaa oppia virolaisilta, ja näistä asioista voisimme aloittaa

Puheenvuorot

Kolumni: Nyt on meidän vuoromme ottaa oppia virolaisilta, ja näistä asioista voisimme aloittaa

Viron kansa selviytyi 51 miehitysvuoden läpi kielen, kirjallisuuden ja vahvan kansankulttuurin voimalla, kirjoittaa Heikki Nenonen.

”Miten sä innostuit Virosta?” Tätä ovat kysyneet minulta niin suomalaiset kuin virolaisetkin. Edelliset uteliaina, jälkimmäiset arvostaen. Kukaan ei muuten kysy, miksi joku on innostunut kaukaisesta englannista tai amerikkalaisista elokuvista.

Innostukseni lähtöpiste ajoittuu Haagan ystävyysseurakuntamatkalle Haapsaluun. Kuuntelin vironkielistä keskustelua ja turhauduin omaan englantiini. Eräs matkalla ollut, hyvää viroa puhunut Timo sanoi, että hän tietää hyvän alkeiskurssin Suvilahdessa. Syksy koitti ja se oli saman tien menoa. Gradun tein juuri Viron lähihistoriasta ja työtkin vievät nykyään samaan suuntaan.

Ihailen sulavuutta ja ennakkoluulottomuutta, jolla Virossa vanhaa kansankulttuuria yhdistellään nykypäivään.

Viron juuri vietetyn itsenäisyyspäivän (24.2.) kunniaksi jaan muutaman saamani Viro-oivalluksen. Olkoot ne hyödyksi niin kaljaturistille kuin kulttuurihifistelijällekin.

Ensinnäkin kieli. Kirkon pyhistä virolaiset ovat neuvostomiehityksen takia vähän pihalla, mutta äidinkieli on pyhä. Tämä näkyy myös kirjallisuuden ja runouden vahvassa yhteiskunnallisessa asemassa. Kansa säilyi olemassa 51 miehitysvuotta kielen, kirjallisuuden ja vahvan kansankulttuurin voimalla. Ehkä siksi tie virolaisen sydämeen kulkee yhä kielen kautta. Tiedän muuten hyvän alkeiskurssin!

Toiseksi folk. Suomessa kansanmusiikki ja kansallispuvut ymmärretään pienten piirien perinnepuuhasteluna, mutta Viro lähettää Euroviisuihin jouhikkoduo Puuluupin ja maan suurimmassa nuorisotapahtumassa teinit laulavat ja tanssivat oman alueensa perinnevaatteissa. Ihailen sitä sulavuutta ja ennakkoluulottomuutta, jolla Virossa vanhaa kansankulttuuria yhdistellään nykypäivään.

Kolmanneksi historia. Virossa sekä keskiaikainen että lähihistoria näkyvät eri tavalla kuin meillä. Ensimmäisen aavistuksen tästä saa jo Tallinnan vanhassa kaupungissa, mutta kiinnostavin Viro alkaa vasta pääkaupungin tuolta puolen. Viro oli pullollaan linnoja ja kartanoita jo silloin, kun Suomessa availtiin savupirtin räppänöitä.

Viimeiseksi politiikka. Kun virolaispoliitikot puhuvat Venäjästä, he ovat yleensä oikeassa. Kaja Kallaksen lisäksi kaikkien olisi kannattanut kuunnella jo Lennart Meren profetiaa vuodelta 1994.

Toiveeni onkin, että Suomi-isoveli voisi vihdoin laskea opettavan sormensa alas ja miettiä, mitä kaikkea voisimme etelänaapurista oppia.

Head (hilinenud) iseseisvuspäeva, kallis naaber!

Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Kolumni: Naurumme kohteet paljastavat kaksoisstandardimme

Puheenvuorot

Heikki Nenosen mukaan kukaan ei halua mielensäpahoittajayhteiskuntaa. Silti häntä ihmetyttää, miksi virolaiselle tai lestadiolaiselle saa nauraa, mutta ruotsalaiselle tai ortodoksille ei.






Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.