Kolumni: Hallituksen harjoittama varallisuusrasismi on syntiä
Heikki Nenonesta on moraalitonta ajatella, että köyhä reipastuu rankaisemalla ja rikas kannustamalla.
Hallituksen leikkauslinja alkaa konkretisoitua vaikeassa taloustilanteessa olevien elämässä. Asumistukia leikataan jo, työttömyysturvan lapsikorotus on historiaa, eikä työttömän kannata enää tehdä satunnaistöitä työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistuttua.
Hyväosaisilla ei ole samoja murheita, sillä tilanne näyttää suorastaan raamatulliselta: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” (Matt. 5:29)
Poliittisista päätöksistä voi ja pitääkin vääntää. On myös niin, että asioilla tuppaa olemaan puolensa. Yksi elvyttää, toinen leikkaa ja ensi vuonna nämä vaihtavat mielipiteitä päikseen. Aaltoilu on ymmärrettävää, koska taloudessa asiat ovat monimutkaisia ja totuuksia enemmän kuin yksi. Näihin pohdintoihin liittyen minun on ollut pitkään vaikea sijoittaa itseäni oikeisto-vasemmisto-akselille.
Yksi on kuitenkin selvää. En hyväksy sitä, että ihmisiä kohdellaan eri tavoin varallisuuden perusteella. On paitsi puppua myös moraalitonta ajatella, että toinen ihmisryhmä reipastuu leikkaamalla ja toinen kannustamalla.
Oman elämäni multitaskaajana kannustan kaikkia omien mahdollisuuksiensa rajoissa ahkeruuteen ja reippauteen.
Hallituksemme ajaman linjan vaarallisin piirre on sen kahdessa ihmiskäsityksessä: varakas ihminen on arvokas ja tarvitsee kannustusta, mutta köyhä on ongelma ja tarvitsee keppiä. Kutsun tällaista ajattelua varallisuusrasismiksi. Kahteen rinnakkaiseen ihmiskäsitykseen perustuva ideologinen kyykytys on ihan yhtä syntiä kuin mikä tahansa muukin rasismi.
Jokaisen olisi korkea aika ymmärtää, että kukaan ei varsinaisesti halua olla huono-osainen, saati jotenkin mystisesti hyötyä huono-osaisuudestaan rikkaiden kustannuksella. Ajatus köyhistä yhteiskunnan varoja kärkkyvinä laiskimuksina ja rikkaista onnensa itse ansainneina vastuunkantajina on naiivi ja erittäin vastenmielinen. Hyvinvointivaltiossakaan kortteja ei koskaan jaeta tasan.
Freelance-yrittäjänä ja oman elämäni multitaskaajana kannustan kaikkia omien mahdollisuuksiensa rajoissa ahkeruuteen ja reippauteen. Se on sekä oikeistolainen että vasemmistolainen hyve. Ja millaiset kortit elämä tarjoaakin, jokainen tarvitsee niillä pelaamisessa enemmän kannustusta ja vähemmän rankaisemista.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Köyhyys riisuu ihmiseltä määräysvallan omaan elämään” – Sairauseläkkeellä elävä Eija Salo tekee lisätienestejä kirpputorimyynnillä, mutta rahat eivät riitä
Hyvä elämäRahan puute vaikuttaa kielteisesti niin terveyteen, ajanviettoon kuin ihmissuhteisiinkin.
