Kolumni: Kuoppa tiessä on siunaus kolmesta syystä – mitä Zimbabwen matka opetti elämästä
Kartassa näkyvä tie ei Zimbabwessa vielä tarkoita kulkukelpoista väylää. Kun kysyimme paikallisilta, milloin tie korjataan, vastaus oli toisinaan huvittuneen painokas: ei koskaan, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Vietin huhtikuussa kymmenen päivää matkalla Zimbabwessa yhdessä muutaman Messukylän ja Harjun seurakunnan työntekijän ja nuoren kanssa. Saimme tutustua Suomen Lähetysseuran kumppaneiden tekemään työhön ja oppia roppakaupalla uutta.
Toisen matkapäivän iltana nautimme Hararessa, maan pääkaupungissa, illallista yhdessä Zimbabwen kirkkojen neuvoston pääsihteerin ja yhden Zimbabwen luterilaisen kirkon piispan kanssa. Koska seuraavana päivänä vuorossa oli pitkä matka Hararesta Mberengwan alueelle, Gwain kylään, pyysimme lopuksi piispaa rukoilemaan matkan puolesta. Kun meidän joukkoamme johtanut Lähetysseuran työntekijä Ruusa Gawaza mainitsi mihin olimme menossa, piispan vaimo totesi: ”No mutta eihän Mberengwaan ole tietä.”
Niinpä niin. Zimbabwessa karttoihin merkittyihin teihin ei suinkaan voi luottaa, koska tulvat voivat romahduttaa kokonaisia siltoja ja pyyhkiä teitä mennessään. Myös valtavat rekat saavat tiet murentumaan häkellyttävää tahtia. Korjaamisen laatu vaihtelee, eikä aikatauluista voida puhua, koska sellaisia ei välttämättä ole. Alkuvuonna Mberengwaan johtanut suora tie oli tuhoutunut tulvien seurauksena, joten oli mentävä kiertoreittiä. Piispan vaimo tiesi sen.
Pian opimme myös sen, mitä ei tarvinnut sanoa ääneen.
Kun kyselimme paikallisilta, koska tiet korjattaisiin, vastaus oli toisinaan painokkaan huvittunut never, ei koskaan. Oli tyydyttävä kiertämään ja ottamaan kehnommilla teillä matkustamiselle aikaa.
Piispan vaimo lisäsi puolisonsa rukoukseen vielä yhden lauseen: ”Muistakaa, että jokainen kuoppa tiessä on siunaus.” Kuoppia koimmekin seuraavan viikon aikana niin paljon, että selkä ehti tulla kipeäksi, mutta hyvin pian opimme myös sen, mitä ei tarvinnut sanoa ääneen.
Kuoppa tiessä on siunaus ainakin kolmesta syystä. Kuopat saavat meidät hidastamaan vauhtia ja pysymään varovaisina, sillä Zimbabwessa liikennekään ei aina ole turvallisinta mahdollista. Lisäksi ne antavat meille autossa aikaa jutella, olla yhdessä ja jakaa matkantekoa. Ilman noita pitkiä ajomatkoja joukkomme olisi tuskin muotoutunut yhtä tiiviiksi.
Mutta ennen kaikkea kuoppa tiessä on siunaus siksi, että jos tiessä sellainen on, on edelleen oltava myös tie kuopan ympärillä.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Jeesuskin istuisi tänään Mannerheimintiellä
PuheenvuorotToistaiseksi mikään vaikuttamiskeino ei ole toiminut, ja Elokapina saa sentään nostettua ilmastohätätilan otsikoihin, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
