Kolumni: Jeesuskin istuisi tänään Mannerheimintiellä
Toistaiseksi mikään vaikuttamiskeino ei ole toiminut, ja Elokapina saa sentään nostettua ilmastohätätilan otsikoihin, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Juttelen ihmisten kanssa usein Elokapinasta, koska liikkeen toiminta herättää – ymmärrettävästi – usein voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka osoittavat mieltään pysäyttämällä liikenteen, järkyttävät hetkeksi totuttuja kaavoja ja aiheuttavat häiriötä. Se on heidän tarkoituksensa, kuten mielenosoitusten yleensä.
Haluan nyt kumota muutaman Elokapinaan liitetyn myytin tai väitteen, joita kuulen jatkuvasti.
Ensinnäkin minulle sanotaan usein, että ilmastotuhon vastustamiseen ja poliittisiin päättäjiin vaikuttamiseen pitäisi käyttää muita keinoja. Kun kysyn, millaisia toimivia keinoja keskustelijalla olisi ehdottaa, saan kuitenkin vastaukseksi hiljaisuuden. Toistaiseksi yhtään mikään ei ole toiminut, ja Elokapina sentään saa nostettua ilmastohätätilan otsikoihin yhä uudelleen ja uudelleen.
Tottelemattomuudessa on kyse hätähuudosta: jos laki ei suojele maailmaa ja elämää, mitä vaihtoehtoja enää on?
Sillä hätätilasta on kysymys, ja siitä tiedemaailmankin enemmistö on yhtä mieltä. Pariisin ilmastokokouksessa lämpötilan nousemiselle asetettu 1,5 asteen raja on jo ylitetty, ja olemme siirtyneet tilanteeseen, jossa seurausten ennakointi alkaa olla mahdotonta. Jos hallitukset eivät tee tiukkoja ilmastotoimia, peli on menetetty. Lasten ja nuorten tulevaisuus on vakavassa vaarassa.
Kuulen usein myös, että Elokapinan osallistujat öykkäröivät ja rikkovat lakia. Liikkeeseen kuuluu kuitenkin äärimmäisen tiukka väkivallattomuuden ajatus. Kadulla istuttaessa mielenosoittajat käyttävät aina aluksi lakiin kirjattua mielenosoitusoikeuttaan. Vasta sitten, kun osa jää sinne poliisin poistumiskäskyn jälkeen, ollaan kansalaistottelemattomuuden äärellä. Silloinkaan kapinalliset eivät väkivalloin vastusta poliiseja, jotka tulevat hakemaan heidät putkaan.
Liikkeen arvoihin kuuluu myös rangaistuksen tiedostaminen ja hyväksyminen ilman pullikointia. Lakia kunnioitetaan. Tottelemattomuudessa on kyse hätähuudosta: jos laki ei suojele maailmaa ja elämää, mitä vaihtoehtoja enää on?
Aikanaan Jeesuskin kyseenalaisti vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen menemällä halveksittujen ja sorrettujen luo, vaatimalla muutoksia korruptoituneisiin systeemeihin ja ottamalla kantaa esimerkiksi rikkaiden haalimaan omaisuuteen. Tänään Hän ehkä istuisi kapinallisten kanssa kadulla, sillä Jumalan ensimmäinen käsky ihmiselle oli viljellä ja varjella maailmaa.
Varjelemisessa olemme toden totta epäonnistuneet.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Tylsän veitsen teroittaminen kertoo kunnioituksesta
PuheenvuorotArkisten kulutustavaroiden kohtelu kertoo suhteestamme materiaan, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
