null Kolumni: Lapset eivät tuo onnea – vaan jotain parempaa

Puheenvuorot

Kolumni: Lapset eivät tuo onnea – vaan jotain parempaa

Enemmän kuin hyvää mieltä ihminen tarvitsee elämäänsä merkitystä ja rakkautta, kirjoittaa Auli Viitala.

Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnelliseksi, valtaosa vanhemmista vastaa: “Lapseni.” Oma lapsi on maailman tärkein asia.

Kuitenkin onnellisuustutkimuksista tiedetään, että vanhemmuus ei lisää ihmisen onnellisuutta. Asia on jonkin verran kiinni myös siitä, millaisessa yhteiskunnassa eletään, mutta pääsääntö on, että lapsen saaminen saattaa väliaikaisesti nostaa tai laskea onnellisuustasoa, mutta jonkin ajan päästä tilanne palautuu ennalleen. Ihminen ikään kuin sopeutuu, ja onnellisuus palaa normaalitasolle.

Tekee mieli väittää vastaan. Minä ainakin olisin onneton, jos en olisi saanut lapsia! Olen onnellinen lapsistani joka päivä! Asia on niin tärkeä, että ei tee mieli uskoa tutkijoita. Suoritin kerran ammattikorkeakoulussa kurssin onnellisuudesta, ja jopa luennoitsija sanoi tutkimustuloksia esitellessään, että niiden täytyy olla vääriä, koska kyllä lapset kuitenkin lisäävät onnellisuutta, sen nyt tietää jokainen. Mutta kun eivät lisää.

Sellainen äiti tai isä olisi melkoinen rasite, joka vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen uskoisi, että hänen oma onnensa on lapsista kiinni. 

Ja hyvä niin. Lapsista pitää huolehtia, ja heille pitää myös kertoa, että he ovat arvokkaita. Mutta sellainen äiti tai isä olisi melkoinen rasite, joka vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen uskoisi, että hänen oma onnensa on lapsista kiinni. 

Lapset tuovat elämään paljon muita asioita kuin onnen tunnetta: rakkautta, räkää, höpsöttelyä, univelkaa, vastuuta, yhteenkuuluvuutta ja mahdollisuuden kokea itsensä tarpeelliseksi, vain muutaman mainitakseni. Niiden vuoksi lapsia halutaan. Ne ovat merkityksellisempiä kuin onnellisuus, ja merkitystä ihminen tarvitsee enemmän kuin hyvää mieltä.

Ja tietenkin ylitsepursuavaa rakkautta, joka läpäisee kaiken myös niinä hetkinä, joina on kaikkein onnettomin. Eli silloin kun joutuu pelkäämään, luopumaan tai suostumaan rakkaittensa vuoksi – tai jopa menettämään heidät.

Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.