Emme välttämättä tunnista sitä, mitkä asiat elämässämme tekevät meidät onnelliseksi.
Mitä onni on ja mistä se löytyy? – näin vastaavat Harvardin tutkijat, keskiajan mystikot ja psykoterapeutti Juhani Mattila
Tutkimusten mukaan onnellinen elämä syntyy hyvistä ihmissuhteista. Psykoterapeutti Juhani Mattilan mukaan onnessa on myös jotakin selittämätöntä.
Istuessaan raitiovaunussa psykoanalyytikko Juhani Mattila havahtui merkilliseen oloon. Oma sisin oli tyhjä ja reagoimaton, ja hän tavoitti vain jonkinlaisen tylpän tunteen.
Mikä ihme minulla on, hän ihmetteli ja toivoi, ettei kukaan ystävä tai tuttu tulisi vastaan.
– Tuona hetkenä en olisi osannut reagoida toiseen ihmiseen muuten kuin mekaanisella hyvän päivän toivotuksella.
Mattilan pysäyttänyt olotila johtui uupumuksesta. Hän aloitti asian selvittämisen tutkimalla oman alansa kirjallisuutta. Pian hän huomasi, että melkein kaikki psykoanalyytikkojen kirjoittamat artikkelit uupumisesta koskivat heitä itseään.
Rikas ja hyvä elämä syntyy juuri niistä aineksista, jotka tekevät siitä vaikeaa.
Vasta vuosia myöhemmin Mattila ymmärsi uupumuksensa johtuvan siitä, että hän tunsi itsensä työssään onnettomaksi. Kokemus antoi aiheen viime syksynä ilmestyneeseen kirjaan Onnea etsimässä (Kirjapaja). Siinä Mattila antaa oman vastauksensa kysymykseen, mitä onnea etsivä ihminen pohjimmiltaan kaipaa.
– On äärimmäisen harvinaista, että joku sanoo olevansa onneton. Onnen puutteesta puhuminen toisi näkyviin herkkyyden ja syvät tunteet, joita emme halua paljastaa, hän sanoo.
– Sellaista puhetta ei oteta todesta, vaan onnellisuuden kaipaus nähdään huonoutena ja heikkoutena. Siksi puhumme kokemuksistamme kuin ulkoisista faktoista: minulla on masennus tai uupumus.
Juhani Mattilan mukaan toipuminen masennuksesta ja uupumisesta on aina samassa suunnassa kuin onnellisuus.
Oma elämä vastaa vain harvoin mielikuvaamme siitä, miltä hyvän elämän kuuluu näyttää. Elämä tuntuu liian sotkuiselta ja monimutkaiselta ollakseen hyvää. Tutkimustiedon valossa onnellisen elämän resepti kuulostaa kuitenkin erilaiselta kuin se, millaiseksi onni tavallisesti ajatellaan.
Onnellinen elämä ei ole seurausta rikastumisesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai uusista tavaroista, joita meille mainostetaan. Onnellinen elämä ei synny siitäkään, että hankimme itsellemme vapaa-aikaa ja helppoja päiviä.
Tämä käy ilmi maailman laajimmasta ja pitkäkestoisimmasta onnellisuustutkimuksesta, joka on seurannut tiettyjen perheiden elämää jo yli kahdeksan vuosikymmenen ajan. Tutkimus kattaa 724 alkuperäisen osallistujan lisäksi heidän yli 1 300 jälkeläistään toisessa ja kolmannessa sukupolvessa.
Harvardin yliopiston tutkimushanketta nykyisin johtavat Robert Waldinger ja Marc Schulz kokosivat sen tuloksia yhteen viime syksynä suomeksi julkaistussa kirjassaan Onnellisen elämän salaisuus (WSOY).
Elämän kaoottisuutta ei pääse karkuun, tutkijat toteavat. Ihmisen elämänkulkua muovaavat väistämättömät yllätykset kuten avioerot, onnettomuudet, omat tai läheisten päihde- ja mielenterveysongelmat, äkilliset sairastumiset ja läheisten kuolemat. Laajassa aineistossa nousevat esiin myös haastateltujen kohtaamat yhteiskunnalliset mullistukset kuten toinen maailmansota, talousromahdukset ja lamavuodet.
Tarvitsemme jatkuvasti sellaista yhteyttä, joka vastaa kaipaukseemme.
Jokainen tuntee jossakin elämänsä vaiheessa itsensä lyödyksi ja kohtaa hankaluuksia, joita ei tunne pystyvänsä käsittelemään. Waldingerin ja Schulzin mukaan onnellisuuden salaisuus piilee juuri tässä: rikas ja hyvä elämä syntyy niistä aineksista, jotka tekevät siitä vaikeaa.
Kuulostele, tuntuuko jokin oikeasti hyvältä vai sanotko vain itsellesi, että tämä meni hyvin.
Yksi asia erottaa onnellisia ja onnettomia tarinoita
Onnellisten ryhmään kuuluvat Harvardin tutkimuksen osallistujat raportoivat olevansa onnellisia jopa kaikkein vaikeimpina aikoina. Huonon onnen, murhenäytelmien ja vaikeiden aikojen virrassa heidän elämässään erottuu onnen hetkiä. Niistä syntyy elämä, joka on paljolti myönteinen ja josta he ovat kiitollisia.
Onnellisista elämäntarinoista nousee tutkijoiden mukaan esiin se, että onnelliset ihmiset omistautuvat lähimmille ihmissuhteilleen. Tämä näkyy erityisesti elämän aallonpohjissa, joissa he keskittyvät hoivaamaan sitä ihmissuhdetta, johon tilanne vaikuttaa eniten. Ollessaan eri mieltä puolisonsa kanssa he keskustelevat ja tukevat prosessia hellyydellä.
Myös onnettomien ryhmässä elämä koostuu vastoinkäymisistä, hyvistä ajoista ja joskus unelmien toteutumisesta. Erona on se, että jokin on saanut heidät suhtautumaan muihin ihmisiin ja elämään varovaisesti tai kielteisesti, ja heidän on vaikea saada yhteyttä muihin.
Onnettomat ihmiset eivät uskoudu läheisilleen, ja vaikeuksien kohdatessa he sulkeutuvat vaistomaisesti heitä lähinnä olevilta. Tämä näkyy muun muassa siinä, että he kaipaavat parisuhteessaan hellyyttä, mutta eivät osaa ratkaista, miten saisivat sitä aikaan.
Lämpimät ihmissuhteet auttavat selviytymään
Harvardin tutkimushankkeen ja muidenkin onnellisuustutkimusten tärkein tulos on Robert Waldingerin ja Marc Schulzin mukaan se, että lämpimien ihmissuhteiden vaaliminen parantaa mahdollisuuksiamme selviytyä ja jopa kukoistaa elämän kuoppaisessa kyydissä.
Kokemansa uupumuksen yhtenä syynä Juhani Mattila näkee psykoanalyytikon koulutuksessa oppimansa työskentelytavan, jossa terapeutin omat tunteet kuului pitää piilossa. Uupumus väistyi, kun hän tutustui uudenlaisiin näkemyksiin ja alkoi muuttaa työtapaansa vuorovaikutteisempaan suuntaan.
– Ryhdyin etsimään työtapaa, joka sopii minulle ja jossa voisin olla onnellisempi. Ihminen tulee onnettomaksi, jos ei voi olla työssään läsnä omana itsenään ja toteuttaa itseään.
Näistä kokemuksistaan Mattila on kirjoittanut autofiktiivisen kirjan Uupunut nainen (Teos 2009), jonka päähenkilö ja minäkertoja on uupumustaan pohtiva psykiatri. Uupuminen opetti Mattilalle, että onnellisuus ei löydy muottiin sopeutumisesta. Sen sijaan onnen kokemukset liittyvät hänen mukaansa kaipauksiin, jotka syntyvät ihmisen piilotajunnassa ja etsivät täyttymystään usein ihmisen sitä itse tiedostamatta.
Omien syvien kaipausten tunnistaminen on tärkeää, sillä ne saavat ihmisen etsimään juuri häntä ravitsevia asioita, esimerkiksi vapautta, itsensä toteuttamista, arvostusta, huomiota, turvallisuutta, hyväksyntää, myötätuntoa ja rajatonta läheisyyttä. Mattila vertaa sisäisiä kaipauksia ravinnon tarpeeseen.
– Turvattomuutta kokeva tulee onnelliseksi, kun löytää turvallisuuden lähteitä yhteydestä toisiin tai luottamalla Jumalan huolenpitoon. Alemmuudentuntoinen taas tavoittaa onnen saadessaan muilta arvostusta ja huomiota esimerkiksi työpaikallaan.
– Asia ei tule selväksi sillä, että ihminen saa kerran tunnustusta tai turvallisuuden kokemuksen, vaan tarvitsemme jatkuvasti sellaista yhteyttä, joka vastaa kaipaukseemme.
Syvempi onnellisuus ei ole koskaan itsekeskeistä, vaan siihen liittyy kokemus yhteydestä toiseen.
Onnellisuus piiloutuu ohikiitäviin hetkiin
Onnellisuuteen liittyy Juhani Mattilan mukaan myös vääriä käsityksiä. Yksi sellainen on ajatus, jonka mukaan onni olisi kaikille jotakin samaa. Todellisuudessa ihmiset löytävät onnellisuutta eri asioista, ja myös kokemus onnesta voi olla monenlainen.
– Onnellisuuden kokemukset ovat aina ainutkertaisia ja kullekin yksilölle ominaislaatuisia. Työssäni olen nähnyt, että asiakkaan toipuminen kärsimystä aiheuttavista oireista kuten masennuksesta ja uupumisesta on aina samassa suunnassa kuin onnellisuus.
Toinen yleinen väärinkäsitys on se, että onni on taso, jonka ihminen saavuttaa ja joka muodostuu sen jälkeen pysyväksi. Mattilan mukaan onni on kuitenkin aina dialogisessa suhteessa vastakohtaansa eli niihin suruihin ja kärsimyksiin, joita pelkäämme ja joilta pyrimme suojautumaan oppimillamme keinoilla.
Tutkijoiden viestiä onnellisuuden ja hyvien ihmissuhteiden välisestä yhteydestä Mattila täydentää muistuttamalla, että ihmissuhteista tulevat myös pahimmat pettymykset, loukkaukset ja muut satuttavat kokemukset, jotka jäävät onnen kääntöpuolelle.
Mattilan mukaan onnellisuus on viime kädessä tunnekokemus, joka tuntuu tietyllä hetkellä.
– Kun puhumme onnellisuudesta, kysymys on pohjimmiltaan siitä, miltä minusta tuntuu, eikä siitä, elänkö menestynyttä elämää ja onko minulla hyvä terveys, työpaikka ja parisuhde.
– On melko tavallista, ettemme tunnista sitä, mitkä asiat elämässämme tekevät meidät onnelliseksi tai onnettomaksi. Tämä johtuu siitä, että onnellisuus piiloutuu ohikiitäviin hetkiin ja häivähdyksiin, joiden tavoittamiseen tarvitaan herkkyyttä.
Erehtyisin pahan kerran, jos väittäisin tietäväni, mitä onni on.
Omaa herkkyyttä voi harjoittaa opettelemalla tunnistamaan pieniäkin onnen hetkiä ja myönteisiä tunteita sekä etsimällä sanoja, joilla niitä voisi kuvata. Tämä on Juhani Mattilan mukaan tärkeää, koska tunteet, joita emme ilmaise, jäävät tiedostamattomiksi. Myös taiteellinen luovuus voi auttaa tunnistamaan pinnan alle jääviä tunteita.
– Opettele kuuntelemaan, tuntuiko jokin oikeasti hyvältä, vai sanotko vain itsellesi, että se meni hyvin tai tällaista yleensä arvostetaan. Näin voit saada kiinni siitä, mikä on itsellesi merkityksellistä, etkä harhaudu tavoittelemaan asioita, jotka eivät anna sinulle henkilökohtaisesti mitään, Mattila neuvoo.
Onnellisuus ei kuitenkaan löydy vain hyvän olon tunteita seuraamalla. Yhtä tärkeää on kysyä, ohjaavatko omaa elämää pelot vai haaveet.
– Esimerkiksi ihminen, joka haluaisi tehdä jotakin uutta, vaikkapa kirjoittaa kirjan, voi kohdata aloittaessaan ahdistuksen tunteen, minkä vuoksi hän ei uskalla jatkaa. Kuitenkin juuri jatkaminen tekisi hänet onnelliseksi.
Ihmisen perimmäinen kaipaus on Mattilan mukaan se, että hän voisi kokea rakkauden. Mattila lisää vielä, että syvempi onnellisuus ei ole koskaan itsekeskeistä, vaan siihen liittyy aina yhteys itsen ulkopuolella olevaan toiseen ja kiitollisuus niitä kohtaan, joilta kokee saaneensa hyvää.
Tämän tarkempia onnen askelmerkkejä Mattila ei halua tarjota, koska sellaisten myötä onnellisuudesta tulisi tekninen asia: tee niin tai näin, vältä tätä. Hän varoittaa, että tällaisia neuvoja seuraamalla onnen syvempi sielullinen luonne voidaan menettää, ja ihminen ajautuu suorittamaan onnellista elämää.
– Todellisuudessa onni ei ole ihmisen hallittavissa eikä tule tietoisella pyrkimyksellä. Onnellisuus on jotakin, mitä ei voi ymmärtää järjellä vaan ainoastaan sydämellä. Se on jotakin, mikä tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Erehtyisin pahan kerran, jos väittäisin tietäväni, mitä onni on, Mattila sanoo.
Pauli Annala tunnistaa yhteyden Harvardin onnellisuustutkimuksen ja keskiajan mystikkojen välillä.
Kristilliset mystikot etsivät syvempää onnellisuutta
Antiikin roomalaiset kuvasivat onnellisuutta latinan kielen sanalla beatus. Se tarkoitti hyvinvointia ja mahdollisuuksia, jotka tulivat ihmisen osaksi tämän rikastuessa. Teologian tohtori Pauli Annala tunnistaa nykyisessä onnellisuuskeskustelussa yhtäläisyyksiä roomalaiseen ajatteluun: onnellisuus on jotakin sekulaaria, jonka voi saada osakseen vain tässä ajassa.
Keskiajalla kristilliset mystikot laajensivat näkökulmaa koettuun onnellisuuteen. Heidän mukaansa syvempi onni tai autuus, latinaksi beatitudo, ei ollut pohjimmiltaan ihmisen itsensä vaan Jumalan ominaisuus.
– Mystikot ajattelivat, että hiljaisessa rukouksessa tapahtuvassa Jumalan katselemisessa autuus, joka on Jumalan ominaisuus, siirtyi vähitellen ihmisen ominaisuudeksi, Annala selittää.
Olemalla armahtavainen olet osa maailman syvää järjestystä.
Harvardin ylisukupolvisen onnellisuustutkimuksen ja keskiajan mystikkojen välillä on Annalan mukaan kristillisestä Jumala-käsityksestä nouseva yhteys. Siinä missä tutkijat puhuvat lämpimistä ihmissuhteista, mystikot uskoivat persoonalliseen Jumalaan, jonka syvimpään olemukseen kuuluu Isän ja Pojan välinen rakkaudellinen side. Rakkaus, jolla ihminen rakastaa toista ja joka tulee ilmi lämpimissä ihmissuhteissa, on kristinuskon mukaan pohjimmiltaan Jumalan rakkautta.
– Allekirjoitan täysin Harvardin tutkijoiden ajatuksen, jonka mukaan onnellisen elämän salaisuus on hyvissä ja lämpimissä ihmissuhteissa. Se, joka osaa rakastaa, on aina jonkinlaisessa vaikutussuhteessa Jumalan kanssa.
– Missä on jakamista eli kommunikaatiota, siellä Jumala viihtyy. Emme kuitenkaan tavoita syvempää onnellisuutta, jos sivuutamme ihmissuhteiden hengellisen ulottuvuuden.
Kristillisille mystikoille onnellisuus on Jumalan ominaisuus, joka voi siirtyä ihmiseen.
Jeesuksen opetusten mukaisesti kristilliset mystikot ajattelivat, että Jumalalta tuleva onni annetaan hengessään köyhille, murheellisille ja niille, jotka kaipaavat oikeudenmukaisuutta ja armahtavat muita. Tuon onnen ymmärrettiin olevan yksinkertaisen ja puhtaan sydämen ulottuvilla, mutta jakautunut ja laskelmoiva mieli ei voi tavoittaa sitä.
– Sanat yksinkertainen ja puhdas kuvaavat sitä, millaiseksi ihmiset syntyvät ja millaisia he ovat ennen elämän varrella muodostuvia ehdollistumisia, Pauli Annala sanoo.
Armollisuus ja rakkaus ovat kristinuskossa vaihtokäsitteitä. Ne tarkoittavat samaa, Annala muistuttaa.
– Armahtavaisuudessa on jotakin ikuista ja ajatonta. Jos osaat elämän tuoksinassa jakaa lapsillesi armahtavan isän tai äidin tunnemaailmaa, siirrät heille sellaista perintöä, joka on Jumalan ominaisuus. Olemalla armahtavainen olet osa maailman syvää järjestystä.
– Ihminen joka tuntee, ettei hän ole oppinut elämänsä aikana rakastamaan, kuolee levottomana. Mutta jos tunnet, että olet saanut olla rakkauden vaikutuspiirissä, kuolinvuoteella voit päästää levollisin mielin tästä maailmasta irti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lavalla mies, keppi ja mikki – sokea koomikko Tommi Vänni pyrkii murtamaan stereotyyppistä kuvaa vammaisista
Hyvä elämäStand up -koomikko kertoo huumorilla höystettyjä tarinoita arjestaan näkövammaisena.
