Kolumni: Liian tehokas deittailukulttuuri estää parisuhteiden muodostumisen
Täydellistä kumppania etsimällä voi ohittaa ”sen oikean”.
Erään puolueen nuorisojärjestö ehdotti hiljattain valtion omistamaa deittisovellusta. Ajatus on ensikuulemalta jännä: jos markkinat eivät tuota riittävän hyviä kohtaamisia, ehkä valtio voisi tehdä sen paremmin.
Mutta entä jos ongelma ei ole sovellusten huonous – vaan niiden liiallinen tehokkuus?
Deittisovellukset tarjoavat lähes loputtoman valikoiman ihmisiä. Profiileja selataan kuin suoratoistopalvelua: aina löytyy jotain uutta ja aina hieman parempaa – tai ainakin lupaus siitä. Yksi epäröinnin hetki riittää, ja peukalo jatkaa matkaa seuraavaan. Valinta ei pääty koskaan, koska vaihtoehdot eivät lopu koskaan.
Tutkimuksessa ilmiötä kutsutaan valintojen ylikuormitukseksi. Kun vaihtoehtoja on liikaa, päätöksenteko vaikeutuu ja tyytyväisyys heikkenee. Paradoksaalisesti runsas tarjonta ei lisää valintoja, vaan lykkää niitä. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä vähemmän päätöksiä – eikä ole ihme, että pysyviä suhteita syntyy aiempaa vähemmän.
Samaan aikaan suomalainen todellisuus kulkee toiseen suuntaan. Jo noin joka neljäs asuu yksin, ja lähes 30 prosenttia kokee ainakin ajoittaista yksinäisyyttä. Silti Väestöliiton tutkimusten mukaan noin 80 prosenttia sinkuista toivoo rinnalleen kumppania.
Kukaan ei siis varsinaisesti halua olla yksin – mutta yhä useampi jää.
Erilaisilla sinkkufoorumeilla on nähtävissä usein asetelma, jossa miehet ja naiset syyttävät melkein kilvan toisiaan pinnallisuudesta.
Parisuhteessa elävät kokevat keskimäärin enemmän hyvinvointia kuin yksinelävät. Tämä ei ole yllättävää: ihminen on laumaeläin, vaikka nykypäivän valintakulttuuri ohjaa meitä toimimaan kuin algoritmit – vertailemaan, optimoimaan ja odottamaan vielä hieman parempaa vaihtoehtoa.
Juuri tässä saattaa piillä ongelman ydin. Sovellukset eivät ainoastaan tarjoa vaihtoehtoja, vaan myös muovaavat tapaa katsoa toisia ihmisiä. Ihmisistä tulee valintojen kohteita, profiileja, joita pisteytetään ja arvioidaan. Mutta rakkaus ei ole tarjouskilpailu, eikä yhteistä elämää voi päivittää uuteen versioon yhdellä pyyhkäisyllä. Erilaisilla sinkkufoorumeilla on nähtävissä usein asetelma, jossa miehet ja naiset syyttävät melkein kilvan toisiaan pinnallisuudesta.
Ehkä tulevaisuudessa moni pysähtyy liian myöhään kysymään, olisiko valinta pitänyt tehdä aiemmin. Ei täydellisen kohdalla, vaan riittävän hyvän. Siinä hetkessä, jossa jokin oli jo alkamassa – vaikka kaikki ei ollutkaan viimeisteltyä ja virheetöntä.
Täydellistä matchia ei välttämättä löydä loputtomasta selailusta. Se löytyy kenties vasta, kun uskaltaa lopettaa loputtoman selailun.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kun uskonto tulee naapuriin, asenne punnitaan
PuheenvuorotSuomalaisten asenne uskonnollisiin kokoontumistiloihin on muuttunut. Välinpitämättömyydessä on myös riskinsä, kirjoittaa Jussi Sohlberg.