Kolumni: Kristinusko ei ole harmiton hengellinen harrastus vaan poliittinen voima
Selkeä enemmistä suomalaisista toivoo kirkolta asettumista vähäosaisten puolelle, ja kirkon diakoninen toiminta saakin arvostusta ihmisten parissa riippumatta vakaumuksesta.
On aika sanoa se aina uudelleen ääneen: Kristinusko ei ole harmiton hengellinen harrastus vaan poliittinen voima – ei puoluepoliittinen, vaan yhteisten asioiden hoitoa vaativa liike.
Raamatun profeetat eivät tyytyneet hurskaisiin lauseisiin, vaan vaativat oikeutta sorretuille. Sama linja jatkuu historian läpi: kirkot olivat mukana orjuuden kaatamisessa, apartheidin vastustamisessa ja kansalaisoikeusliikkeessä. Profeetallisen äänen tulee edelleen kuulua.
Selkeä enemmistä suomalaisista toivoo kirkolta asettumista vähäosaisten puolelle, ja kirkon diakoninen toiminta saakin arvostusta ihmisten parissa riippumatta vakaumuksesta.
Joitakin vuosia sitten olin mukana Intian matkalla ja tapasimme matkan aikana kastittomia dalit-kristittyjä. Oli vaikuttavaa ja pysäyttävää kuulla, miten he kokivat, että kristillinen evankeliumi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuuluvat erottomasti yhteen.
Kristinusko haastaa kulutusjuhlan, ekologisen välinpitämättömyyden ja eriarvoisuuden. Fransiskaaninen köyhyysihanne ja vapautuksen teologia eivät ole menneisyyden kuriositeetteja, vaan muistutuksia siitä, että usko ilman tekoja on tyhjä.
Kristinusko on radikaali, koska se ei hyväksy välinpitämättömyyttä. Se kysyy: kenen puolella olet, kun maailma jakautuu rikkaisiin ja köyhiin, kun luomakunta huutaa apua.
Professori N.T. Wrightin mukaan olemme liikaa korostaneet tuonpuoleisuutta. Platonistinen perintö on tehnyt uskosta pakoa todellisuudesta, vaikka Jeesuksen sanoma oli päinvastainen: Jumalan valtakunta on tässä ja nyt – oikeudenmukaisuudessa, kohtuudessa ja lähimmäisen palvelussa. Jos kirkko vaikenee, se pettää oman sanomansa.
Kristinusko on radikaali, koska se ei hyväksy välinpitämättömyyttä. Se kysyy: kenen puolella olet, kun maailma jakautuu rikkaisiin ja köyhiin, kun luomakunta huutaa apua. Vastaus ei voi olla hiljaisuus.
Usko, joka ei ota kantaa, on vain mukavuususkonto. Suomalaiseenkin uutisvirtaan on kantautunut solkenaan uutisia USA:n ”MAGA-kristillisyydestä”, jossa esimerkiksi jyrkkä nationalismi ja itseisarvoinen konservatiivisuus ovat ytimessä.
On aika muistaa kristinuskon eräs punainen lanka: rohkea, yhteiskunnallinen, oikeudenmukaisuutta rakentava usko. Ei huoneentaulu seinällä, vaan voima, joka muuttaa maailmaa – aloittaen meistä. Mielenmuutos, metanoia, ei ole vain yksityisasia.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkimus: Jumalaan uskova on todennäköisemmin poliittisesti oikealla – silti enemmistö haluaa kirkon puolustavan heikkoja
Ajankohtaista HengellisyysKirkko ja kaupungin kyselytutkimus paljastaa, että pääkaupunkiseudulla usko ja poliittinen kanta kietoutuvat tiiviisti yhteen. Nuorten ikäluokkien vastauksissa korostuu sukupuolten kasvava ero arvoissa ja uskonnollisuudessa.
