Kolumni: Neitsyt Maria sai potkut luterilaisesta kirkosta, mutta aika on kypsä paluulle
Kiinnostus Neitsyt Mariaan, pyhimyksiin, mystiikkaan, pyhiinvaelluksiin ja ihmeisiin on lisääntynyt luterilaisessa kirkossa.
Jossain vaiheessa historiaa Neitsyt Maria heivattiin luterilaisen kirkkolaivan reelingin yli, vähin äänin ja yön pimeydessä. Fokus haluttiin suunnata yksin Jeesukseen, ja pesuveden mukana saivat mennä pyhimykset, taikauskoiset höpinät ja kaikki ylimääräinen romu.
Patsaat, maalaukset ja rukoukset Neitsyt Marialle katosivat, ja jäljelle jäi pari pientä anekdoottia historiasta: joku Marian ilmestyksen tapainen pikkujuttu ja jouluinen seiminäytelmä…
Mutta ajat muuttuvat, Mariaa jäätiin kaipaamaan, häntä on mahdoton unohtaa. Ja nyt Marian avuksi on lähetetty pelastuspartioita, luterilaisten valot vilkkuvat jo yöllisellä merellä.
Olen viime vuosina seurannut sivusta luterilaista kirkkoa ja nähnyt sen muuttuvan. Se on alkanut tuntea vetoa katoliseen kirkkoon, vuosisatoja sitten tapahtunut kivulias ero on kuin hitaasti tihkuva haava.
Kiinnostus Neitsyt Mariaan, pyhimyksiin, kontemplatiiviseen (mietiskelevään) mystiikkaan, pyhiinvaelluksiin ja ihmeisiin lisääntyy. Luostarielämä kiehtoo monia, melun keskellä kaivataan hiljaisuutta ja vetäytymistä.
Toivotan Neitsyt Marian rukoilun tervetulleeksi takaisin luterilaiseen kirkkoon, sillä hän on suuri aarre.
Kirkkoihin on ilmestynyt ikoneja ja lampukoita. Osa papeista tuntuu jopa ”salakatolisilta” vaikka toimii luterilaisen kirkon parissa; katolisessa kirkossahan naisen ei ole mahdollista toteuttaa pappiskutsumustaan.
Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa Neitsyt Maria on syvästi kunnioitettu Jumalansynnyttäjänä ja kirkon äitinä. Häntä rukoillaan kaikenlaisissa elämäntilanteissa, ja hänelle on omistettu monia juhlapäiviä.
Toivotan Neitsyt Marian rukoilun tervetulleeksi takaisin luterilaiseen kirkkoon, sillä hän on suuri aarre.
Neitsyt Maria näki poikansa syntyvän, kasvavan, kärsivän ja kuolevan. Kuka osaisi siis häntä paremmin ymmärtää meitä ja samaistua elämämme suruihin? Voimme rukoilla häntä vanhempina, ja voimme rukoilla häntä myös kuin lapsi äitiään. Näissä rukouksissa on suurta lohtua.
Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa nyt Jumalansynnyttäjän syntymällä. Rukoile siis, Neitsyt Maria, Kristusta Jumalaa meidän puolestamme!
Kirjoittaja on tuberkuloosiparantolan kupeessa varttunut kirjailija, psykiatri ja diakoni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Olemme vain järven selällä puhaltavaa tuulta
PuheenvuorotTuhansia vuosia rannassa kasvanut suomyrtti antaa elämälle perspektiivin.