Kolumni: Paratiisin kartta on kätketty sisäämme
Olen varma, että ihmisen henkilökohtaisten muistojen taakse on kätketty myös mentaalishengellinen kartta, kirjoittaa Joel Haahtela.
Rakastan lintuja, sillä ne ovat ihmeellisiä ja niiden muisti ällistyttävä. Kun pyhä Franciscus Assisilainen saarnasi linnuille, kyseessä oli väärinkäsitys. Oikeasti Pyhä Franciscus kuunteli lintuja ja sai heiltä oppinsa luomakunnasta.
Amerikanhakki jemmaa siemeniä viiteentuhanteen kätköpaikkaan ja löytää ne maasta kuukausien kuluttua millimetrin tarkkuudella. Lapintiira muuttaa arktisilta pesimäalueilta talvehtimaan Etelänapamantereelle 35 000 kilometrin päähän. Kirjekyyhkyt ovat upeita lintuja, jotka ovat välittäneet salakielisiä viestejä sodissa ja pelastaneet kaupunkeja pommituksilta. Tervapääskyt palaavat muuttomatkaltaan samaan pesäpuuhun vuosi toisensa jälkeen.
Lintujen hämmästyttävä navigointitaito näyttää liittyvän monimutkaisen mentaalisen kartan luomiseen. Ne kykenevät lukemaan tähtien ja auringon asennon, suunnistamaan maamerkkien ja ilmavirtojen avulla, oppimaan muuttoreittejä vanhemmiltaan ja aistimaan ilmanpaineen muutokset. Lisäksi niillä on käytössään ainutlaatuinen magneettinen kompassi.
Jokaisen ihmisen sisällä on muisto paratiisista.
Aivojen hippokampus on keskeinen muistin toiminnan kannalta, niin linnuilla kuin ihmisillä. Siellä muistot ja paikat kulkevat käsi kädessä. Lapsuuden leikkipaikat ovat palaneet tiukasti mieleemme kiinni ja niiden ajatteleminen sytyttää muistimme. Kun aika ajoin palaan kävelemään lapsuuden maisemaani Tiuruniemeen, muistojen tulva on melkein sietämätön.
Olen varma, että ihmisen henkilökohtaisten muistojen taakse on kätketty myös mentaalishengellinen kartta. Hyvin kaukana, jokaisen ihmisen sisällä, on muisto paratiisista, syvästä yhteydestä Jumalaan. Se on kipeä ja ihana muisto, jonka vuosituhannet, sodat, onnettomuudet ja sukupolvien virta ovat peittäneet alleen.
Se paikka hehkuu himmeänä ja on ihmisen syvintä kaipuuta. Tiedämme, mistä olemme tulleet ja mihin kaipaamme takaisin. Olemme muuttolintuja, jotka ovat eksyneet tähän maailmaan, mutta jossain siellä on meidän todellinen kotimme.
Kirjoittaja on tuberkuloosiparantolan kupeessa varttunut kirjailija, psykiatri ja diakoni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirjailija Joel Haahtela yrittää pitää Jumalan mielessä joka päivä – ”Jos meillä ei ole hengellistä maailmaa, kuljemme vain ihmisen varjoina”
HengellisyysKun nuoruuden omavoimaisuus on karissut, Joel Haahtela on joutunut opettelemaan todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on.
