Kolumni: Sinä synnytät Jumalan sielusi syvyydessä
Jokaisessa ihmisessä on salattu ulottuvuus, joka on lähtöisin Jumalasta ja on jopa itse Jumalaa, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
Jos minun pitäisi nimetä jouluun liittyviä kirjoituksia, jotka ovat itselleni merkityksellisiä, kärkeen sijoittuvat Mestari Eckhartin joulusaarnat. Ne ovat huimia, radikaaleja ja toki mystisiä.
Oppinut mystikko Mestari Eckhart (n.1260–1328) kirjoitti neljä joulusaarnaa, jotka nostavat ihmisen korkeuksiin, mutta samalla juurruttavat hänet todellisuuteen – elämään oikeudenmukaisesti ja rakkaudellisesti. Eckhartin ajatus on tavallaan yksinkertainen, mutta mullistava: Jumala ei ole kaukana, ”jossain ulkopuolella”. On käännyttävä sisäänpäin, mutta se ei merkitse sisälle lukittutumista. On uskallettava odottaa, että Jumalan Poika syntyy myös meissä. Kuulostaa teologiselta ja suorastaan runolliselta kieleltä, mutta kyse ei vain kielipelistä vaan siitä, että Jumala suorastaan ruumiillistuu meihin.
Jumala syntyy myös meissä. Jokaisessa ihmisessä on salattu ulottuvuus, joka on lähtöisin Jumalasta ja on jopa itse Jumalaa. Tämä ei ole vain teologinen abstraktio, vaan kutsu: myös me voimme synnyttää Jumalan sielumme syvyyksissä. Se on lahja, ei suoritus. Eckhartin joulusaarnat kehottavat heittäytymään ja odottamaan Jumalan syntymää meissä.
Eckhartin joulusaarnat antavat koko elämälle uuden perspektiivin.
Kun ajattelee joulua tämän näkökulman läpi, kiire, stressi ja kulutusjuhlan paineet menettävät merkityksensä. Eckhartin joulusaarnat antavat koko elämälle uuden perspektiivin: joulun ydin ei ole sentimentaalinen tunnelma tai muisto kaukaisesta tapahtumasta Betlehemissä, vaan nykyhetki ja se, että voimme löytää todellisen itsemme, Jumalan syntyminen meissä tapahtuu tässä ja nyt – jokaisessa kohtaamisessa, jokaisessa rakkauden teossa. Eckhartissa kiehtoo minua myös se, että hän ei pelkää kielen rajojen venyttämistä. Hän puhuu esimerkiksi siitä, että ”jumala on hylättävä, jotta voi löytää Jumalan” tai Jumala on ”ei-mikyys.” Ei ihme, että Eckhartin ajatukset ovat löytäneet kaikupohjaa esimerkiksi joidenkin zen-buddhalaisten parissa.
Tällainen mystiikka ei eristä maailmasta, vaan tekee Jumalan rakkauden konkreettiseksi. Se haastaa kysymään: mitä tarkoittaa, että Jumala syntyy minussa? Se on kyky nähdä toinen ihminen, olla läsnä, toimia oikeudenmukaisesti.
Kun Jumala syntyy meissä, maailma muuttuu ja myös me muutumme enemmän aidoiksi persooniksi. Näin syntyy myös tekoja, jotka kantavat valoa pimeyteen. Siinä on joulun radikaali lupaus, joka murtaa epätoivon ja antaa merkityksen.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan ja uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Uskonnottomuus ei ole enää kiihkeää kapinaa
PuheenvuorotNuorempien sukupolvien parissa uskonnottomuus on kääntynyt uudeksi normaaliksi ja samalla on nähtävissä nuorten miesten kiinnostusta esimerkiksi kristinuskoon, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
