Kolumni: Tarot voi toimia sisäisen maailman hiljaisena peilinä
Kortit voivat toimia kuin ignatiaaninen tutkistelu: aamulla voi kysyä, mihin Jumala kutsuu huomiota, illalla pohtia, missä Jumala oli läsnä päivän aikana, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
Tarot on kuin Ikea-hylly: sinne mahtuu kaikkea, eikä kokoamisen logiikka aina avaudu ensivilkaisulla. Silti kortit elävät uutta nousukautta medianäkyvyyden suhteen. Ne lepäävät yhä useammalla yöpöydällä. Suhde korttien käyttöön voi olla viihteellisempi, syvällisempi tai kumpaakin.
Tarotin historia on kaikkea muuta kuin yhden tradition puhdaslinjainen tuote. Tarot-korttien historia alkaa 1400-luvun Italiasta. Alun perin ne eivät liittyneet lainkaan ennustamiseen. Vasta 1700-luvun lopulla kortit liitettiin esoteerisiin tulkintoihin, opetuksiin ja ennustamiseen.
Se on kulttuurinen cocktail, johon on sekoitettu muun muassa kristillistä ikonografiaa, renessanssin symboliikkaa ja modernia psykologiaa. Esimerkiksi Rider–Waite-pakka länsimaiden suosituimpia tarot-pakkoja sisältää Marian värit, Pietarin ristin, paratiisin puu ja jopa transsubstantiaation symboliikka vilkkuvat kortti kortilta. Korttien kulmissa asuvat neljä evankelistaa: enkeli, leijona, härkä ja kotka.
Nykyään tarot-pakkoja on valtava määrä ja kirjo liikkuu aina buddhalaisesta tarotista, kissa-tarotista, kristillisestä tarotista wicca-tarotista ja Kaleva-tarotiin vain muutaman mainitakseni.
Voiko siis käyttää arkkityyppisiä kuvia ja symboleja sisältäviä kuvakortteja apuvälineinä ja virikkeinä itsetutkisteluun ja pysähtymiseen? Kyllä voi.
Itseäni näiden korttien symboliikka ja historia ovat kiehtoneet. Voiko siis käyttää arkkityyppisiä kuvia ja symboleja sisältäviä kuvakortteja apuvälineinä ja virikkeinä itsetutkisteluun ja pysähtymiseen? Kyllä voi, ja monet kokevat sen mielekkääksi. Sanoisin tällaista tapaa eräänlaiseksi arjen kuvaterapiaksi.
Kun jotkut käyttävät tarotia ennustamiseen, toiset käyttävät sitä lähinnä henkiseen ja hengelliseen itsetutkiskeluun. Ennustamiseen niitä ei siis ole mikään pakko käyttää. Kuva on kuin pysäytetty rukous.
Kristillisessä traditiossa itsetuntemus on keskeistä, ja tarot voi tukea tätä prosessia. Kortit voivat toimia kuin ignatiaaninen tutkistelu: aamulla voi kysyä, mihin Jumala kutsuu huomiota, illalla pohtia, missä Jumala oli läsnä päivän aikana.
Kortit eivät kerro tulevaisuutta – siihen en usko. Ne voivat kertoa symbolien avulla, missä olen nyt ja mitä ajatuksia herättää vaikkapa kortti, joka kuvaa asioiden rajallisuutta. Tarot voi olla sisäisen maailman hiljainen peili. Se on sen peili, joskus himmeä, joskus kirkas. Ehkä juuri siksi se puhuttelee ihmisiä aikana, jolloin hengellisyys etsii uusia kieliä ja vanhoja kieliä.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Syvimmiltään ihmisen minä paljastuu vasta rukouksessa” – pappi Henri Järvinen opastaa etsimään omaa hengellistä tietä
HengellisyysJumalaa etsivän kannattaa aloittaa luomalla elämäänsä järjestystä ja vaalimalla hiljaisuutta.
