null ”Jos tarot-sana tuntuu pahalta, näitä voisi nimittää armon korteiksi” – pappi Henri Järvinen käyttää tarot-kortteja itsetuntemuksen lisäämiseen

”Jos tarot-sana tuntuu pahalta, näitä voisi nimittää armon korteiksi” – pappi Henri Järvinen käyttää tarot-kortteja itsetuntemuksen lisäämiseen

Uskontotieteilijä Tiina Mahlamäen mukaan rituaalit ovat siirtyneet kirkoista koteihin, lähelle arkea ja omaa ruumista. Tarot-korttien suosio on siitä yksi esimerkki.

Henri Järvinen istahtaa Helsingin seurakuntien virastotalossa kokoushuoneen pöydän ääreen ja kaivaa papintakin taskusta tarot-kortit.

Tarot tuntuu nyt olevan kaikkialla – ja erityisesti se tuntuu olevan sosiaalisessa mediassa ja nuorten naisten juttu. Insta­gramissa monet kuvat näyttävät siltä, että niiden sommitteleminenkin on ollut oma rituaalinsa. On kristalleja, kukkia, sulkia ja kynttilöitä ja harkittu värimaailma. Yhtä lailla suosittuja näyttävät olevan noituus ja astrologia. Monilla sometileillä nämä myös tuntuvat elävän sovussa rinnakkain.

Henri Järvinen työskentelee Helsingin seurakunnissa hengellisen ohjauksen ja nuorten aikuisten pappina. Uushenkisissä piireissä, joihin hän työssään on tutustunut, tarot ei ole vain tämän hetken muoti-ilmiö vaan yksi vakiintuneista työkaluista. Sieltä löytyi myös kokeneita opastajia, kun Järvinen itse alkoi perehtyä tarotiin kolmisen vuotta sitten.

Opettelemista riittää Järvisen mukaan edelleen. Erilaisia korttipakkoja on lukemattomia, samoin mahdollisia tapoja käyttää niitä. Haastetta on jo siinäkin, että yhdessä pakassa on 78 korttia eikä niille ole yhtä, sanakirjamaisen tarkkaa tulkintaa.

Jos ihmisen mieli olisi hirveän helppo, meillehän riittäisi joku yksinkertainen menetelmä, jonka avulla voisimme elää onnellista elämää.

Ihan aluksi Järvinen haluaa tehdä selväksi, ­että hänelle tarotissa ei ole kyse ennustamisesta. Alun perinkään renessanssiajan Pohjois-Italiassa syntyneitä kortteja ei käytetty ennustamiseen vaan ajanvietteenä nykyisten pelikorttien tapaan. Vasta 1700-luvulla tarot otettiin okkultistiseen käyttöön.

Nykyisinkin on selvänäkijöitä, jotka väittävät korttien avulla näkevänsä tulevaisuuteen. Järvinen arvioi, että valtavirta nykyisistä tarotin käyttäjistä kuitenkin ajattelee kortteja itsetuntemuksen välineenä. Niin hän tekee itsekin.

– Siinä kyllä katsotaan tulevaa, mutta nykyhetkessä. Korttien katsominen on ikään kuin meditatiivinen harjoitus. Kyse ei ole siitä, että näkisit, mitä tulevaisuudessa on, vaan näet itsesi senhetkisessä tilanteessasi katsomassa eteenpäin. Sen jälkeen teet valintoja ja rakennat itse tulevaisuuttasi.

– Kyse on siis samantapaisesta työskentelystä kuin vaikkapa hengellisessä ohjauksessa tai terapiassa. Tässä vain välineenä ovat kortit ja niihin liittyvä traditiohistoria. Kortit ovat samanaikaisesti kuin peili ja kiikari.

Animointi: Maija Saari

Animointi: Maija Saari

Tarot-pakassa on 22 valttikorttia eli niin sanottua suurten salaisuuksien korttia. Ne voi nähdä vaikkapa vaiheittain etenevänä kuvakertomuksena ihmisen tiestä itsetuntemukseen ja eheytymiseen. Lisäksi pakassa on 56 pienten salaisuuksien korttia eli hovi- ja numerokorttia, jotka jakaantuvat neljään maahan: sauvoihin, maljoihin, miekkoihin ja lantteihin. Hovikortteihin on kuvattu kuningas, kuningatar, ritari ja lähetti, numerokortit taas kuvaavat erilaisia arkielämän ja ihmissuhteiden tilanteita.

– Korteissa on paljon tasoja, symboliikkaa ja traditiota. Jokainen valitsee, mitä elementtejä hän sieltä katselee. Jos ihmisen mieli olisi hirveän helppo, meillehän riittäisi joku yksinkertainen menetelmä, jonka avulla voisimme elää onnellista elämää. Mutta mieli on monitasoinen emmekä pysty tarkastelemaan itseämme selkeästi. Siksi tällainen monimuotoinen väline on kiinnostava, Henri Järvinen sanoo.

– Tarotissa kiinnostavuutta tuo myös tietty sattumanvaraisuus. Kun on 78 korttia ja monta erilaista tapaa jakaa kortit pöydille, se tuottaa lukemattoman määrän erilaisia prosesseja, erilaisia polkuja, joiden avulla voi tarkastella asioita.

Lisää armollisuutta ja myötätuntoa

Kortteja sekoittaessaan Järvinen kysyy, onko minulla jotakin tiettyä kysymystä, jota haluaisin nyt pohtia. Kun en sellaista keksi, sovimme, että keskitymme siihen, millainen tilanne minulla elämässäni tällä hetkellä on. Sitä varten nostan pakasta kolme korttia.

Ensimmäisen kortin pitäisi kuvata sitä, mikä antaa minulle energiaa ja minkä voimalla toimin. Kortti on sauvojen viitonen, mutta ylösalaisin. Se on konfliktien, haasteiden ja draamojen kortti – kun kortti on käänteinen niin kuin nyt, se kertoo, että ne ovat piilossa tai tukahdutettu.

Seuraava kortti puolestaan kertoo, mihin tarvitsisin armoa tai jotakin hyvää. Kortti, maljojen lähetti, on taas ylösalaisin.

– Maljojen lähetti on haaveilun, leikkimielisyyden, avoimuuden, tämmöisen vähän irrottelevan puolen kuva. Mutta sen kääntöpuolena on lapsellisuus, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi tunteenpurkauksia tai sitä, että tunteet saa liikaa valtaa, Järvinen kuvailee.

– On siis joku piilossa oleva asia, joka nostaa energiaa elämässäsi ja voi olla jollakin tavalla ikävä. Tarvitset armoa siihen, että se piilossa oleva asia ei purskahtaisi ulos sopimattomasti.

Kortit voivat tuoda näkyviin olemassa olevia asioita, joita me emme välttämättä muuten itse tunnistaisi.

Kolmas kortti, joka kertoo, mihin minun täytyisi nyt kiinnittää huomiota, on maljojen ässä. Se on uusien ihmissuhteiden, rakkauden ja luovuuden kortti.

– Rakkaus ja luovuus ovat keskeisiä elämän hyvyyden elementtejä, ja niihin sinun pitäisi nyt keskittyä, Järvinen sanoo.

– Kuulostaako mikään tässä tutulta? Kortit voivat tuoda näkyviin olemassa olevia asioita, joita me emme välttämättä muuten itse tunnistaisi. Jos tunnistit tästä jotain asioita, seuraava kysymys on, mitä sinä teet niiden suhteen.

Jos Järvinen olisi väittänyt näkevänsä tulevaisuuteeni ja luvannut, että tiedossa on rakkautta ja luovuutta, hän olisi ryhtynyt ennustamaan – ja käyttämään valtaa.

– Mutta tämä on sillä lailla turvallista ja myös kristillistä, että sinä itse määrittelet rajat ja minun tehtäväni on auttaa sinua ja matkakumppanina pohtia näitä kysymyksiä. Tarkoitus on lisätä elämään armollisuutta, myötätuntoa ja laupeutta.

Järvinen lisää, että jos korttien avulla tunnistaa elämässä tilanteen, johon erityisesti tarvitsee rakkautta ja armoa, voi rukoilla. Ei se ole ristiriidassa tarot-korttien kanssa.

Hengellisyyttä etsitään oman elämän piiristä

Kirkon virallisen uskon rinnalla on aina elänyt monimuotoinen kansanusko. Sellaiseen tarot-kortitkin Henri Järvisen mukaan kuuluvat. Niiden nykyinen suosio kertoo hänen mukaansa siitä, että henkisyys tai hengellisyys ei ole kadonnut mihinkään. Sen sijaan vanhat kristilliset perinteet eivät enää välttämättä kanna ihmisten arjessa. Se näkyy Järvisen mukaan esimerkiksi siinä, että vain harvassa perheessä lapsille annetaan kristillistä kasvatusta.

– Ihmiset etsivät hengellisiä asioita, selityksiä ja merkityksiä oman elämänsä piirissä ja kehittävät perinteiden tilalle omia menetelmiä, Järvinen kuvailee.

Nykyajan uushenkisessä kulttuurissa on Järvisen mukaan monia sellaisia piirteitä, jotka puhuttelevat erityisesti nuoria naisia: kehollisuutta, feminiinisyyttä, luontoon liittyvää mystiikkaa, rituaaleja. Niistä valitaan ja sovelletaan sellaisia, joilla koetaan olevan merkitystä omalle hyvinvoinnille.

Yksi uushenkisyyden menestyksen syy on Järvisen mielestä joustavuus. Kirkko on kyllä hyvä järjestämään jumalanpalveluksia ja kohtaamaan ihmisiä, mutta ne toteutuvat eri aikaan, eri paikoissa ja usein eri ihmistenkin toimesta.

Kristillisyys ei ole koskaan toiminut maailmasta erillään, vaan se on aina vuorovaikutuksessa ympäröivän kulttuurin ja ihmisten kysymysten kanssa.

– Meidän pitäisi oppia yhdistämään ihmisten kohtaaminen ja hengellisyys. Olla läsnä ja kiinnostuneita heidän kysymyksistään – ei julistamassa ylhäältäpäin.

Tarot on Järvisen mielestä yksi mahdollisuus luoda sellaista yhteistä tilaa, jossa voi jakaa asioita, syventyä ja ihmetellä.

– Siihen on olemassa monia erilaisia tapoja, eikä minun mielestäni kirkossa pitäisi suhtautua niihin mitenkään halveksivasti. Pitäisi olla kiinnostunut siitä, mitä vaihtoehtoiset henkisyyden muodot antavat näille ihmisille. Kristillisyys ei ole koskaan toiminut maailmasta erillään, vaan se on aina vuorovaikutuksessa ympäröivän kulttuurin ja ihmisten kysymysten kanssa.

Jumalanpalveluselämä ja arkinen usko eivät ole vastakkaisia

Ryhtyvätkö pian muutkin papit kulkemaan tarot-pakka taskussaan? Järvinen kertoo tietävänsä monia kirkon työntekijöitä, jotka ovat aktiivisia harrastajia – mutta toistaiseksi piilossa. Hän itse ei näe estettä sille, että kortteja voisi käyttää vaikkapa yhtenä hengellisen ohjauksen työkaluna.

– Vähän kyllä pelkään sitä, että tulee sellaista Jeesus-tarot- tai gospel-tarot-meininkiä. Että pilataan hyvä juttu sillä, että tehdään siitä kirkon sisäpiirihommaa. Ei tarotia tarvitse muuttaa, jotta kristillisyyden hyvyys tulisi läsnäolevaksi siinä. Jos tarotista tehdään sisäsiistiä, se menettää kiinnostavuutensa ja aitoutensa.

Jos joillakin kirkon ihmisillä onkin tarot-­pakka yöpöydällään, toisilla puolestaan on vahva näkemys siitä, että korteilla ei pitäisi olla mitään tekemistä kirkossa. Järvinen huomauttaa, että alun perin kirkon piirissä suhtauduttiin myönteisesti tarotiin, ja korttien taustalla on vahva perinne, jossa on paljon kristillistä symboliikkaa. Se on helposti nähtävissä klassisissa korttipakoissa. Myöhemmin niiden rinnalle on tullut toisenlaisia pakkoja, joista kristillinen symboliikka on karsittu pois tai korvattu jollakin muulla.

– Joku pahastuu joogasta, mutta jos samoja liikkeitä kutsutaan jumpaksi, se on ok. Näitäkin voisi nimittää vaikka armon korteiksi, jos tarot-sana tuntuu pahalta, Järvinen ehdottaa.

Hänen mielestään on myöskään turha pelätä, että jumalanpalvelusten sijaan kirkossa pian kokoonnuttaisiin tarot-istuntoihin. Kirkon jumalanpalveluselämä ja ihmisten arkinen usko eivät ole toisilleen vastakkaisia tai toisensa poissulkevia.

– En ajattele, että tarot voisi korvata evankeliumia. Vaikka tarot toimii kiinnostavana elämän ja myös hengellisyyden apuvälineenä, tarvitsemme Jumalan johdattavaa hyvyyttä ja rakkautta.

Esoteeriset virtaukset ovat eläneet kirkon opetuksen rinnalla

– Tuntuu, että jokainen sukupolvi vuorollaan löytää nämä samat jutut, sanoo uskontotieteilijä Tiina Mahlamäki Turun yliopistosta, kun häneltä kysyy tarot-korttien, astrologian ja noituuden kaltaisten ilmiöiden nykyisestä suosiosta.

Niitä sukupolvia riittää. Monien esoteeristen virtausten, jotka nykyisin ovat osa uushenkisyyden monimuotoista kenttää, historiaa voi jäljittää jo keskiajalle.

– Kristinuskon lisäksi myös astrologia, alkemia ja magia olivat keskiajalla välineitä, joilla pyrittiin ymmärtämään maailmaa ja näkymättömiä suhteita – eivätkä ne olleet silloisesta kristinuskosta irrallaan. Vasta tieteellisen vallankumouksen myötä niitä ruvettiin pitämään taikauskona, Mahlamäki kertoo.

Erilaiset esoteeriset virtaukset ja käytännöt ovat eläneet vuosisatoja kirkon opetuksen rinnalla ja välillä myös siihen lomittuen. Mahlamäki mainitsee esimerkkejä: Suomen reformaattorin Mikael Agricolan ajattelussa oli luonnonmystiikkaa ja pietismin edelläkävijä Johann Arndt sai vaikutteita alkemisti Paracelsukselta. Tärkeä oli myös luterilainen itseoppinut teosofi ja mystikko Jakob Böhme, jonka tekstejä luettiin Suomessakin.

1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku olivat esoterian kukoistusaikaa. Silloin pidettiin yhteyttä henkimaailmaan spiritualismin avulla ja perustettiin monia keskeisiä kansainvälisiä järjestöjä, kuten Teosofinen seura ja Antroposofinen seura sekä rituaalimaaginen yhteisö Hermetic Order of the Golden Dawn.

Viimeksi mainittu liittyy läheisesti myös tarot-­korttien historiaan, sillä maailman ­laajimmalle levinneen ja tunnetuimman tarot-pakan suunnitellut Arthur Edward Waite ja sen kuvittanut Pamela Colman Smith olivat yhteisön jäseniä. Aikakauden ilmapiiriä ja vaikutteiden liikkumista kuvaa hyvin se, että monet esoteeristen liikkeiden aktiivit olivat kristittyjä. Waite oli katolilainen ja myös Colman Smith liittyi katoliseen kirkkoon pari vuotta kuvitustyönsä jälkeen.

Rider-Waite-Smith-nimellä tunnettua korttipakkaa kannattaa pysähtyä hetkeksi selailemaan. Sen suurten salaisuuksien kortit pohjaavat pitkälti varhaisiin, renessanssiaikana tehtyihin tarot-kortteihin, jotka puolestaan olivat saaneet vaikutteita oman aikansa kuvataiteesta ja aatteista.

Kirkkotaidetta ja Raamatun kertomuksia tunteville korttien kuvastossa on paljon tuttua. On enkeleitä, paholainen, evankelistojen symbolit kotka, leijona, härkä ja enkeli, Aadam ja Eeva, taivasten valtakunnan avaimet. Torni-kortin romahtava rakennus tuo mieleen kertomuksen Baabelin tornista ja Tuomio-kortti kelpaisi kirkkoonkin muistuttamaan viimeisestä tuomiosta.

Korttien kuvamaailma ei kuitenkaan rajoitu vain kristilliseen symboliikkaan. Waite ja Colman Smith ovat ammentaneet esimerkiksi Egyptin ja antiikin Kreikan mytologiasta, juutalaisesta kabbalasta ja astrologiasta.

Hengellisiä harjoituksia etsijälle

Yksi yritys sovittaa yhteen tarot-korttien maailma ja kristillinen perinne on kirja Meditations on the Tarot – A Journey into Christian Hermeticism. Se koostuu 22:sta kirjeen muotoon kirjoitetusta hengellisestä harjoituksesta, jotka tarkastelevat tarot-pakan suurten salaisuuksien kortteja kristinuskon mysteerien kuvina.

Meditations on the Tarot julkaistiin 1980-luvulla tekijänsä kuoleman jälkeen ensin ranskaksi ja sitten englanninkielisenä käännöksenä. Kirjan kirjoittaja halusi pysytellä anonyyminä, mutta tiedetään, että hän oli virolais-venäläinen Valentin Tomberg, katolilaiseksi kääntynyt antroposofi. Hänen taustansa näkyy kirjassa perehtyneisyytenä erilaisiin okkultistisiin ja esoteerisiin virtauksiin ja niiden historiaan sekä idän uskontoihin. Mutta yhtä lailla hän tuntee Raamatun, kirkkoisät ja kristilliset mystikot.

Kirjeiden kuvitteellinen vastaanottaja, ”rakas tuntematon ystävä”, on joku, joka oletettavasti on kulkenut samankaltaista etsijän tietä kuin Tomberg itsekin, ja tälle Tomberg avaa kristinuskoa. Hän pyrkii osoittamaan, etteivät monet vaihtoehtoiset filosofian ja henkisyyden muodot ole kristinuskolle vastakkaisia tai sen kanssa kilpailevia, vaan ne lähestyvät omalla tavallaan perimmäistä totuutta, joka löytyy kristinuskosta.

Siinä missä monissa esoteerisissa liikkeissä on oppimestareita ja salaisuuksiin vihkiydytään asteittain, kristinuskossa on vain yksi Mestari ja pelastava tieto on kaikille ilmoitettu. Kristitty ei myöskään edisty uskossaan omin voimin, vaikka kuinka harjoittelisi ja syventyisi. ”Meidän tehtävämme on vain etsiä, kolkuttaa ja pyytää, mutta ratkaiseva teko tulee ylhäältä”, Tomberg kirjoittaa.

Harry Potter teki yliluonnollisesta valtakulttuuria

Muutama vuosikymmen sitten uushenkisyys oli vielä vastakulttuuria, mutta nykyisin kyse on uskontotieteilijä Tiina Mahlamäen mielestä pikemminkin valtakulttuurista, johon törmää kaikkialla. Sen suosiota ovat siivittäneet Harry Potter ja muut populaarikulttuurin tuotteet, joissa henkiset ja yliluonnolliset asiat on tuotu helposti leviävään muotoon. Fantasiakirjallisuus ja -elokuvat sekä pelimaailma ovat Mahlamäen mukaan vaikuttaneet myös siihen, että nuoremmissa sukupolvissa uushenkisyys ei ole enää niin vahvasti naisten juttu kuin aiemmin. Siitä ovat kiinnostuneet myös nuoret miehet.

Asioilla voi leikkiä ja eri juttuja voi ottaa käyttöön sellaisella tavalla kuin sillä hetkellä tarvitsee.

Mahlamäki toteaa, että nuoret aikuiset haluavat yhä enemmän päättää itse oman maailmankatsomuksensa. Kirkon tarjonnasta he voivat ottaa sellaista, minkä kokevat itselleen sopivaksi, mutta jäsenyyttä ja sitoutumista he eivät välttämättä halua.

– Lumon kaipuu ei ole kadonnut. Maailma on niin rationaalinen ja elämä niin epävarmaa, että henkisyydellä ja uskonnollisuudella on sijansa – sitä vain haetaan muualta kuin perinteisistä kirkoista. Rituaalit ovat siirtyneet kirkoista koteihin, lähelle arkea ja omaa ruumista.

– Ero vaikka luterilaisuuteen on se, että siinä missä kirkon oppeihin joko uskotaan tai ollaan uskomatta, uushenkisyydessä uskominen ei ole olennaista. Asioilla voi leikkiä ja eri juttuja voi ottaa käyttöön sellaisella tavalla kuin sillä hetkellä tarvitsee. Esimerkiksi erilaisissa kriiseissä ja valintatilanteissa tarot-korteista tai astrologiasta voi hakea osviittaa ja turvaa. Ne ovat myös itsensä etsimisen ja kehittämisen tapoja.

Mahlamäki lisää, että moni myös saattaa vierastaa kirkkoa organisaationa ja sen jäykkyyttä, vaikka heidän käsityksensä eivät muuten olisikaan kaukana kristinuskosta.

– Ihmisoikeudet ja eri ihmisryhmien tasa-arvoinen kohtelu ovat varsinkin nuorille sukupolville tärkeitä. Siksi monien heistä voi olla vaikeaa osallistua sellaisen yhteisön toimintaan, jossa riitely naisen asemasta ja tasa-arvoisesta avioliitosta on jatkunut vuosikymmeniä.

Astrologia, tarot-kortit ja vaikkapa enkeli­usko ovat Mahlamäen mukaan olleet sellaista henkisyyden harjoittamista, jota on pidetty hömppänä ja naisten puuhasteluna.

– Niitä ei ole otettu vakavasti. Päinvastoin: usein naiset, jotka harjoittavat vaihtoehtoista henkisyyttä ja ehkä tarjoavat siihen liittyviä palveluja, kuten erilaisia uskomushoitoja, on haluttu tehdä naurettaviksi. Jos janan toisessa ääripäässä on kirkkojen arvokas, kolmiyhteinen Jumala, niin sen toisessa ääripäässä voisivat olla yksisarvishoidot, Mahlamäki kuvailee.

Uskomushoidot, samoin kuin tarot ja astrologia, ovat osa kirjavaa hyvinvointibisnestä, mutta Mahlamäen mukaan kaikki uskonnollinen toiminta noudattaa nykyisin markkinoiden logiikkaa – myös kirkko. Se on reagoinut uushenkisyyden suosioon nostamalla esiin omaa elämyksellistä perinnettään, kuten retriittejä, pyhiinvaelluksia ja mystiikkaa, ja kehittänyt joogasta seurakuntasaleihin kelpaavan version.

Gospel-tarot ei siis kuulosta mitenkään mahdottomalta. 

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: