Kolumni: Tekoäly saa tuntemaan, että elämme dystopiassa
Puhumme nyt peruuttamattomasta kehityksestä, mutta kuka siitä oikeastaan tekee peruuttamatonta, kysyy Vehka Kurjenmiekka.
Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni tieteiskirjallisuuden klassikkoja lukien, mutta enpä uskonut, että päätyisin oikeasti elämään dystopiassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että elän todellakin keskellä sellaista.
Viimeisen parin viikon aikana on uutisoitu datakeskusten rakentamisesta Suomeen, Googlen jätti-investoinneista ja jopa siitä, että tekoäly saattaa tuhota ihmiskunnan jo lähivuosina. Tekoälyn luomia kuvia ihmisistä on yhä vaikeampaa erottaa aidoista, hakukoneet tarjoilevat tekoälyn saastuttamaa väärää tietoa sitä oikeasta erottelematta, tekijänoikeuskysymykset kaikuvat kuin kuuroille korville, ja tutkimustulokset kertovat, että tekoälyn käyttäminen tiedonhakuun vaikuttaa hyvinkin lyhyellä aikajänteellä aivoihin laiskistavasti.
Millainen tulevaisuus on sellainen, jossa vettä riittää kyllä datakeskuksille, muttei ihmisille tai luonnolle?
Kun kaikkia näitä uutisia kahlaa läpi, tuntuu käsittämättömältä, että tekoälyn ”voittokulku” vain otetaan jonkinlaisena selviönä. Puhutaan ”rajattomista mahdollisuuksista” ja ”investoinneista tulevaisuuteen”, mutta millainen tulevaisuus on sellainen, jossa vettä riittää kyllä datakeskuksille, muttei ihmisille tai luonnolle? Millainen tulevaisuus on sellainen, jossa emme osaa enää hakea tietoa kriittisesti, tai jossa luovutamme luovan työn ja ajattelun koneille?
Puhutaan ”peruuttamattomasta kehityksestä”, mutta kuka siitä tekee peruuttamatonta? Puhutaan ”kaikki hyödyttävistä teknologisista ratkaisuista”, mutta kuinka ne voivat hyödyttää kaikkia, jos tekoälyn käytön ympäristövaikutukset, siihen liittyvät eettiset kysymykset ja lukemattomat muut ongelmat kerrostuvat kerrostumistaan?
En ole teknologiavastainen ihminen ja myönnän kernaasti, että tekoälyllä on varmasti monia loistaviakin ominaisuuksia vaikkapa tiedon käsittelemisessä ja järjestämisessä. En kuitenkaan usko, että meidän tarvitsee ihmisinä uskoa ajatukseen siitä, että sen kehittäminen on ”vääjäämätöntä” tai ”mahdollisuudet ovat rajattomia”. Aina ei tarvitse olla ensimmäisenä hyppäämässä tuntemattomaan vain siksi, että joku sattuu avaamaan oven ja kertomaan, että sen takana on mahdollisesti jotakin mielettömän hienoa ja upeaa. Joskus on ihan hyvä vetää henkeä ja pysähtyä katselemaan ympärilleen. Saattaa olla, että niissä tutuissa luomisen ja ajattelun tavoissakin on paljon sellaista, jolla maailmasta saisi paljon paremman – tai ainakin edelleen elinkelpoisen.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Eläinten tehotuotanto ja tekoälyn vinoumat voivat olla nykyajan syntejä – kirkkoherra Päivi Vähäkangas kertoo, miten käsitys synnistä on muuttunut
HengellisyysSynti voi näkyä tekoina, tekemättä jättämisinä ja ihmisen tapana selitellä omia valintojaan. "Kristinuskossa on kuitenkin mahdollisuus anteeksiantoon ja armoon, sillä kaikki ovat samalla viivalla."
