Synti on eräänlainen vieraantumisen tila itsestä, maailmasta ja Jumalasta.
Eläinten tehotuotanto ja tekoälyn vinoumat voivat olla nykyajan syntejä – kirkkoherra Päivi Vähäkangas kertoo, miten käsitys synnistä on muuttunut
Synti voi näkyä tekoina, tekemättä jättämisinä ja ihmisen tapana selitellä omia valintojaan. "Kristinuskossa on kuitenkin mahdollisuus anteeksiantoon ja armoon, sillä kaikki ovat samalla viivalla."
Väärin tekeminen ja erehtyminen saattaa harmittaa. Ystävän loukkaamisesta tulee huono omatunto. Pieni huijaaminen kaupan paistopisteellä voi jäädä kaihertamaan mieltä pitkäksikin aikaa, vaikka isossa mittakaavassa tapahtuma olisi melko harmiton.
Mutta kertooko pieni tai kalvava syyllisyys siitä, että on tehnyt syntiä? Ja mitä silloin oikeastaan tekee, jos tekee syntiä?
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan vt. kirkkoherra Päivi Vähäkangas istuu työhuoneellaan Bulevardilla mietteliäänä, kun hänelle esitetään kysymys synnin luonteesta.
– Rippikoulun oppikirjoissa on napakka määritelmä synnille. Sitä ei ole helppo määritellä yksinkertaisesti, mutta se on eräänlainen vieraantumisen tila Jumalasta, omasta itsestä ja maailmasta ympärillä, Vähäkangas sanoo.
Maallistuneessa yhteiskunnassamme sana “synti” esiintyy usein vitsikkäämmissä asiayhteyksissä, kuten kuvaillessa leivonnaisen makua. Jokin mehevä kakku tai leivonnainen voi olla syntisen hyvää.
Synnin äärelle on kuitenkin syytä vakavoitua, sillä käsitys synnin tekemisestä kulkee osittain rinnakkain moraalin, eli oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan kanssa.
Kristinuskon historiallinen vaikutus kulttuurimme moraalikäsityksiin ei sekään ole vähäinen, sillä perinteisesti uskontoja on pidetty yhteiskunnallisella tasolla hyväksyttyjen moraaliarvojen perustana.
Tälle käsitykselle on sittemmin tullut vaihtoehtoisiakin teorioita muun muassa evoluutiobiologian ja poliittisen psykologian aloilta. Vaikuttaisi siltä, että uskonto ja moraali eivät olisi syy-seuraussuhteessa keskenään, vaan pikemminkin molempien olemassaolo tukee toista.
Kirkkoherra Päivi Vähäkangas ajattelee, että synti on perustavanlaatuinen osa ihmiselämää.
Tekoja ja tekemättä jättämisiä
Päivi Vähäkankaan mielestä synnin käsitettä tarvitaan ennen kaikkea alleviivaamaan ihmisen perustavanlaatuista epätäydellisyyttä elämän eri valintatilanteissa.
– Kristillisessä ajattelussa ihminen on lähtökohtaisesti syntinen ja taipuvainen siihen, että hyvä vääristyy.
Synnit liittyvät Vähänkankaan mukaan esimerkiksi moniin ihmisen perustunteisiin, kuten ylpeyteen, ahneuteen, kateuteen tai vihaan. Hän painottaa, että tunteiden kokeminen itsessään ei ole syntiä, vaan se, miten niihin reagoi.
– Synti voidaan ajatella jonakin, mikä näkyy ulospäin, kuten tekoina. Se voi olla sääntöjen rikkomista, vääriä tekoja tai tiettyjen tekojen tekemättä jättämistä. Mutta synti on myös taipumus, ihmisen sisimmässä vinoon ohjaava vietti.
Tällöin ihmisen sydän ei tahdo hyvää. Vähäkangas luonnehtii tilannetta tahdon vääristymisenä.
Nykyaikaiset synnit ovat syrjintää, eläinten kaltoinkohtelua ja tekoälyn vinoumia
Synnin käsitettä pohtiessa on syytä muistaa olla myös kriittinen. Sen lisäksi, että on asioita, jotka tunnistamme yleismaailmallisesti ja halki aikojen väärksi, syntikäsitykset ovat osittain myös sidonnaisia kulttuuriin ja aikaan.
Päivi Vähäkangas sanoo, että jokin sata vuotta sitten pätenyt syntikäsitys ei välttämättä toimisi tänä päivänä.
– Meidän kirkossa iso kysymys tällä hetkellä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Tämä on sellainen kysymys, jossa kirkon sisälläkin ajattelu on muuttunut. Nykyisin arkkipiispa sanoo, ettei ole synti olla homoseksuaali.
Toisena esimerkkinä Vähäkangas nostaa ihmisten eriarvoistamisen ja erottelun.
– Sata vuotta sitten oli paljon hyväksytympää erotella ihmisiä ihonvärin, kulttuurien tai synnynnäisten ominaisuuksien perusteella ja luokitella eriarvoisiksi. Tämä on kirkossa nykyisin synniksi tunnistettava asia, Vähäkangas sanoo.
Joissain uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneilla voi olla kokemuksia, jossa synti samaistetaan liikaakin seksuaalisuuden alueelle.
Suhteessamme eläinkuntaan voi myös olla jotain syntistä. Vähänkangas pohtii, että tulevaisuudessa lapsenlapsemme saattavat ajatella, että teimme syntiä salliessamme eläinten tehotuotannon.
Tekoälyn käytössäkin ihminen voi ajautua synnin tielle.
– Vaikka tekoäly itsessään on neutraali asia, se on kuitenkin ihmisen luoma, ja ihminen voi viedä algoritmia väärään suuntaan. Tekoäly ei voi koskaan toimia ihmisen peilinä, koska siltä saa yleensä haluamiaan vastauksia.
Vähänkangas kertoo anekdootin viime vuodelta, jolloin Paavalin kirkossa järjestettiin tekoälymessu. Silloin tekoälyltä kysyttiin, mitä jumalanpalveluksen osia se voisi toteuttaa.
– Tekoäly sanoi, että synninpäästöä se ei voi julistaa, Vähäkangas naurahtaa.
Tulevaisuudessa lapsenlapsemme saattavat ajatella, että teimme syntiä salliessamme eläintuotannon.
Synti on, koska maailmassa on virheitä ja vikoja
Päivi Vähäkangas ajattelee, että synnillä voi olla myös paikkansa siinä, kuinka rehellinen on itselleen. Hänen mukaansa ihminen voi paeta esimerkiksi häpeän tai syyllisyyden tunteita tarpeettoman monimutkaisin keinoin, vaikka niiden kohtaaminen vasten Jumalan armoa voisi olla ihmisen itsensä kannalta helpompaa.
Silloin hyväksyisi oman erehtyväisyytensä, ja myöntäisi toimineensa väärin.
– Kaikkein suurin ongelma on, että ihminen on sokea omille toimillensa, ja hirveän helposti lähtee selittelemään parhain päin omat valintansa, jotta niiden kanssa pystyy elämään. Häpeän kokemus on niin vaikea, että sitä yrittää väistellä ja peitellä. Kristinuskossa on kuitenkin mahdollisuus anteeksiantoon ja armoon, sillä kaikki ovat samalla viivalla.
Häpeän kohtaaminen on tärkeä kansalaistaito, sillä käsittelemättömänä se voi johtaa monenlaisiin huonoihin lopputuloksiin. Häpeän kokeminen voi toisinaan silti olla tarpeetonta, jos synniksi luokitellulla teolla ei oikeasti ole muiden ihmisten kannalta negatiivisia seurauksia.
Tunnetuimmat ja yleisimmät synnit liittyvät Vähänkankaan mukaan moniin ihmisen perustunteisiin, kuten ylpeyteen, ahneuteen, kateuteen tai vihaan.
– Joissain uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneilla voi olla kokemuksia, jossa synti samaistetaan liikaakin seksuaalisuuden alueelle. Se voi aiheuttaa paljon tarpeetonta häpeää asioista, joista sitä ei tarvitsisi kokea, Vähäkangas kertoo.
Hän mainitsee tarpeetonta häpeää aiheuttavana myös toimintatavat, joita perustellaan vain tottumuksesta. Vetoamalla, että Jumala kieltää sen, ei tarvitse miettiä miksi-kysymyksiä.
– Jos pystytään osoittamaan, että teosta ei seuraa mitään pahaa, voidaan miettiä, onko tarpeen sitten pitää sitä kiellettynä. Olisiko syytä miettiä tarkemmin, mikä on Jumalan käskyn tai kiellon todellinen tarkoitus?
Lopulta synti on Vähäkankaan mukaan osa epätäydellistä maailmaa ja sen kanssa on vain osattava elää.
– Kuka osaa kuvitella maailman, jossa ei tarvittaisi minkäänlaisia sääntöjä tai järjestyksenvalvojia ja välimiehiä? Jos kaikki suuntautuisivat vapaasta tahdosta kohti hyvää, sillon kaikki toimisi harmoniassa. Se, että miksi en toimi koko ajan hyvin ja oikein, ja miksi ympärillä tapahtuu paljon vääristynyttä ja pahaa, on osa tätä maailmaa.
Ja epätäydellisessä maailmassa, epätäydellisenä ihmisenä on ihan hyvä myöntää tehneensä jotain väärin. Ehkä myös hävetä, ja potea syyllisyyttäkin.
Kysyimme Tuska-festareiden kävijöiltä ja artisteilta, mitä he ajattelevat synnistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkkoherra Päivi Vähäkankaalle pääsiäinen on sisäisen vapautumisen juhla: ”Silloin minua ei enää kahlitse se paha ja raskas, joka arkeani rajoittaa”
HengellisyysPäivi Vähäkangas muistuttaa, että uuden elämän alkuja on kaikkialla, jos vain pysähtyy katsomaan ympärilleen. Luontokin puhuu ylösnousemuksen puolesta.
