Kolumni: Toisen ihmisen kohtaamiseen tarvitaan aikaa
Rippileirillä on poikkeuksellinen mahdollisuus löytää yhteys nuorten välille, sillä siellä on aikaa kohtaamisille.
Tätä kolumnia kirjoittaessani olen ollut yhdeksän päivää rippileirillä 44 nuoren ja kahdeksan isosen kanssa. Koska leiri on monikielinen ja kansainvälinen, pää suhisee jo englannin ja suomen ja toisinaan muidenkin kielten välillä vaihtelemisesta.
Puheeseen hiipivät sellaiset ilmaisut kuin ”Nyt pitää kuulkaa mennä raamikseen, or you’ll be terribly late”, ”Seuraavaksi meillä on messussa Holy Communion” tai ”Nyt mun train of thought karkasi”. Välillä se naurattaa, välillä hämmentää. Mutta hetkittäin havahdun myös siihen, miten ihmeellisestä asiasta oikeastaan on kyse.
Kyky ja mahdollisuus ymmärtää toista ihmistä ei ole mikään itsestäänselvyys. Se, että pystymme rakentamaan siltoja toistemme välille vähän vääntyilevällä, sotkeentuvalla ja kompastelevalla kielellä, on aikamoinen lahja.
Kohtaaminen on mahdollista vasta silloin, kun päätämme, että annamme aikamme toistemme kohtaamiseen.
Leirimme muistuttaa omalla tavallaan seurakuntaa: vaikka olemme hyvin erilaisia ja maantieteellisestikin erilaisista taustoista, Jumalan rakkauden äärelle pysähtyminen yhdistää meitä. Samoin tekevät lauletut laulut, jaettu ehtoollinen ja ennen kaikkea se aika, jonka toisillemme jaamme.
Yhteys on paitsi kieltä, myös aikaa. Kohtaaminen on mahdollista vasta silloin, kun päätämme, että annamme aikamme toistemme kohtaamiseen. Kyse ei ole usean vieraan kielen kohtaamisesta, vaan siitä, että opettelemme vähitellen näkemään toinen toisemme.
Rippileireillä meillä on poikkeuksellinen mahdollisuus löytää yhteys nuorten välille, sillä kymmenen päivän keskittyminen saman asian äärelle on juuri jaettua aikaa. Arjessa emme pysty käyttämään niin paljon aikaa tällaiseen.
Välillä on hyvä pohtia sitä, kuinka paljon tiedämme tai ymmärrämme ihmisiä, joita kohtaamme. Onko meidän mahdollista ymmärtää toinen toisiamme tai kohdata ylipäätään, jos emme ole antaneet sille edes pientä murua ajastamme? Mihin kuvamme muista ihmisistä todella perustuu? Opimmeko puhumaan samaa kieltä edes muutaman sanan verran, jos emme ehdi kuunnella toisiamme?
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mistä syntyy hyvä riparikokemus? – Tämän vuoden riparilainen, isonen, nuorisotyönohjaaja ja pappi kertovat
Hyvä elämä HengellisyysRiparilla tietyt asiat toistuvat, mutta aina tapahtuu myös jotakin yllättävää.
