Kolumni: Trumpin valinta oli demokratian voitto
Donald Trump oli viime kaudella kammottava presidentti, mutta eurooppalaisten on turha vitsailla järjestelmän toimivuudesta, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi oli voitto demokratialle. Yhdysvallat on maailman ylivoimaisesti pitkäikäisin demokratia, ja taas se onnistui järjestämään vaalit, joissa kansa äänesti vapaasti ja sen mukainen ehdokas valittiin.
Eurooppalaisten on turha vitsailla Yhdysvaltain demokratian toimivuudesta. Yhdysvalloissa demokratia alkoi 1700-luvulla. Meillä vielä vähän yli kolmisenkymmentä vuotta sitten puolet maanosasta oli sosialistisen diktatuurin alla ja kahdeksankymmentä vuotta sitten Eurooppaa miehittivät miljoonia ihmisiä murhanneet natsit.
Ennen kaikkea Yhdysvallat pelasti meidät sekä fasisteilta että sosialisteilta. Ilman heitä vetäisimme kaikki kaalisoppaa kolhoosissa emmekä lukisi tässä laadukasta ja vapaata lehteä netistä. Ja mikä on meidän kiitoksemme? Ainainen naureskelu sinne päin. Donald Trump tekee nyt kaikkea sitä, mitä 1980-luvun eurooppalainen vasemmisto vaati. Se haluaa vähentää Yhdysvaltain läsnäoloa Euroopassa, rajoittaa kansainvälistä markkinataloutta ja olla paremmissa väleissä veli venäläisen kanssa.
Minusta jokainen näistä on surkea idea. Olen myös sitä mieltä, että Donald Trump oli viime kaudella kammottava presidentti, mutta se on eri asia kuin sen väittäminen, että Yhdysvaltain demokratia ei toimisi. Olin 2016 paikan päällä Hillary Clintonin vaalivalvojaisissa New Yorkissa. En ole koskaan nähnyt New Yorkia niin masentuneena kuin silloin ja Trumpin edellistä voittoa seuraavina päivinä, mutta se ei johtunut siitä, etteikö demokratia olisi toiminut. Se johtui siitä, että se toimi.
Vaikka kuinka pinnistämme, näiden vihaisten nuorten miesten sisältä ei löydy mitään pohjoismaista sosiaalidemokraattia.
Me eurooppalaiset roikotamme nyt itse Ukrainaa löysässä hirressä. Olemme kaikki vauraita maita, mutta valitamme vain siitä, että Yhdysvallat ei tee tarpeeksi. Tämä koskee kaikkea muutakin. ”Yhdysvalloissa on niin paljon köyhyyttä”. Kyllä. Siellä on köyhyyttä samasta syystä kuin sairaalassa on sairaita. Kaikki maailman köyhät pyrkivät Yhdysvaltoihin, eikä Eurooppa ikinä pystyisi pitämään näistä ihmisistä yhtä hyvää huolta. Jos Yhdysvallat todella olisi sellainen maa kuin Yle ja Helsingin Sanomat kertovat, se olisi kamala paikka. Onneksi se ei ole sellainen. Heijastamme Yhdysvaltoihin asioita, joita emme halua kohdata itsessämme.
”Keskiviikkoaamuna tiedämme tarkemmin, ovatko Trumpia kannattavat nuoret vihaiset miehet lähteneet vaalipäivänä liikkeelle” Iltalehti kirjoitti vaalipäivänä. Samaa on hokenut koko eurooppalainen media jo monta vuotta. Trumpia äänestävällä nuorella miehellä on pakko olla joku iso psykologinen ongelma. Terve ihminenhän äänestäisi kuten eurooppalainen sosiaalidemokraatti. Logiikka on tismalleen sama kuin marxilaisessa termissä ”väärästä tietoisuudesta”, joka johti muka siihen, että eurooppalainen työläinen ei tajunnut omaa parastaan ja äänesti siksi joko porvarillisia puolueita tai oikeistodemareita.
Ei. Näillä ihmisillä ei ole mitään ”väärää tietoisuutta”. He vain sattuvat olemaan eri mieltä kuin sinä. Vaikka kuinka pinnistämme, näiden ”vihaisten nuorten miesten” sisältä ei löydy mitään pohjoismaista sosiaalidemokraattia. Ja jos haluatte sieltä sellaisen löytyvän, se ei ainakaan onnistu heitä, heidän seksuaalisuuttaan tai koko olemistaan pilkkaamalla.
Mutta mikä on parasta Yhdysvalloissa? Siellä suurin osa tuntuu uskovan Jumalaan. Ja se Jumala ei todellakaan ole aina sellainen homojen kivittelijä kuin jostain Perä-Nevadasta tehdyissä reportaaseissa kerrotaan. Yhdysvaltalaiset uskovat usein myös siihen samaan, pohjoismaiseen Jumalaan kuin me.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: On lapsellista pilkata, että poliittinen vastustaja on pullamössö vegenössö
PuheenvuorotKansanedustaja Teemu Keskisarja on sairastunut ilmiöön, josta Yhdysvalloissa käytetään nimeä ”audience capture”, Tuomas Enbuske kirjoittaa.
Kolumni: Haluaisin heittää sen ensimmäisen kiven
Puheenvuorot
