Kommentti: Maanpuolustus on myös sitä, että pidetään kaikki nuoret kyydissä
Maanpuolustustahto syntyy luottamuksesta systeemiin, sanoi parikymppinen haastateltavani osuvasti.
Mihin menisit ja mitä tekisit, jos Suomi joutuisi sotaan? Suomalaiset ovat viime vuosina joutuneet pohtimaan selviytymistään poikkeustilanteissa ja suhtautumistaan maanpuolustukseen. Moni on joutunut myös tarkistamaan näkemyksiään, ehkä useampaankin kertaan. Suomalaisten maanpuolustustahto on noin keskimäärin yhä korkealla tasolla, samoin tuki asevelvollisuusjärjestelmälle, kertoo Suomalaisten Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) joulukuussa 2024 julkaistu aineisto. Ikä kuitenkin vaikuttaa: nuorempien kyselyyn vastanneiden joukossa tuki maanpuolustukselle ei ole enää yhtä vahvaa kuin vanhempien vastaajien joukossa.
Haastattelin hiljattain kahta erilaisen valinnan tehnyttä parikymppistä helsinkiläistä: vapaaehtoisen asepalveluksen suorittanutta Bertha Simojokea ja ensin siviilipalveluksen, sitten totaalikieltäytymisen valinnutta Vili Nurmea. He ovat pohtineet valintojaan erilaisessa maailmassa kuin oma, 1980-luvulla syntynyt sukupolveni. Heidän lapsuuteensa eivät kuuluneet papan sotajutut, mutta sota on tullut lähelle toisella tapaa.
Keitä olemme valmiit puolustamaan, entä kuka on valmis puolustamaan meitä?
Uhat näyttävät kuitenkin toisenlaisilta kuin ennen: meitä eivät uhkaa vain rautaa rajalle -tyyppiset tilanteet, vaan myös kaapelivauriot, tietoverkkoihin kohdistuvat hyökkäykset, ihmiset liikkeelle ajava ilmastonmuutos. Sotilasliittoon liittyminen on tuonut nuorten armeijapohdintoihin uusia näkökulmia. Keitä olemme valmiit puolustamaan, entä kuka on valmis puolustamaan meitä?
Simojoki toteaa haastattelussa, että varusmiesten korkea maanpuolustustahto kertoo luottamuksesta systeemiin. Jäin pohtimaan hänen sanojaan. Mihin kutsuntoihin osallistuvat nuoret voivat vuonna 2025 luottaa – hyvinvointivaltioon, demokratiaan, parempaan tulevaisuuteen, Jumalaan, itseensä? Kuinka moni heistä on saanut tuntea kuuluvansa porukkaan ja elävänsä yhteiskunnassa, joka on yhdenvertainen ja puolustamisen arvoinen? Entä kuinka monelle heistä on kerrottu, että sinä et kuulu tänne?
Militarisoituneen keskustelun keskellä olisi hyvä muistaa, kuinka tärkeää on pitää huolta siitä, että jokainen nuori pysyy kyydissä. Presidentti Alexander Stubb uudenvuodenpuheessaan muistutti, turvallisuus ei ole vain valtion kovaa ydintä, vaan myös kulttuuria, koulutusta ja sivistystä. ”Ne suojaavat meitä hybridivaikuttamiselta ja propagandalta. Ne ovat henkistä huoltovarmuutta. Sitä, mikä on Suomessa puolustamisen arvoista.”
Vili Nurmi puhui haastattelussa pasifismista ja siitä, kuinka juuri nyt tarvitaan rauhantyötä. Vaikka Simojoki ja Nurmi olivat tehneet erilaiset valinnat, minä kuulin heidän arvoissaan paljon samaa, kuin kolikon kaksi puolta. Koska meillä on ja on ollut ihmisiä, jotka ovat valmiita puolustamaan maata myös aseellisesti, meillä voi olla ihmisiä, jotka kieltäytyvät aseista. Kuten presidentinlinnan veteraanijuhliin joulukuussa osallistunut 102-vuotias lotta Annikki Mäki Ylen haastelussa sanoi, kaikkein tärkeintä on vapaus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bertha Simojoki lähti armeijaan, Vili Nurmi valitsi siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen – kumpikin löysi tukea valinnalleen myös kristinuskosta
Hyvä elämäBertha Simojoen, 21, mielestä asepalveluksessa on kyse myös vastuusta ja epäitsekkyydestä. Vili Nurmi, 22, ei halua osallistua rakenteelliseen väkivaltaan, johon armeijakin liittyy.
