Kuinka kääntää erilaisuus voitoksi, Jani Toivola?
Jani Toivola on ainutlaatuinen. Jokainen meistä on. Näyttelijä ja kansanedustaja (vihr.) poikkesi nuorena luokkatovereistaan siinä, että hän joutui kasvamaan ilman esikuvia.
Toista hänen kaltaistaan ei ollut. Jani Toivola koki myös koulukiusaamista, mutta kun hän nuorena etsi omaa paikkaansa maailmassa, tuntui erityisen kipeältä esikuvien puute.
Toivola löysi teatterin, ja 15-vuotiaana hän tiesi haluavansa tulla näyttelijäksi.
”Unelman rinnalla kulki kuitenkin iso kysymys vailla vastausta. Voiko minusta tulla näyttelijä, kun olen tämän näköinen? Kukaan ei koskaan sanonut, ettei unelma kohdallani olisi mahdollinen, mutta samalla en kuitenkaan nähnyt itseni näköisiä ihmisiä kulkemassa samaa polkua”, Toivola kertoo.
Kun hän kävi teatterissa tai katsoi suomalaisia sarjoja tai elokuvia, ei niissä esiintynyt koskaan tummaihoisia ihmisiä.
Siellä näin konkreettisesti ja ymmärsin, että vaikka olisi erilainen, eikä yhteiskunta anna valmista toimintamallia tai esikuvia ei ole, unelmistaan ei tarvitse luopua.
”Tästä näkymättömyydestä syntyi pelko, että unelmani ei ehkä olisikaan minua varten. Mistä löytäisin haasteista huolimatta rohkeutta tavoitella asioita, joita kohtaan koen intohimoa?”
Valinta oli hyvin merkittävä. Toivola joutui pohtimaan, uskaltaako hän tutustua itseensä ja unelmiinsa vai elääkö pitääkseen muut tyytyväisenä ja ympäristön järkkymättömänä.
”Kyllä sitä nuorena näyttelijän ammatista haaveillessaan joutui miettimään, että voinko minä olla vaikkapa yksi seitsemästä veljestä, onko minulle töitä?”, Toivola muistaa.
Uusia näkökulmia New Yorkista
Suomessa ainoat mahdolliset samaistumiskohteet Toivolan kaltaiselle nuorelle 1990-luvun alussa olivat Somaliasta tulleet pakolaiset, joita ei yhteiskunnassa kohdattu aktiivisina toimijoina, vaan avuntarvitsijoina tai jopa taakkana.
Toivola piti kuitenkin unelmista kiinni ja muutti New Yorkiin opiskelemaan näyttelemistä. Esikuvien tärkeys ja niiden totaalinen puuttuminen Suomessa kävi Yhdysvalloissa asuessa ilmeiseksi.
”Siellä näin konkreettisesti ja ymmärsin, että vaikka olisi erilainen, eikä yhteiskunta anna valmista toimintamallia tai esikuvia ei ole, unelmistaan ei tarvitse luopua”, Jani Toivola sanoo.
Kannattaa oppia muilta ja kuunnella toisten tarinoita.
Suomeen palattuaan Toivola oli monella tavalla ihan samassa asemassa muiden uraansa aloittavien näyttelijöiden kanssa. Hän käynnisti työllistyäkseen monia pieniä projekteja, teki muun muassa ravintolateatteria.
”Jos haluat jotain, on koko ajan tehtävä asioita sen saavuttamiseksi. Oikeastaan joka päivä pitää tehdä jotain unelmaansa tai toiveammattiinsa liittyvää, jotta saavutat tavoitteesi ja ovet avautuisivat sitkeän yrittämisen seurauksena.”
Toivola toivoo, että taiteen kentillä olisi vieläkin enemmän rohkeutta sukeltaa entistä syvemmälle ihmisyyteen, mikä tarkoittaa myös roolien ja valta-asetelmien rikkomista. Mikään tai kukaan ei saisi lähtökohtaisesti olla liian pyhää.
”On myös hyvä muistaa, että ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen ei poista yksilön muita ominaisuuksia. Hän voi edelleen olla hyvä tai paha, ahne tai antelias. Kokonainen ihminen, jolla on oma identiteetti ja toimijuus.
Lapsesta haaveilu ei sopinut homolle
Jani Toivola oli nuoresta asti halunnut perheen ja lapsia. Teinivuodet olivat kivuliaita, koska toive lapsesta ja homous näyttivät olevan sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.
”Olen homo, mutta halusin perheen. Yhteiskunnan viesti oli se, että tämä toive on mahdoton, jos on homo. Nuorena sitä toivoi vain, että ongelma poistuisi jotenkin. Mutta eihän se poistunut.”
New Yorkissa Toivola kuitenkin kohtasi ensimmäistä kertaa miesparin, joka oli adoptoinut tyttären.
”Suomessa monelle homoseksuaalille ajatus lapsista ja perheestä saattoi olla vieras. Pitkään ajateltiin, että se on asia, joka ei homoseksuaaleille kuulu. Monet homoseksuaalit eivät ole ehkä käsitelleet tätä asiaa lainkaan.”
Yhteiskunnassakaan tähän ei todellakaan ole kannustettu, ja vasta nyt lainsäädäntökin on muuttumassa. Tästä huolimatta Toivola jatkoi puhumista perheunelmistaan, ja ratkaisu asiaan tuli yllättävällä tavalla.
”Oman haaveeni toteutumisen kynnyksellä huomasin miten vahvassa totutut roolit olivat myös itsessäni. Mikä on perhe? Mitä lapsi tarvitsee? Voiko mies yhtälailla olla hoivaaja ja lähivanhempi? Nämä kysymykset oli käytävä läpi.”
Nyt Toivola on 2-vuotiaan tyttärensä lähivanhempi.
"Itsekin ensin epäilin, miten tulen pärjäämään pienen lapsen kanssa. Mutta äitini ja mummoni rohkaisivat ja sanoivat, että sinä riität. Nyt olen onnellinen isä, vaikkei arki tietenkään aina täydellistä ole”, naurahtaa Jani Toivola.
Kertomalla unelmistasi teet niistä itsellesi ja muille todellisempia.
Unelmoi ja jaa haaveesi
Esikuvien merkitys on suuri. Toivola tapaa työssään paljon nuoria ja on iloinen, että saa itse olla tukemassa nuoria. Toivolan piti etsiä oikeutusta unelmilleen, ja muita hän neuvoo etsimään omia unelmiaan ja rohkeutta sisältä päin, omasta itsestä, ei ulkopuolelta.
”Kannattaa selvittää itselleen, mikä on oma intohimo, ja mikä palo itsessä nousee. Pitää edetä unelmaansa kohti eikä niin paljon ajatella sitä, hyväksyvätkö muut tai pärjäänkö ammatissa.”
”Edelleen tapaan hälyttävän paljon nuoria, jotka kamppailevat omien unelmien ja vanhempien odotusten välillä. Monia nuoria ei nykyäänkään kannusteta kotona esimerkiksi epävarmaksi koetulle taidealalle."
Toivolan toinen tärkeä elämänohje on se, että kannattaa oppia muilta ja kuunnella toisten tarinoita. Jokaisella ihmisellä on oma, ainutlaatuisen tärkeä tarinansa kerrottavana. Oman tarinansa kautta ihmiset tulevat kuulluksi ja näkyviksi.
”Kuuntele toisten tarinoita, vaikka toisen tarinan lähtökohdat olisivat ihan erilaiset kuin omasi. Voit kuitenkin oppia toisten kokemuksia kuunnellessa paljon myös itsestäsi.”
Kolmanneksi Toivola on kokenut tärkeäksi omien unelmiensa ja identiteetin sanoittamisen. Jokainen saa olla aidosti sitä, mitä on, ja jokaisella on oikeus unelmoida.
”Kerro unelmistasi muille, näin voit saada muilta tukea. Toki joku voi vastustaakin, mutta kertomalla unelmistasi teet niistä itsellesi ja muille todellisempia.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kiinteistömoguli rikkoi ennakkoluuloni ja näytti samalla politiikan isoimman ongelman
PuheenvuorotVallanpitäjällä on iso vastuu siitä, miten hän puheissaan kannattelee ihmisten unelmia ja pelkoja, kirjoittaa Jani Toivola.
