Jani Toivolan mielestä oman elämän eläminen on vähintään yhtä arvokasta kuin kansanedustajana oleminen.
”Meidän pitää jaksaa olla herkillä toistemme suhteen, että hyvä pääsisi valloilleen” − Jani Toivola pyrkii yhteyteen, vaikka erilaisuus pelottaa myös häntä
Jani Toivola on osallistunut kahdenkymmenen vuoden ajan keskusteluun suomalaisuudesta, ihonväristä ja seksuaalivähemmistöjen asemasta. Hän pitää arjen aktivismia yhtä tärkeänä kuin kansanedustajana tehtyjä aloitteita.
Kun Jani Toivolan tytär aloitti viime syksynä koulun, Toivola ahdistui. Mieleen palautui kipeitä muistoja.
− Minun piti muistuttaa itseäni, että hänellä on kaikki hyvin. En saa tehdä omista kokemuksistani hänen tarinaansa.
Toivola syntyi Vaasassa vuonna 1977, mutta muutti pian äitinsä kanssa Tanskaan. Kaksi vuotta myöhemmin he palasivat Suomeen ja asettuivat Helsinkiin. Toivolan ihonvärin ja eloisan olemuksen vuoksi tarha- ja koulukaverit kiusasivat häntä päiväkodista lähtien. Hän koki fyysistäkin väkivaltaa.
Kotona vallitsi salliva ilmapiiri. Siellä omasta elintilasta ei tarvinnut taistella. Toivolan äiti kunnioitti poikansa valintoja. Myös äidinäiti kannusti Toivolaa olemaan oma itsensä. Myöhemmin perheeseen tuli isäpuoli ja kaksi pikkusiskoa, joiden kanssa Toivolalla on läheinen suhde.
Oma ääni löytyi New Yorkissa
Parikymppisenä Jani Toivola muutti New Yorkiin opiskelemaan näyttelemistä. Siellä hän näki ensimmäisen kerran rasismin vastaisia kampanjoita, tutustui afroamerikkalaiseen identiteettiin ja tapasi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja.
− Suomessa näistä asioista vallitsi 1990-luvun lopussa vielä täydellinen hiljaisuus. Se, mitä näin New Yorkissa, oli todella voimauttavaa. Aktivistit puhuivat minun kokemuksistani ja olivat minun puolellani.
– Se, ettei näe missään kaltaisiaan, johtaa helposti näköalattomuuteen. On kuin eläisi omassa hiljaisessa kuplassaan. Sellainen jättää jäljet.
New Yorkissa Toivola oppi ymmärtämään ihonvärinsä historiaa.
− Vaikka suomalaista yhteiskuntaa ei voi suoraan rinnastaa Yhdysvaltoihin, on hyvä tiedostaa, että siitä samasta historiasta juontaa se, että henkilö X voi vielä nykyäänkin pysäyttää täällä tummaihoisen ihmisen ja sanoa tiettyjä sanoja. Meillä on omat versiomme samoista syrjivistä järjestelmistä ja rakenteista.
− Olen syntynyt Suomeen ja äidinkieleni on suomi. Minulla on paljon etuoikeuksia ja resursseja puolustautua. Miten käy niiden, jotka ovat heikommassa asemassa? Jani Toivola kysyy. Taustalla Sasha Huberin teos "The Firsts - Jani Toivola”.
Kansanedustajuus oli kunnia-asia ja yksinäinen polku
Eduskuntaan Jani Toivola valittiin vihreiden kansanedustajaksi vuonna 2011. Hän työskenteli kansanedustajana kahdeksan vuotta.
Toivolalle on kunnia-asia, että hän on saanut olla ensimmäinen musta kansanedustaja Suomessa. Hän on saanut paljon palautetta mustilta ja ruskeilta ihmisiltä siitä, miten tärkeää on ollut nähdä joku heidän kaltaisensa eduskunnassa.
− Kansanedustajuus ei ollut vain riemukas ja voitokas asia. Se oli raskasta ja yksinäistä aikaa.
Politiikan jälkeen Toivola on palannut taiteen pariin. Tammikuussa ilmestyi innokkaan vastaanoton saanut lasten kirja Poika ja hame. Se kertoo ruskeasta pojasta, joka uhmaa ympäristön näkemystä siitä, mikä on pojalle sopivaa.
Tällä hetkellä Toivola työstää ruskeiden helsinkiläisnuorten elämästä kertovaa tv-sarjaa Ainoa huoneessa. Se on tiettävästi ensimmäinen Suomessa kehitteillä oleva tv-sarja, jossa pyritään siihen, että koko tuotanto tehdään rodullistettujen ihmisten voimin. Se on vaatinut ihmisten etsimistä epätavallisiakin kanavia pitkin.
− Ei olisi enää mahdollista tehdä tv-sarjaa, joka kertoisi ruskeiden kokemuksesta, mutta jonka tekijät olisivat valkoisia. Näin rakenteet rikkoutuvat.
Avoimuus on tapa selviytyä
"Pantteri heräs klo 4.20. Tapsutteli vessaan ja takas. Mä kävin peittelemässä hänet uudestaan uneen."
Instagramissa Toivolan tytär tunnetaan nimellä Pantteri. Siellä värikkäisiin vaatteisiin ja toisinaan hameeseen pukeutuva yksinhuoltajaisä kertoo arjestaan. Seuraajat pääsevät osallisiksi kaksikon pikkuriidoista, Pantterin matikan läksyistä ja hellistä rakkauden tunnustuksista. Helmikuun lopussa tilillä oli yli 53 000 seuraajaa.
Toivolalle avoimuus on ollut tapa selviytyä.
− Meidän kaikkien arki koostuu tarinoista ja kuvista. Käsityksemme ihmiselämästä ja perheestä muodostuu siitä, kenen elämää me näemme ja kenen elämästä me puhumme.
Uskon, että maailmassa on enemmän hyvää kuin pahaa.
Tuntemattoman kohtaamiseen liittyy aina pelkoa. Toivola pohtii, että pelko kumpuaa luultavasti siitä, että kohdatessaan uuden asian ihminen joutuu kohtaamaan myös itsensä uudella tavalla. Myös opittu maailmankuva kyseenalaistuu. Toivola tunnistaa pelon myös itsessään.
− Voi kuulostaa rajulta, mutta mielestäni meidät on opetettu pelkäämään erilaisuutta. Ihanne olisi, ettei yhteiskunta kasvattaisi meitä yhteen totuuteen vaan auttaisi ymmärtämään toisiamme koko ajan enemmän.
Suhde kirkkoon on ollut monivaiheinen
Lapsuuden perhe ei ollut uskovainen, mutta Jani Toivola veisasi virsiä lähetystyötä tehneen Silja-tätinsä kanssa ja löysi niistä turvaa. Vuonna 2011 Toivola erosi kirkosta, koska koki, ettei se tukenut riittävän avoimesti erilaisia vähemmistöjä.
− Jouduin pohtimaan, mitä teen yhteisössä, joka ei seiso takanani.
Eron johdosta Toivola sai kutsuja seurakuntiin eri puolille Suomea. Hän pääsi tutustumaan kirkon toimintaan lähemmin ja huomasi, että sen sisälle mahtuu monenlaisia ääniä.
Kun tytär syntyi vuonna 2013, Toivola liittyi takaisin kirkkoon.
− En ollut miettinyt kastetta ennen hänen syntymäänsä, mutta kun aloimme miettiä nimeä, tiesin, että haluan, että hänet kastetaan. Se oli primitiivinen tunne.
− Uskon, että ihminen tunnistaa itsensä jo aika nuorena. Kun koen olevani eksyksissä, palaan 10-vuotiaaseen Janiin ja mietin, miten hän asian kokisi, Jani Toivola sanoo.
Hengellisyys ja usko ovat ehdoton osa Toivolan arkea.
− Olen tämän ajan ihminen, ja tapani harjoittaa uskoa on sekoitus kristinuskoa ja henkisyyttä. Meditoin joka aamu. Samalla saatan rukoilla.
Tyttären kanssa Toivola on puhunut uskonasioista silloin, kun niitä on tullut eteen.
− Olemme pohtineet yhdessä, onko Jeesusta, joulupukkia tai Jumalaa olemassa. Nyt tytär laulaa iloisena virsiä saman Silja-tädin kanssa, joka laulatti minua pienenä.
“En halua pelätä lapseni puolesta”
Jani Toivola ei ole kuullut, että tytär olisi kohdannut itseensä kohdistuvaa rasismia. Valitettavasti tytär on joutunut kuulemaan joitakin kertoja isään kohdistuvaa nimittelyä.
− Hän on halunnut keskustella siitä, että olemme eri näköisiä kuin monet muut. Lisäksi hän on pohtinut, voiko prinsessoilla olla ruskea tukka.
Kun Toivola kokee itsensä epävarmaksi vanhempana, hän ajattelee äitinsä esimerkkiä.
− Äitini on valkoinen, ja identiteetissäni on varmasti ollut paljon sellaista, mitä hän ei ole pystynyt ymmärtämään tai tavoittamaan, mutta hän on aina osannut olla herkillä sen suhteen, kuka olen ja mihin olen menossa.
Siihen Toivolakin pyrkii.
− En halua alkaa pelätä lapseni puolesta, koska yhteiskunta pelkää. Uskon, että jos uskallan nähdä lapseni ja turvata hänen polkuaan, se vie jo pitkälle. Kyllähän tietenkin toivon, että hän tulisi kohdelluksi elämässään hyvin.
Tulevaisuuteen Toivola suhtautuu pikku-Janin tavoin toiveikkaasti. Yleinen ilmapiiri tuntuu tällä hetkellä avoimelta ja vapautuneelta. Nuorten tekijöiden, kuten Yeboyahin ja Hassan Maikalin, musiikki antaa hänelle voimaa. Toivola kuuntelee mielellään Jäbät ja tunteet -podcastia, jossa kolme nuorta miestä laittaa maskuliinisuutta uuteen kuosiin puhumalla iloista, peloista ja rakkaudesta.
− Uskon, että maailmassa on enemmän hyvää kuin pahaa. Yritän ajatella niin jokaisen ihmisen kohdalla. Meidän pitää vain jaksaa olla herkillä toistemme suhteen, että hyvä pääsisi valloilleen.
Kuka?
Jani Toivola, 43, on Helsingissä asuva kirjailija, näyttelijä, mielipidevaikuttaja ja entinen kansanedustaja.
Mitä?
Tammikuussa ilmestyi lapsille suunnattu kirja Poika ja hame (Otava 2021). Toukokuussa ilmestyy kirja Rakkaudesta (Kosmos 2021).
Motto
Pyri menemään sellaisia asioita kohti, jotka pelottavat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jos koko ajan kyseenalaistetaan, se rapauttaa omaa identiteettiä” − Rasismi aiheuttaa myös mielenterveysongelmia
AjankohtaistaToistuva rasismin kohtaaminen voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja arvottomuuden tunnetta. Rasismi kumpuaa sekä yhteiskunnasta että yksilöistä.
