Kolumni: Kiinteistömoguli rikkoi ennakkoluuloni ja näytti samalla politiikan isoimman ongelman
Vallanpitäjällä on iso vastuu siitä, miten hän puheissaan kannattelee ihmisten unelmia ja pelkoja, kirjoittaa Jani Toivola.
Olin viime viikonloppuna juontamassa isoja sisustusalan messuja. Yksi päälavan suosituimmista puhujista oli ehkä Suomen tunnetuin kiinteistönvälittäjä Andrei Koivumäki. Yleisöä alkoi pakkautua lavan tuntumaan jo hyvissä ajoin ennen puheenvuoroa. Lavalle harppoessaan Andrei iski minulle silmää ja tarjosi nyrkkitervehdystä. Minä haparoin lähinnä ujosti ilmaa. Andrein aiheena oli asunnoilla vaurastuminen. Ensimmäinen ajatukseni oli vähintäänkin tuomitseva. Kuinka ahnetta, keskiluokkaista ja itseensä käpertyvää.
Takahuoneessa iski katumus. Palasin näyttämön reunalle ja aloin tarkkailla ihmisiä. Paljon pariskuntia ja nuoria miehiä, ehkä tulevaisuuden andrei koivumäkiä. Yhtäkkiä ihmiset eivät enää näyttäneetkään niin kylmäkiskoisilta ja omaa etuaan tavoittelevilta, vaan enemmänkin pieniltä tarkkaavaisilta lapsilta. Vähän kuin oma tyttäreni, joka kuuntelee ja imee silmillään uutta tietoa, jolla navigoida maailmassa saadakseen jonkinlaisen varmuuden, että kaikki järjestyy.
Mitä pidemmälle kuuntelin, sitä enemmän löysin inhimillisyyttä. Vaikka puhuttiin oman edun kasvattamisesta, niin viesti ei nojautunut sille, että joku tulisi pudottaa yli laidan. Ehkä Andreinkin seuraajat etsivät vain välineitä, joilla löytää onnea ja turvan tunnetta. Viestiä, joka kannattelisi.
Yritän opettaa tyttärelleni, että kaatamalla jonkun toisen kasan saa harvoin itselleen lisää.
Illalla katsoin Yle Areenasta ajankohtaisohjelman tallenteen, jossa haastateltiin tunnettua suomalaista poliitikkoa, jolla on tällä hetkellä paljon valtaa. Yritin tuloksetta löytää väylää sisälle hänen maailmaansa. Jäin miettimään, mikä oli tunnetun poliitikon ja Andrein viestin ero? Tunnetun poliitikon silmissä ei ollut kutsua mukaan eikä siellä tuntunut olevan tilaa sille maailmasta turvaa ja onnellisuutta etsivälle lapsen katseelle. Hän kyllä puhui turvasta ja hyvinvoinnista, mutta ehtona oli jonkun toisen pudottaminen yli laidan.
Puhumme oman tyttäreni kanssa lähes päivittäin omien tarpeiden yhteydestä muihin. Yritän opettaa hänelle, että kaatamalla jonkun toisen kasan saa harvoin itselleen lisää. Päinvastoin. Kun kutsuu muut jaolle, saa yleensä lopulta enemmän ja silloin on ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämää. Aihe on 10-vuotiaalle ajoittain haastava. On jatkuva hätä, että joku vie kaiken. Kauhukuvissani hänestä tulee kaiken itsellensä hamuava ja muiden yli tallova yksilö, jolla ei ole ketään kehen nojautua.
Vallanpitäjällä on iso vastuu siinä, miten hän puheissaan kannattelee ihmisten unelmia ja pelkoja. Kaipuuta turvaan ja viestiin siitä, että ei ole mitään hätää. Kuka ottaa vastuun vallasta, joka puhuessaan turvasta luo erillisyyttä?
Kirjoittaja on näyttelijä, kirjailija ja Suomen ensimmäinen musta kansanedustaja, joka tasapainoilee vanhemmuuden sekä elämän rajallisuuden herättämien tunteiden välimaastossa.
Lue juttu Jani Toivolasta tästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
K&k:n kolumnistina aloittava Jani Toivola: ”Ajattelin, että voin olla joko homo tai isä, mutta en voi olla molempia”
Hyvä elämä”Yhteiskunnassamme mikään muu taho kuin kirkko ei sano niin suoraan, että tälläkin hetkellä joku kuolee, on sairas ja peloissaan”, ajattelee näyttelijä, kirjailija ja ex-kansanedustaja Jani Toivola.
