Kulttuurimuijan tärpit: Parhaat lomakokemukset löytyvät yllättävän läheltä
Matkalle loma-Suomeen kannattaa pakata vaellus- ja tanssikengät. Pääkaupunkiseudulta saa kerättyä monta kesäklassikkoa.
1. Retkeily kansallispuistoissa
Päiväretki eväineen ja uimatamineineen tai viikonlopun yli kestävä telttailu luonnossa. Nuuksio ja Sipoonkorpi ovat pääkaupunkiseudun kansallispuistot, jotka tarjoavat kaikenikäisille ja -tasoisille luonnonystäville reittivaihtoehtoja.
2. Yö vanhan kaupungin B&B:ssä
Suomenlinna ja vanha Porvoo ovat turistien suosikkeja syystä, mikseivät kelpaisi siis lähialuematkaajallekin. Reissutuntua saa helposti jäämällä yöksi.
3. Saunominen
Sähkökiukaita pääsee pakoon vaikka ei omistaisi puusaunaa eikä poistuisi Helsingistä. Perinteiseen saunatunnelmaan pääsee esimerkiksi Kotiharjun tai Arlan saunoissa.
4. Kartanoromantiikkaa
Niin Espoosta, Vantaalta kuin Helsingistä löytyy lukuisia upeita kartanoita, joiden ovet ovat auki yleisölle. Helsingissä metrolla voi tehdä neljän kartanon kierroksen Herttoniemessä, Puotilassa, Rastilassa ja Stansvikissä!
5. Ruukkimiljööt
Koskenpauhu kuuluisi Suomen äänimaiseman arkistoon. Kohtuullisen ajomatkan päässä (myös julkisilla kulkuvälineillä) on useita upeita ruukkialueita. Lohjalla voi kiertää tunnetuimmat eli Fiskarsin, Billnäsin ja Mustion, idästä löytyvät Ruotsinpyhtään Strömforsin ruukin kohinat. Akuuttiin tarpeeseen sopii Vanhankaupunginkoski.
Aurinko painuu peilityynen Pielisen horisonttiin. Retkikeittimessä pulputtaa kahvi, koira nukkuu lämpimällä hiekalla, uimapuvut kuivuvat teltan naruissa, matkaradio rohisee kesäiltaan valsseja.
Ukko-Kolin valloitus painaa kevyesti pohkeissa. Rannalla ei ole ketään muita. Nostamme maljat Sibeliukselle, Järnefeltille, Juhani Aholle.
Olemme maalauksessa, sinfoniassa, kansallismaisemassa.
Päätimme puolisoni kanssa tutustua loma-Suomeen paremmin.
Tuo on ensimmäinen mieleeni tuleva kuva kotimaanmatkailusta. Kolme kesää sitten päätimme puolisoni kanssa tutustua loma-Suomeen paremmin. Syynä oli jatkojytky. Media maalasi kuvaa täysin jakautuneesta Suomesta, jossa helsinkiläiset ja maahanmuuttajat saavat turpaansa Kehä kolmosen toisella puolella. Ei kuulostanut tutulta, ei edes uskottavalta. Mutta toisaalta; mistä me tiesimme?
Tuon päätöksen jälkeen olemme törmänneet järisyttäviin maisemiin ja ikimuistoisiin ihmisiin akseleilla Hanko-Kilpisjärvi ja Hailuoto-Ilomantsi. Tiedän nyt, että Suomessa voi ostaa perunaa ja halkoja ympäri vuorokauden, nukkua aitoissa, kyläkouluissa, ystävillä, ystävien ystävillä. Että pellot leimuavat sellaista keltaista, järvet sinistä ja taivas vaaleanpunaista, ettei niitä voi koskaan uskottavasti taiteessa toisintaa. Että täällä voi nähdä tähdenlentoruuhkia, revontulia, sysimustia kesäöitä. Perhosmuureja, poroja, ahman. Loputtomasti lehmihakoja, tyhjiä maitolaitureita ja ystävällisiä ihmisiä.
Olemme kuulleet tarinoita ja tulkintoja, miten pikkukylät vanhenevat ja autioituvat, miten toiset kauppalat elpyvät ja paisuvat. Miten yksi nuori kaipaa etelään, toinen ei koskaan aio poistua kylästään. Miten ihmiset palaavat synnyinseuduilleen, miten jäävät yksin. Miten tärkeitä lemmikit ovat ja miten luonto palkitsee luonnonystävän.
Olen oppinut jokamiehen oikeudet ja retkikeittimen käytön ja sen, että mukana pitää olla vaelluskenkien lisäksi myös tanssikengät. Että perille ehtii huomennakin.
Vieraanvaraisuuden määrä on osoittautunut puheita huomattavasti mittavammaksi kansalliseksi ilmiöksi.
Emme ole törmänneet epäystävällisyyteen tai korvia särkevään vihapuheeseen juurikaan, lievään jukolalaiseen epäluuloon kyllä. Siihen samaan, johon itse syyllistyn päivittäin. En sano, etteikö Suomessa olisi pelkoa ja torjuvuutta, mutta sen määrä on mainettaan pienempi. Vieraanvaraisuuden määrä on osoittautunut puheita huomattavasti mittavammaksi kansalliseksi ilmiöksi.
Työ- ja elinkeinoministeriö on patistanut #lomahaaste-somekampanjan muodossa suomalaisia kotimaanmatkailuun tänä kesänä. Kampanjan mukaan matkailun kokonaiskysyntä nousisi 800 miljoonalla eurolla ja työllisyys lisääntyisi jopa 7 000 työpaikalla, jos kaikki suomalaiset lisäisivät kotimaanmatkailua yhdellä reissulla vuodessa. Kampanjan hivenen sisäänpäin kääntyvästä sivumausta huolimatta komppaan ajatusta täysin. En niinkään mahdollisten bruttokansantuotekäyrien vuoksi, vaan siksi, että katsomalla lähelle oppii näkemään lähelle oikeassa valossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kulttuurimuijan tärpit: Kun puhutaan taiteesta, puhutaan usein vääristä asioista
Puheenvuorot KolumnistiTaiteesta puhuttaessa puhutaan usein lähinnä siitä, kuka saa puhua taiteesta.