Kuula: Voi ei, taas rakas kirkko nousee julkisuuteen epäkohtien kautta
Kristinusko on paljon rikkaampi ja raikkaampi liike kuin kohu-uutiset antavat ymmärtää.
Kesämyrsky julkisella foorumilla riepottelee jälleen kirkkoa. Tutut aiheet, nimet ja erokortit. Kirkko nousee uutisiin ja herättää keskustelua.
Me kirkollisen keskiuoman purjehtijat huokaamme syvään. Kristikunnalla on sanoma. Lyhyesti sanottuna vaikka näin: Jumala on, vieläpä ihmisen puolella, nauti siis elämästä. Jotkut hyväsanaiset käärivät tämän vielä parempaan pakettiin ja älyköt perustelevat sitä tosi fiksusti. Tästä pääasiasta me toivoisimme puheenaiheita ja alan tähtien ulostuloja.
Mutta ei. Kirkosta tulevat parhaiten näkyville sen skandaalit ja kiistanaiheet. Näyttää kuin ampuisimme omaan jalkaan ihan vain jotta haulikkojemme äänet kuultaisiin.
Huokaus, todellakin. Hyvän sanoman liike osaa kaikkein parhaiten omien epäkohtiensa esittelyn. Näinkin se toki huomataan. Mutta vain sillä seurauksella, että se nilkuttaa kipeästi omat kuulat kintussa.
Toki ajankohtaiset teemat saavat olla esillä ja epäkohdat korjaantuvat vain keskustelemalla niistä. En ole tätä kieltämässä. Harmittelen vaan, kun julkisessa tilassa kristinusko näyttää usein kasvonsa skandaalin tai törmäyksen kautta. Lätkäfanejakin jurppisi, jos lajista nousisi laajempaan tietoisuuteen vain väittelyt maalivahtien jalkasuojista.
Rauhanrakentajia on sata yhtä riidankylväjää kohti.
Puhun nyt niiden monien puolesta, joille kirkko on rakas taustayhteisö ja hengellinen koti. Epäkohtien ja konfliktien kautta siitä piirtyy vääristynyt kuva.
Kristinuskon agenda on paljon rikkaampi ja raikkaampi kuin muutamat uutiskynnyksen ylittävät aiheet. Sitä innoittavat kysymykset uskosta, järjestä, Jumalasta, hengellisyydestä, elämäntaidosta, etiikasta, historiasta ja vaikka mistä. Näitä kaikkia me ihmettelemme ja opiskelemme. Päivän uutisteemat ovat vain yksi fragmentti siitä.
Kristillinen liike ylipäätään on aivan muuta kuin uutisvirta, hallinnolliset ylärakenteet ja julkkiskellokkaiden ulostulot. Sen elämä tapahtuu yksittäisten kristittyjen arjessa ja seurakuntien toiminnassa.
Ja vielä. Luterilainen kirkko ei ole niin riitainen yhteisö kuin päältä näyttää.
Se on tottunut koulukuntien ja tulkintojen kirjoon, joten jatkuvasti ei olla toisten tukassa kiinni. Sisaruusyhteyttä koetaan myös erimielisten seurassa. Ilahdumme jokaisesta, jolle seurakunta on yksi elämän viitekehys. Yhteinen usko yhdistää liberaalia ja konservatiivia, uudistajaa ja vanhan säilyttäjää.
Rauhanrakentajia on sata yhtä riidankylväjää kohti.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Poikien nujakointi näyttää väkivallalta, mutta ei ole sitä – näin väittävät nuoret
PuheenvuorotSilti tämän evoluution junttivaiheen voisi jo jättää taakse, koska siitä ei ole pitkä matka pahoinpitelyyn.
