Kuula: Uskonnot ovat samanlaista fiktiota kuin eläinsadut ja joulupukkimyytti – vai ovatko?

Kuula: Uskonnot ovat samanlaista fiktiota kuin eläinsadut ja joulupukkimyytti – vai ovatko?

Otsikon retorisesti naseva veto ei kestä tarkempaa analyysia. Uskonnot ja eläinsadut ovat aivan eri maailmasta.

Uskonnon jutut ovat minulle kuin eläinsadut, totesi rippikoululainen loppupalautteessa. Samaa sarjaa puhuvien possujen ja leijonakuninkaiden kanssa. Kuka vain voi keksiä jumalsadun vaikka lentävästä spagettihirviöstä.

Veto kuulostaa äkkiseltään uskottavalta, mutta tarkemmin ajatellen rinnastus ei toimi alkuunkaan. Uskonnoista tunnen kristinuskon parhaiten, joten puhutaan siitä. Sillä ja joulupukkileikillä on yhtä vähän yhteistä kuin kotikoiralla ja lekaharkolla, nimittäin:


1. Kukaan ei vakavissaan pidä eläinsatuja tosina, kaikkein vähiten niiden sepittäjät itse. Toisin on uskontojen kanssa. Ne esitetään kuvauksina todellisuudesta. Asiat ovat sen suuntaisia kuin vaikkapa kristinusko väittää. Jumala on, ja niin edelleen. Satu kerrotaan fiktiona, uskontoa ei.


2. Kuka vain voi keksiä minkälaisen possutarinan tahansa. Uskonto ei ole samanlainen muovailuvaha. En voi puristaa kristinuskosta tänään yhtä ja huomenna toista versiota. Kristinuskon tapahtumat, ajatuspalikat, käytännöt ja arvot sovittuvat yhteen tietyllä tavalla, ei niitä voi sattumanvaraisesti mielikuvitella mihin tahansa muotoon. Satu vedetään hihasta ja sitä varioidaan loputtomasti. Uskonto on mitä on.

Sadut vain kerrotaan, uskoa eletään.


3. Saduilla on rajattu paikka. Satuhetken jälkeen kirja suljetaan ja tehdään jotain muuta. Uskontoon upotaan toisella mittakaavalla. En vain kuule tarinaa Isästä, Pojasta ja Hengestä, vaan hän on osa maailmankatsomustani. Rukoilen ja purnaan hänelle. Arvoni nousevat kristinuskosta (ja länsimaisesta humanismista). Keskustelen siitä ja opiskelen sitä. Saan uskostani iloa ja vastauksia. Kuulun sitä kannattavaan yhteisöön. Määrittelen itseni kaiken muun lisäksi kristityksi.

Miten toisenlaisia ovatkaan sadut? Ne vain kerrotaan, uskoa eletään.


4. Sadut eivät sijoitu reaalimaailmaan, ne ovat pelkkiä tarinoita. Osa kristinuskon pakettia taas kuuluu samaan konkreettiseen maailmaan, jossa me elämme. Puhutaan siis historiallisista tapahtumista, ei vakaumuksista tai mielipideuskosta.

Muinaisessa Israelin maassa liikkunut Nasaretin kaveri kun oli todellinen historiallinen henkilö. Hän puhui ja teki suurin piirtein ne asiat, joista evankeliumit (paikoin liioitellen) kertoivat. Ja kunhan keksitään aikamatkailu, Paavalin ja alkukirkon vaiheet voidaan tallentaa videokameralle. Ylösnoussutta Jeesusta emme ehkä näe, mutta sen kyllä, miten Pietari, Paavali ja kumppanit kohtasivat hänet.

Tässä sadun ja uskonnon ero on suurimmillaan. Olisi hassua väittää, että possusadun viisain porsas kävi 1900-luvun alussa Nurmijärvellä, toimi siellä rakennustarvikekauppiaana ja perusti K-rautakauppaketjun. Kristinuskon yhteys historiaan ei ole yhtä päivänselvää fantasiaa.


5. Sadut eivät luo samanlaisia yhteisöjä kuin uskonnot. Toki Sormusten herran haltijakieltä opiskellaan ja klingoniklubit laajentavat Star Trek -universumia.

Nämä harrasteyhteisöt näkevät kuitenkin itsensä aivan toisin kuin kristilliset seurakunnat. Ne kehittelevät yleisesti fiktioksi tunnustettua tarinamaailmaa vailla sen kummempaa missiota. Tähtien sodan ”voimaa” ei opetella käyttämään, klingoneita ei rukoilla eikä ihmiskuntaa pidetä alienien laboratoriotuotteena.

Uskonnon yhteisö suhtautuu asiaansa vakavammin ja hartaammin. Ajatellaan vaikka kristinuskoa, joka sai alkunsa parituhatta vuotta sitten eräistä historiallisista tapahtumista. Nykyiset seurakuntayhteisöt ovat tämän prosessin jatkumoa. Ne eivät rakenna omaa tulkintaansa todellisuudesta vain harrastepohjaisena makuasiana, vaan siinä uskossa, että näin maailmankaikkeus rakentuu. Jumalasta lähtee ja häneen palaa.

Niinpä seurakunnat ovat melkoisia monitoimikoneita. Niistä löytyy rukousta, taidetta, musiikkia, filosofiaa, etiikkaa, sosiaalityötä ja vaikka mitä harrastetoimintoja. Ja kaikki tämä nousee kokonaisvaltaisesta maailmankatsomuksesta.

Uskonto synnyttää aivan eri lajin yhteisöjä kuin sadut tai tv-sarjojen faniklubit.


Summaan vielä. Rinnastus eläinsatuihin ei toimi. Erot ovat niin suuret. Toki kristinusko voi kaikesta huolimatta olla tosista historiallisista tapahtumista kasvanut myyttien kokoelma, mutta ei sitä eläinsatuun voi verrata. Silloinkin kyse on jostakin enemmästä ja jalommasta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi