Lankalauantaina voit neuloa Vantaan Pakarituvan neuleretriitissä
Meiju Riihelä on harrastanut käsitöitä 10-vuotiaasta lähtien. Runsaat värit ovat hänen tavaramerkkinsä.

Meiju Riihelä on harrastanut käsitöitä 10-vuotiaasta lähtien. Runsaat värit ovat hänen tavaramerkkinsä.

Lankalauantaina voit neuloa Vantaan Pakarituvan neuleretriitissä

Tunnelmallisessa hirsirakennuksessa pidettävässä neuleretriitissä käsitöitä ei esitellä eikä arvostella.

Hiukan hämärä ja hiljainen vanha tupa, ihmisiä syventyneinä käsitöihin, äänimaailmassa vain satunnaiset liikahdukset, rapsahdukset ja puikkojen kilinä. Tähän tyyliin voi viettää lankalauantain 31.3. neuleretriitissä.

Se järjestetään Pakarituvassa, joka on tunnelmallinen hirsirakennus Helsingin pitäjän kirkonkylässä, lähellä Pyhän Laurin kirkkoa.

Neulominen ja retriitin hiljaisuus on diakoni Meiju Riihelän mielestä helppo yhdistää.

– Käsitöiden terapeuttinen vaikutus on tajuttu jo kauan sitten. Joskus voi olla myös helpompi olla hiljaa, kun käsille on jotakin tekemistä.

Käsitöissä on Riihelän mielestä monenlaisia terapeuttisia aineksia. Niiden tekeminen rentouttaa ja virkistää. Myös värit, käsitöiden ulkonäkö, langan kosketus ja tekemisen äänet voivat johdatella ihmistä uusiin ajatuksiin.

– Käsityöt kertovat luovuudesta. Ne ovat itseilmaisun väylä. Joskus voi yllättää itsensäkin, että ai, nyt minä teenkin tämmöisiä värejä. Tekijöitä on myös monenlaisia. Joku tykkää tehdä samaa mallia ja toinen opettelee tekniikoita.

Käsityö voi olla mitä tahansa

Meiju Riihelä korostaa, että neuleretriitti sopii sekä neulomisen että retriittien aloittelijoille. Pidemmässä retriitissä ollaan hiljaa vaikkapa viikonlopun ajan. Jos tämä jännittää, voi aloittaa vajaan päivän mittaisesta neuleretriitistä.

Myöskään hengellisyyden laatua tai määrää ei neuleretriitissä kysellä.

– Edes käsitöitä ei ole pakko tehdä. Joskus ne kuitenkin antavat suojan ja sulkeutumisen mahdollisuuden, jolloin voi keskittyä omaan itseensä ja ajatuksiinsa, vaikka istuukin hiljaa ventovieraiden ihmisten keskellä.

Käsitöiden terapeuttinen vaikutus on tajuttu jo kauan sitten. Joskus voi olla myös helpompi olla hiljaa, kun käsille on jotakin tekemistä.

Käsityö saa olla mitä tahansa. Retriitissä töitä ei esitellä eikä arvioida. Neuvoja saa tarvittaessa, mutta tekniikkakoulusta ei ole kyse.

– Käsityön tekeminen voi olla hyvin yksityistä. Emme tiedä, mitä kyseinen työ kenellekin puhuu. Joku voi tehdä surusukkia tai vauvasukkia, eikä siitä tarvitse muille kertoa, Riihelä sanoo.

Retriittiin jokainen ottaa mukaan omat puikot tai virkkuukoukun ja langat. Riihelä lupaa, että retriitti ei mene pilalle, jos nekin unohtuvat kotiin.

– Meillä on tarvikkeita mukana niin, että jotain voi tehdä käsillä. Töitä ei tehdä myyntiin. Jos joku haluaa lahjoittaa sukkaparin diakonialle, löydämme niille kyllä vastaanottajan, mutta se ei ole neuleretriitin idea, Riihelä korostaa.

Neuleretriittiin voi osallistua myös Facebookissa

Kuten retriiteissä yleensäkin, neuleretriitissä hiljaisuutta rytmittävät meditaatiohetket ja virikesanat. Pakaritupaan on sijoitettuna myös muutamia mietiskelytauluja, joita voi tutkailla.

Yhdessä nautitaan kevyt lounas ja halutessaan voi piipahtaa kävelyllä kirkkopuistossa. Päivän lopettaa päätösrukous ja päiväkahvit.

Neuleretriittiin voi osallistua myös kotoa käsin tai missä ikinä lauantaita sattuu viettämään.

Retriitin Facebook-tapahtumassa voi liittyä retriittirytmiin. Tapahtumassa julkaistaan meditaatiotekstejä ja aiheeseen liittyviä videoita.

– Pakarituvassa sosiaalinen media ei ole mitenkään läsnä. Siellä ei kuvata, ei videoida eikä näpytellä kännykkää. Pakarituvassa olemista ei julkaista missään. Siellä arvostamme yksityisyyttä, painottaa Meiju Riihelä.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi