Lasten kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi vuodessa lähes 7 prosenttia
Vantaan SOS-Lapsikylä sijaitsee Kivistössä kerrostaloalueella.

Vantaan SOS-Lapsikylä sijaitsee Kivistössä kerrostaloalueella.

Lasten kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi vuodessa lähes 7 prosenttia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi lastensuojelua käsittelevän tilastonsa kesäkuun alussa. Sen mukaan sekä huostassa olleiden että kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on lisääntynyt.

Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut Suomessa 6,9 prosenttia vuodesta 2017, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisema Lastensuojelu 2018 -tilasto. Tilaston mukaan kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä oli vastaavasta saman ikäisestä väestöstä noin puoli prosenttia.

SOS-Lapsikylä -järjestön kehitysjohtaja Kati Palsasen mukaan suunnitelmallinen auttamistyö ei toimi Suomessa riittävän hyvin, sillä taitoa tehdä yhteistyötä ja käyttää resursseja järkevästi on liian vähän.

– Usein käy niin, että auttamistyö ei ole vaikuttavaa, tai sitten auttamisjärjestelmä on liian pirstaleinen. Yhdellä perheellä voi olla useampiakin auttamistahoja, jotka eivät kuitenkaan ole tarpeeksi kyvykkäitä toimimaan yhdessä lapsen parhaaksi.

Ensin yritetään auttaa lasta kotona. Lapsiperheiden tukipalvelut ovat nykyään parantuneet siinä määrin, että aina ei tarvitse turvautua lastensuojeluun.
– Kati Palsanen

Kiireelliseen sijoitukseen turvaudutaan, kun autettava lapsi on akuutissa vaarassa ja sijoitus kestää korkeintaan 30 vuorokautta. Välillä kiireellinen sijoitus saattaa johtaa huostaanoton valmistelun aloittamiseen.

Palsasen mukaan kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon turvaudutaan yleensä viimeisenä vaihtoehtona.

– Ensin yritetään auttaa lasta kotona. Lapsiperheiden tukipalvelut ovat nykyään parantuneet siinä määrin, että aina ei tarvitse turvautua lastensuojeluun. Näitä tukitoimia voivat olla muun muassa perheneuvonta, -tuki ja -kuntoutus. Niitä tarjotaan sen mukaan, mitä kukin perhe tarvitsee, Palsanen sanoo.

Pääkaupunkiseudun luvut pysyneet tasaisina

THL:n tilaston mukaan huostassa olleita 0–17-vuotiaita lapsia suhteutettuna koko ikäluokkaan on Uudellamaalla 1,1 prosenttia ja kiireellisesti sijoitettuja 0,5 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla prosenttimäärät ovat samaa luokkaa.

– Espoossa huostassa olleita lapsia on koko ikäluokkaan suhteutettuna 0,8 prosenttia, Helsingissä 1,2 prosenttia ja Vantaalla 1,6 prosenttia, Kati Palsanen kertoo.

Luvut ovat kolmen viimeisen vuoden aikana olleet hyvin tasaisia. Espoossa määrä ei ole muuttunut ollenkaan, Helsingissä se on madaltunut 0,1 prosenttia ja Vantaalla taas noussut saman verran.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut edellisvuodesta viisi prosenttia. Yhtä lasta kohden tehtiin vuoden aikana noin 1,8 lastensuojeluilmoitusta.

Tämä tilanne ei ole osoitus yksistään lastensuojelun heikkoudesta, vaan se kertoo koko palvelujärjestelmän heikosta kyvystä tukea lapsia ja perheitä.
– Kati Palsanen

Kati Palsasen mukaan lastensuojeluilmoitusten määrä ei erityisesti huoleta, sillä itse huostaanottojen määrä ei ole kasvanut yhtä paljon.

– Huostaanottojen määrä on toki Suomessa korkealla tasolla, ja saisi ehdottomasti laskea. Lastensuojeluilmoitusten kasvun määrä taas kertoo siitä, että ihmisten kynnys ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin on madaltunut, mikä on hyvä asia.

Tästä huolimatta nykyinen järjestelmä ei ole Palsasen mielestä paras mahdollinen tukemaan lapsia ja perheitä. Lapsiin ja nuoriin liittyvän työn tekijöitä on paljon, mutta monen perheen kohdalla joudutaan turvautumaan äärimmäisiin vaihtoehtoihin, kuten huostaanottoon.

– Tämä tilanne ei ole osoitus yksistään lastensuojelun heikkoudesta, vaan se kertoo koko palvelujärjestelmän heikosta kyvystä tukea lapsia ja perheitä. Monen perheen kohdalla palvelujärjestelmä toimii oikein hyvin, mutta erityisesti silloin, kun perhe tarvitsisi monenlaista tukea samaan aikaan, järjestelmän heikkoudet tulevat esille, Palsanen toteaa.

SOS-Lapsikylän työntekijöiden mukaan sijaisperheistä on jatkuvasti pulaa.

SOS-Lapsikylän työntekijöiden mukaan sijaisperheistä on jatkuvasti pulaa.

Jatkuva puute sijaisvanhemmista

Vantaan Kivistössä sijaitsevan SOS-Lapsikylän keittiötasolla seisoo parissa rivissä 16 pakettia kahvia. Jääkaapin ovessa on vielä lauseiksi järjestelemättömiä sanamagneetteja, koska toimipiste ei ole ollut tässä osoitteessa kovin kauaa.

– Olemme muuttaneet näihin tiloihin vasta vähän aikaa sitten. Normaalisti tämä voisi toimia sellaisen sijaisperheen kotina, joka kaipaa lisää tilaa. Koska tällä alueella ei kuitenkaan vielä asu niin paljon perheitä, meidän toimipisteemme sijaitsee tällä hetkellä tässä, kertoo sosiaaliohjaaja Sanna Voutilainen.

Voutilainen on työskennellyt SOS-Lapsikylässä 15 vuotta. Ennen siirtymistään Kivistöön hän oli töissä Tapiolan toimipisteessä, joka oli toiminnassa vuoteen 2017 asti. Tapiolassa sijainneessa toimipisteessä perheet asuivat samalla tontilla, ja muodostivat siten tietynlaisen kyläyhteisön. Kivistön piste taas toimii uudella kerrostaloalueella.

– Kivistön ja Niittykummun lapsikylät sijaitsevat osana tavallisia asuinalueita. Tällä tavalla lapsikylässä asuvat lapset eivät leimaannu asuinpaikkansa tähden jotenkin erilaisiksi, Voutilainen kertoo.

Ihmiset kyllä haluavat auttaa, jos heillä on siihen voimavaroja.
– Kati Palsanen

Kaikki sijaisperheet eivät asu SOS-Lapsikylän omistamissa asunnoissa. Sekä Palsasen että Voutilaisen mukaan lastensuojelulla on jatkuvat puute sijaisperheistä. Vaikka näitä yritetään koko ajan värvätä lisää, ei tilanne kohennu nopeasti.

– Meistä näyttää siltä, ettei ole tarpeeksi sijaisvanhempia. Ihmiset tarvitsevat lisää tietoa aiheesta, koska minun kokemukseni mukaan ihmiset kyllä haluavat auttaa, jos heillä on siihen voimavaroja. Myös se voisi madaltaa kynnystä ryhtyä sijaisvanhemmaksi, jos tietäisi, ettei tarvitse olla sosiaalialan ammattilainen. Lähtökohtaisesti riittää halu auttaa, vakaa elämäntilanne ja taito kohdata lapsi aidosti, Palsanen toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi