Perhesijoituksessa lapsi voi tiurvallisesti kiintyä häntä hoitaviin sijaisvanhempiin. Sekä sijaisvanhemmista että lyhytaikaisemmin lasta hoitavista vastaanottoperheistä on pääkaupunkiseudulla pulaa.
Pääkaupunkiseudulla elää monta lasta, joiden pitäisi saada oma sijaisperhe – ”Mikään supervanhempi ei tarvitse olla”
Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit hakevat uusia sijaisvanhempia, sillä tukea tarvitsevien lasten määrä kasvaa. Tarjolla on kolmenlaisia tehtäviä.
Viime vuonna Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla sijoitettiin 163 uutta lasta sijaisperheisiin. Tällä hetkellä yhteensä 1 152 lasta elää pitkäaikaisessa sijoituksessa. Lisäksi akuutissa kriisissä olevia lapsia vastaanottavissa vastaanottoperheissä on 424 lasta.
Noin 200 lasta käy puolestaan säännöllisesti tukiperheissä.
– Tarvitsemme jatkuvasti uusia perheitä. Tällä hetkellä emme pysty tarjoamaan esimerkiksi tukiperheitä kaikille tarvitseville. Toivomme, että asiasta kiinnostuneet ottavat meihin yhteyttä matalalla kynnyksellä, sanoo Vantaan kaupungin perhetyön koordinaattori Anna Asikainen.
Vuoden 2012 alusta voimaan astunut lastensuojelulaki asetti perhehoidon lastensuojelun sijaishuollon ensisijaiseksi toimintamuodoksi. Niinpä perhehoitoon sijoitetaan lapsi aina, kun se vain suinkin on mahdollista.
– Ideaali olisi, että kaikille lapsille saataisiin perheet eikä lasten tarvitsisi odottaa lopullista sijoituspaikkaa kovin pitkään väliaikaisessa vastaanottoperheessä. Käytännössä ideaali ei toteudu, sillä kaikista näistä eli sijais-, vastaanotto- ja tukiperheistä on pulaa. Vantaalla sijaisperheitä on nyt noin 150, ja selvästi enemmän tarvittaisiin, selvittää johtava sosiaalityöntekijä Pia Green.
Sijaisperheessä lapsia voi olla yksi tai useampia. Esimerkiksi sisarukset pyritään sijoittamaan samaan perheeseen. Sijaisperhe, tai viralliselta nimitykseltään perhehoitaja, on lapsen koti niin pitkään kuin tarvitaan, jopa aikuisuuteen asti. Vastaanottoperheeseen sijoitetaan puolestaan kriisissä olevia lapsia, joiden kotitilanne vaati selvittelyä. Perheessä ollaan muutamasta päivästä useaan kuukauteen.
– Tukiperhe tapaa lasta yleensä kerran kuussa viikonloppuisin. Siellä tehdään tavallisia asioita: ulkoillaan, harrastetaan ja satsataan mukavaan yhdessäoloon. Kun lapsi on vierailulla tukiperheessä, lapsen omat vanhemmat saavat kaivatun lepohetken, kertoo Asikainen.
Toivomme toimintaan mukaan ihan tavallisia perheitä, joilla on sydän paikallaan.
– Anna Asikainen
Pitkäaikaisten sijaisperheiden vanhemmat sitoutuvat elämään lapsen kanssa. Lisäksi heidän on kyettävä toimimaan yhteistyössä viranomaisten ja lapsen biologisten vanhempien kanssa.
– Lapsi kaipaa vahvaa vanhemmuutta ja tukea. Tärkeintä on oma motivaatio. Mikään supervanhempi ei tarvitse olla. Yllättäviä tilanteita voi tulla vastaan. Niistä selvitään, sillä tukea on tarjolla ja sijaisvanhemman tehtävään kasvaa ajan kanssa. Kaikille sijaisvanhemmille annetaan ennakkovalmennus. Perhehoitajille järjestetään tukea myös sijoituksen aikana, esimerkiksi koulutuksia ja työnohjaus, selvittää Green.
– Toivomme toimintaan mukaan ihan tavallisia perheitä, ihmisiä, joilla on sydän paikallaan, mahdollisuus sitoutua lapseen ja kyky yhteistyöhön. Perhe voi rauhassa miettiä valmiuksiaan sijaisvanhemmiksi. Ennen ennakkovalmennusta ei tarvitse vielä olla varma päätöksestään. Perheet saavat hoitopalkkion ja kulukorvauksen työstään, sanoo Asikainen.
Perhehoitoon sijoitettavat lapset ovat yleensä alle 12-vuotiaita ja usein hyvin pieniä. Teini-iässä olevat nuoret oireilevat usein niin vahvasti, että heidät joudutaan perhehoidon sijasta sijoittamaan laitoshoitoon.
– Lasten huostaanottojen ja sijoitusten takana on samoja ongelmia kuin ennenkin. Perheissä on esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmia, haasteita vanhemmuudessa tai lapsilla omia ongelmia, joita ei perheessä ole pystytty ratkaisemaan, kertoo Green.
Sijaisperhetoiminnasta pääkaupunkiseudulla kiinnostuneille on infotilaisuus Vantaan kaupungintalon valtuustosalissa tiistaina 3.9. kello 17.30. Tapahtumaan on ennakkoilmoittautuminen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Valvoja Raija Kalliorinne tuntee Suomen lastenkodit todennäköisesti paremmin kuin kukaan muu – hän tarkastaa sijoituspaikan tavat, kun helsinkiläinen Nico sijoitetaan toiselle puolelle maata
Hyvä elämä”Olen haastatellut ainakin 500 helsinkiläislasta sadoissa lastenkodeissa”, Kalliorinne kertoo. Hän kohtaa yhä uudelleen lasten oikeuksien perusteetonta rajoittamista.
