”Nyt ollaan siinä rajalla, että ihmisten saamasta tuesta on leikattu liikaa ja liian nopeasti”, diakonian asiantuntija Anita Salonen varoittaa.
Leikkaukset tuovat perheitä diakonian viimeiselle luukulle – ”Ihmiset yrittävät sinnitellä viimeiseen saakka”
Kirkon diakoniarahasto auttaa taloudellisesti ahtaalle joutuneita perheitä kolehti- ja lahjoitusvaroilla. Hallituksen leikkauspäätösten seuraukset näkyvät hakemuksissa monella tavalla.
Korkea työttömyys, elinkustannusten nousu ja sosiaaliturvan leikkaukset näkyvät Kirkon diakoniarahastoon tulevissa avustushakemuksissa ihmisten ahdingon syinä. Korkeiden asumiskulujen vaikutus korostuu pääkaupunkiseudulta tulevissa hakemuksissa.
Kirkkohallituksen diakonian asiantuntija Anita Salonen kertoo, että viimeaikaisiin hakemuksiin on kirjattu esimerkiksi asumistukea ja työttömyystukia koskevien muutosten vaikutuksia.
– Emme enää myönnä avustuksia ylikalliiden sähkölaskujen maksamiseen, sillä niistä on päästy. Nyt ihmiset kamppailevat sen kanssa, että asumistuki ei enää kasva kallistuvien asumisen kustannusten perässä.
Hakemuksissa näkyy myös hallituksen päättämä tiukennus siinä, miten kalliissa vuokra-asunnossa asumistuen saaja voi asua. Varsinkin pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen vuokra-asunnon löytäminen on vaikeaa. Moni tarvitsee tukea vuokratakuiden maksamiseen.
– Vaikka uuden asunnon vuokra olisi monta sataa euroa halvempi kuin se, missä perhe asuu nyt, vuokratakuita ei välttämättä korvata, jos vuokra ylittää suositusrajan muutamalla kympillä. Näissä asioissa ollaan nykyään tosi tarkkoja.
Kertaluonteisen avustuksen tarkoituksena on korjata tilannetta niin, että ihminen selviytyy jatkossa
Moni asumistuen saaja joutuu Anita Salosen mukaan valitsemaan kalliin asunnon käytännön syistä. Esimerkiksi erotilanteessa uusi koti on usein pakko löytää nopeasti. Lapsiperheissä asuinalueen vaihtuminen saattaa tarkoittaa uuden päivähoitopaikan etsimistä, koulun vaihtumista ja koululaiselle saadun tuen järjestämistä uudelleen.
Diakoniarahaston saamissa hakemuksissa näkyy myös omistusasumiseen suunnatun asumistuen päättyminen. Päätös osuu moniin monilapsisiin perheisiin, joille ei ole tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.
– Kun kohdalle osuu sairastuminen, työttömäksi joutuminen tai pitkä lomautus, omistusasunnon säilyttäminen ilman tukea voi olla vaikeaa. Tällä hetkellä monilla on vaikeuksia myydä omistusasuntoa edes sellaisella hinnalla, jolla oman asuntovelan saisi maksettua pois. Näissä tilanteissa asumistuki on aiemmin antanut joustovaraa.
Romahtavien elämänolosuhteiden lasku näkyy hakemuksissa viiveellä.
Kirkon diakoniarahastoon tulevissa hakemuksissa sairastuminen on yleisin talousahdingon aiheuttaja. Kasautuvien vaikeuksien taustalla voi olla esimerkiksi fyysinen sairaus, mielenterveysongelma tai uupuminen.
– Joskus on vaikea sanoa, mikä on se ensimmäinen syy, josta vaikeudet alkoivat. Kehä voi syntyä siitä, että sairastuva ihminen ei jaksa huolehtia kaikista asioistaan. Kun tilanteeseen tulee vielä työttömyyttä tai parisuhde päättyy, talousongelmat alkavat kasautua.
Kirkon diakoniarahasto tekee vuosittain 700–800 avustuspäätöstä, joissa yhtä perhettä avustetaan keskimäärin 1 500–2 000 eurolla. Diakoniarahasto ei ole suoraan yhteydessä avun saajiin, vaan hakemukset tulevat seurakuntien diakoniatyöntekijöiden kautta.
Diakoniarahaston kertaluonteisten avustusten tarkoituksena on korjata avun saajan tilannetta niin, että hän selviytyy itse jatkossa. Toinen puoli avustusvaroista käytetään lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen Tukikummit Säätiön lahjoittaman avustusvaran avulla. Tukikummit-avustus myönnetään aina koko perheelle, ja sen voi saada yhden kerran.
Kirkon diakoniarahasto ja Tukikummit Säätiö ovat tehneet yhteistyötä 19 vuoden ajan. Tuona aikana ne ovat jakaneet yli 7,5 miljoonaa euroa lapsiperheiden tueksi.
Viime vuonna diakoniarahasto auttoi suomalaisia yhteensä 843 000 eurolla, josta 400 000 käytettiin lasten ja nuorten tukemiseen Tukikummit Säätiön myöntämän lahjoituksen turvin. Tänä vuonna diakoniarahasto on tehnyt marraskuun alkuun mennessä 413 avustuspäätöstä.
”Nyt puhutaan koko ajan, että ihmisiä pitäisi aktivoida, mutta vähäisetkin lisätulot johtavat heti tuen vähenemiseen”, Anita Salonen sanoo.
Avun tarvitsijoita on niin paljon, että diakoniatyöntekijöiden aika ei riitä asioiden selvittelyyn
Seurakunnista tulevien avustushakemusten määrä on Anita Salosen mukaan vähentynyt kuluvan vuoden aikana. Kun hän on kysynyt syytä diakoniatyöntekijöiltä, he ovat kertoneet kohtaavansa niin paljon apua tarvitsevia ihmisiä, ettei aika riitä perusteelliseen asioiden selvittelyyn ja hakemusten tekoon. Myös välitöntä ruoka-apua tarvitsevien määrä on kasvanut huomattavasti.
– Luultavasti romahtavien elämänolosuhteiden lasku näkyy diakoniarahastoon tulevissa hakemuksissa viiveellä. Ihmiset yrittävät viimeiseen saakka sinnitellä ja pärjätä ja elävät siinä toivossa, että asiat lähtevät paranemaan. Todellisuus alkaa näkyä, kun asuntovelan ja muiden velkojen maksuvapaat päättyvät.
– Monessa tänä vuonna tulleessa hakemuksessa avun tarve johtuu koronanrajoitusten aikaisesta yritystoiminnan kaatumisesta. Vaikka suomalainen yhteiskunta selviytyi korona-ajasta melko hyvin, monen elämässä tapahtui asioita, jotka estävät vieläkin oman talouden elpymistä.
Aiemmin suojaosa mahdollisti sen, että työttömyysturvan saaja pystyi hankkimaan työssäkäyntivaatteet tai lapsille jotain ekstraa.
Moni diakoniatyöntekijä kokee Salosen mukaan voimakasta turhautumista siitä, että vaikeuksissa olevilta perheiltä on viety mahdollisuus oman tilanteen kohentamiseen. Salonen viittaa siihen, että hallitus poisti työmarkkinatuesta suojaosan, joka mahdollisti pienten lisätulojen hankkimisen.
– Nyt puhutaan koko ajan, että ihmisiä pitäisi aktivoida, mutta vähäisetkin lisätulot johtavat heti tuen vähenemiseen. Aiemmin suojaosa mahdollisti sen, että työttömyysturvan saaja pystyi tienaamaan sen verran rahaa, että sai hankittua itselleen työssäkäyntivaatteet tai lapsille jotain ekstraa, mutta nyt ei enää pysty.
– Suojaosan poisto tuottaa vaikeuksia myös ihmiselle, joka on ollut pitkällä sairaslomalla ja jonka työkyky on palautumassa. Jos hän haluaisi palata työelämään vähitellen, jo pienetkin tulot leikkaavat tukia. Ihmisen pitäisi olla heti täysin työkykyinen ja hänellä pitäisi olla heti kokopäivätyö, mutta se ei ole mahdollista. Rankaisemalla ihmisen työkyky ei parane eikä työpaikkoja synny.
Voit tukea Kirkon diakoniarahastoa lahjoittamalla tilille FI15 8000 1100 0602 28. BIC: DABAFIHH, viesti: toivo. MobilePay: 46399. Keräysluvan numero on RA/2020/1364.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Lapsilta pyydetään lainaan heidän säästörahojaan” – Näin köyhyys rikkoo tavallisten suomalaisperheiden arjen
Hyvä elämäPuuroa jatketaan kuivilla leivillä, lapset eivät saa syntymäpäivälahjoja ja teinit pelkäävät ottaa opintolainaa. Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneet vanhemmat kertovat, mitä he toivovat muiden ihmisten ymmärtävän lapsiperheköyhyydestä.
