Leikola jeesustelee: Mitä oikeuksia eläimillä on? Vähintään oikeus jatkaa olemassaoloaan lajina
Maailmasta katoaa ihmisen takia eliölajeja, joiden olemassaolosta emme edes tiedä.
Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla Helsinkiin. Katson lentokoneen ikkunasta ulos ja ajattelen 20 000 metriä alapuolellani aina valtamerten syvänteiden pohjalle asti. Sillä välillä nimittäin on kaikki elämä maapallolla, ohuella elonkehällä eli biosfäärissä.
Mitä enemmän biosfäärissä on ihmisiä, sitä vähemmän siellä on muuta elämää. Valtameret, ilmakehä ja maanpinta saastuvat ennätysvauhtia ja tulevat elinkelvottomiksi. Se on asia, joka helposti jää ilmastonmuutoksen katveeseen. Nämä ilmiöt liittyvät toki ikävästi toisiinsa, sillä ilmastonmuutos kiihdyttää saastumista ja saastuminen ilmastonmuutosta.
Elinkelvottomuus ei koske kaikkia eläinlajeja samalla mitalla. Osa on vaihtolämpöisiä, jotkut pystyvät muuttamaan, toiset kestävät enemmän sontaa, neljännet jopa elävät siitä. Mutta biodiversiteetti, lajien monimuotoisuus, supistuu koko ajan. Maapallolta häviää lajeja hurjempaa vauhtia kuin koskaan – hurjempaa vauhtia kuin uusia lajeja ehditään löytää. Maailmasta katoaa sellaista, minkä olemassaolosta emme edes tiedä!
Samaan aikaan 1900-luvulla normiksi nousseet ihmisoikeudet ovat alkaneet tällä vuosisadalla laajeta eläinten oikeuksiin. Koti- ja tuotantoeläinten kohtelulle pannaan uusia normeja, villieläimiä suojellaan.
Kysymys eläinten oikeuksista on yksi isoimmista moraalifilosofian kysymyksistä, joihin kristillinen etiikka tarjoaa äärimmäisen vähän osviittaa.
Kysymys eläinten oikeutetuista oikeuksista on hankala, koska koti- ja tuotantoeläinten määrä on niin iso ja historia pitkä, ettei niillä oikeastaan ole enää mitään, mitä voisi kutsua luonnonmukaiseksi elämäksi. Villieläimistäkin ani harva elää tyystin koskemattomassa luonnossa. Ihmisten ”sivistyksen” uudet etuvartiot tuhoavat systemaattisesti ennennäkemättömän määrän lajeja tieltään. Lajien välinen vuorovaikutus, ekosysteemit, ovat niin hienovaraisia rakenteita, että kukaan ei tiedä, mitä tästä muutoksesta seuraa.
Eläinten oikeuksien erityisongelma on sekin, että eläimet, toisin kuin sorretut ihmiset, eivät itse tunne oikeuksien käsitettä. Kysymys eläinten oikeuksista on yksi isoimmista moraalifilosofian kysymyksistä, joihin kristillinen etiikka tarjoaa äärimmäisen vähän osviittaa.
Nykytiedon mukaan kaikki eliöt ovat riippuvaisia toisistaan. Jos maasta, merestä ja ilmasta poistetaan eläimet, kasvit ja mikrobit, tuskin ihminenkään selviää.
Ihmisoikeudet ovat yksilön oikeuksia, mutta eläinten oikeudet eivät tunnu olevan edes lajien oikeuksia. Ehkä eläinten vähimmäisoikeus pitäisi olla, että jokainen laji saisi jatkaa olemassaoloa muiden joukossa.
Sitähän me ihmisillekin toivomme, tulevaisuutta. Luomakunta olemme me kaikki yhdessä.
Kirjoittaja on kirjailija ja kolumnisti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jeesus seikkailee Markus Leikolan romaanissa simpanssina
Hyvä elämäKarvainen messias pääsee kirjan sivuilla todistamaan ihmisen pahuutta ja hyvyyttä historian eri aikakausina.
